POHJOISEN KÄSIVARREN LAPIN LUONTO PUHUTTELEE
Kilpisjärvi, Käsivarren Lapin kärki ja suurtunturit. Siellä sydän pakahtuu ja luonnon energia tuntuu ytimessä saakka. Sisukkaat tunturikoivikot, herkät porot, yllättävät sumuverhot, äkkinäiset säätilan vaihtelut. Tuulahdukset, jotka vievät lentoon. Niistä tunturihullu tykkää.
Tunturihulluus on semmonen homma, että se ei sovi pillipiipareille. Se vie niin lujaa mennessään, ettei kyydissä auta vinkua esteistä tahi hidasteista. Tuntureiden äärelle on yksinkertaisesti päästävä. Vaikka asumme komeiden vaara- ja järvimaisemien keskellä (ja myös arvostamme niitä paljon), se ei vaan riitä.
Melkein kuin suonissa virtaava veri vetäisi tuntureita kohti, vaikken edes tiedä mistä kauemmat juureni ovat peräisin. Tosi-pohjoisessa ollessa intuitio vain laulaa ja suorastaan sirkuttaa olevansa kotona, joten minkäs sen vetovoimalle voi.
Entäpä sitten, kun tunturihullu pääsee suurtuntureiden syleilyyn..? Haltioituu ihan irti päästään, kuten arvata saattaa.
Suomen korkeimmat tunturit
Kaikki Suomen korkeimmat, yli tuhannen metrin korkeuksiin kipuavat tunturit sijaitsevat Enontekiön pohjoispuolella Käsivarren Lapissa. (karttakuva täältä. CC BY-SA 3.0)
Käsivarren kärjessä majailee koskettavan arktisluontoinen Kilpisjärvi, joka on yksi Enontekiön kylistä. Kilpisjärven läheisyydessä sijaitsee myös Suomen maanteiden korkein kohta, Muotkatakka, joka on 565,8 metrin korkeudella merenpinnasta. Suurtuntureiden alue kuuluu Skandeihin, eli Kölivuoristoon.
Kilpisjärvi on kolmen valtakunnan rajalla; Suomen, Ruotsin ja Norjan. Vain joidenkin kymmenien kilometrien päässä Norjan puolella maisemat muuttuvat melko radikaalisti Suomen Lappiin verrattuna.
Norjassa huimat vuoristot ja vuonojen turkoosina säihkyvä Jäämeren vesi on kaunis yhdistelmä, mutta itsellä se ei puhuttele niin paljon kuin tunturit. Ei resonoi, eikä soi, vaikka toki ihan kiva. Ehkä olen muinaisuudessa nähnyt vuoristomaisemia sen verran paljon, että ne näyttävät jo kaikki samalta, vaikka ilmaisu onkin hieman tyly vuoria ja erityisesti vuorenhenkiä kohtaan.
Käsivarren kärjessä luonto sen sijaan tuntuu ja hämmentää sielussa saakka. Jo Käsivarrentiellä Kilpisjärveä lähestyttäessä tulee epätodellinen fiilis – miten ihmeessä täällä voi näyttää tältä? Ollaanko satumaassa, tai edes Suomessa..? Suurtuntureiden ensikohtaamista ei oikein voi sanoilla kuvailla. Olin aiemmin käynyt käsivarressa vain hieman alempana, Hettassa, enkä olisi osannut kuvitella miten paljon maailma muuttuu noinkin lyhyellä matkalla.
Iso ilo myös, ettei Kilpisjärven tienoille ole syntynyt laskettelukeskuksia tai suurta mökkikaupunkia. Autenttisuus on säilynyt ja se ihastuttaa kovasti. Ei sydän itke verta, kuten joissain toisissa paikoissa.
Karu meininki
Suurtuntureilla olosuhteet ovat arktisen ankarat ympäri vuodenkierron. Vuoden keskilämpötila on muutaman asteen pakkasen puolella. Kilpisjärvellä onkin Suomen pisin talvi ja vahvin lumipeite. Suurin mitattu lumen syvyys on 190cm ja kovimpina talvikuukausina mittari käy neljättä kymppiä miinusta. Säätilat voivat myös vaihdella silmänräpäyksessä.
Tunturikoivikoiden sisukkuutta ja eläimien selviytymiskykyä ei voi kuin ihmetellä ja ihailla. Myös ihmisillä lienee hippasen haasteita jo ihan päivittäisen elämisen kanssa. Siitä ei varmasti tiedä mitään, ellei ole kokenut.
Saanan jylhät kivikasvot
“Saanatunturi on saanut nimensä ulkomuotonsa mukaan, saamen kielen kääpäsientä tarkoittavasta sanasta. Saanatunturille on pyhyyden tuntua luonut paitsi sen poikkeuksellinen kääpää tai nurinkurista venettä muistuttava muoto myös tunturin jylhyyttä korostava sijainti järven rannalla. Saanan rinteillä voi lisäksi nähdä kolmekin kivikasvoista jumalaa. Helpoimmin ihmiskasvoja muistuttavan kivisen luonnonmuodostelman voi nähdä Kilpisjärven leirintäalueen parkkipaikalta. Kolmine kasvoineen tunturi on vartioinut aluettaan kaikkiin ilmansuuntiin.”
– Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, Gaudeamus 2016
Saana tuntuikin sekä vaikuttavalta että lempeältä tunturilta. Nimenomaan siltä, että se vartioi ja pitää huolta kaikista olevaisista.
Mikä tuntureissa loppujen lopuksi viehättää? Itse tykkään, että se sama voima, joka on Pohjolan luonnossa kaikkialla, se vain näyttäytyy eri paikoissa eri tavoin.
Vaihtelevat säätilat, selkeästi erottuvat vuodenajat ja niiden värit, luonnoneläinten touhut, erilaiset luonnon tuottamat äänet. Elementit. Maa, ilma, tuli ja vesi.
Hiljaisuuskin on ääni, jota voi kuunnella ja tarkkailla. Tunturissa ääni on kumiseva, avara ja juureva, vaikka korva olisi ikään kuin mykkä.
Kaikki kuvat Kilpisjärveltä syyskuussa 2018.
Linkkivinkkejä Käsivarren Lappiin
Yle.fi Katoava Pohjola: Suurtunturien erämää
Luontoon.fi Käsivarren erämaa-alue
Luontoon.fi Mallan luonnonpuisto
Tosilappi.fi Enontekiö – Kilpisjärvi – Hetta
Tunturi-Lapin luontokeskus Hetta
Kilpisjärven luontokeskus Kilpisjärvi
Kilpisjarvi.org Tervetuloa Kilpisjärvelle
Saaga Saarnisola
yrittäjä, kirjoittaja, luontoyhteysopas
Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿
Haluatko automaagisen ilmoituksen uusista jutuista? Ole hyvä.
