VOIMAA POHJOISESTA LUONNOSTA
Myyttiset eläimet -kirja esittelee noin 40 Suomen luonnossa esiintyvää eläintä ja kertoo paitsi eri eläinlajeihin liitetyistä myyteistä, myös paljon muusta. Se valottaa kiehtovalla tavalla itämerensuomalaisia juuria ja perinteitä. Voisi sanoa, että teos kertoo sielu- ja voimaeläinten lisäksi sinusta ja minusta, osana luontoa.
Yhteistyössä: Suomalaisen kirjallisuuden seura *
Teksti: Saaga Saarnisola
Esittelyssä Liisa Kasken ihastuttava teos suomalaisista luonnoneläimistä kansanperinteen näkökulmasta.
Liisa Kaski: Myyttiset eläimet – Tarua ja totta eläinten mahdista
”Esivanhempamme suhtautuivat luontoon kunnioituksella ja turvautuivat eläinten apuun elämän ratkaisevina hetkinä. Meille periytyneet ikiaikaiset uskomukset vaikuttavat edelleen siihen, miten suhtaudumme eri eläinlajeihin. Myyttiset eläimet esittelee 40 Suomen luonnossa esiintyvää eläintä ja kertoo eri lajeihin liitetyistä myyteistä. Kaunis teos inspiroi hakemaan voimaa pohjoisesta luonnosta.
Metsä miulle mielen antoi,
susi suuren ymmärryksen
Liisa Kaski on folkloristi ja kalevalamittaisen runouden tuntija. Hänen sielueläimensä on kettu.”
– Myyttiset eläimet: Tarua ja totta eläinten mahdista, SKS 2019
Liisa Kasken alkusanojen mukaisesti kirjan ensisijaisena lähteenä on itämerensuomalaisen kulttuuriperinnön alueella laulettu ja kerätty kalevalamittainen runous. Perinne, joka on kantanut mukanaan pitkää kulttuurista muistia. Teos seuraa Anna-Leena Siikalan Itämerensuomalaisen mytologian (SKS, 2012) viitoittamaa polkua. Kirjassa esitellään valittujen luonnoneläinten lisäksi myös kissa, koira ja ihminen.
Vaikka pääosassa ovatkin eläimet, myös muu kansanperinteinen ja luontoon liittyvä tietous välittyy kiinnostavalla tavalla eläinten tarinoihin ”upotettuna”. Loitsuista, taioista, kansanlääkinnästä, uskomuksista, taikakaluista, myyttisistä olennoista, vanhan kansan tavoista, rituaaleista, itämerensuomalaisten historiasta, paikoista, muinaismuistoista, erilaisista käsitteistä ja symboleista on kerrottu mukavalla ja viisaalla otteella.
Tietoa on niin laajalti, että luonnehdin kirjan paljon suuremmaksi tietopaketiksi kuin esimerkiksi takakannesta äkkiseltään arvaisi. Millään lailla kuivaksi teosta ei voi tiedon määrästä huolimatta sanoa, kerronta on sen verran taidokasta.
Voimaeläin vai sielueläin?
Kirjassa ei varsinaisesti puhuta voimaeläimistä, vaan eläinten myyttisistä ominaisuuksista ja niihin liittyvistä merkityksistä, mutta käsite sielueläin on mainittu. Kuten myös apueläin (eläinhahmoinen apuhenki), joka taas tarkoittaa samaanin, eli noidan eläinapuria tai hahmoa tuonpuoleisilla matkoilla.
Itse koen voimaeläimen niin, että se voi olla sekä pysyvä että vaihtuva, eli omia voimaeläimiä voi olla useita, pysyviä ja vaihtuvia. Vaihtuvat voimaeläimet ilmaantuvat tarpeen tai elämäntilanteen mukaan joko luonnossa tai univalvetilassa, tai toisenlaisina merkkeinä, niin ettei viestistä voi erehtyä.
Tarkoitetaanko sielueläimellä joissain yhteyksissä samaa asiaa? Näin saattaa olla – tosin mieltäisin ”sielueläimen” jollain lailla pysyvämmäksi ohjaajaksi, vrt näkemykseni vaihtuvista voimaeläimistä. Sielueläimeksi saatetaan sanoa myös ”ihmisen sielua itseään”, joka liikkuu esimerkiksi sielulintuna. Toisaalta sielueläin on tässä kirjassa rinnastettu suoraan noidan apueläimeen, joita niitäkin voidaan sanoa voimaeläimiksi. Samaten voimaeläimet voivat olla myös henkioppaita.
Teoksessa on värikuvitus ja yksinkertaisen kaunis grafiikka, joka on aseteltu sivuille avarasti ja puhuttelevasti. Tämä ikään kuin jättää tilaa myös omille ajatuksille.
Salaperäinen ilves
Ote ilveksen tarinasta:
Ilvestä puhutellaan ”metsän kapehena”. Kave on yksi suomalaisen mytologian vaikeimmin tulkittavia olentoja. Jotkut selittävät sen ylipäänsä elävän olennon synonyymiksi, toiset luovaksi luonnonhengeksi. Joskus se on tulkittu herrahahmoisena jumalolentona, toisinaan naispuolisena luonnottarena. Miten kave ilveksen yhteydessä täsmälleen tulkitaankin, oleellista on, että tupsukorva on mielletty metsän omaksi.
Säkenöiväturkkinen kissa
Otteita kissan tarinasta:
Muutamassa vienalaisessa ja peräpohjalaisessa loitsussa maagista kissaa nimitetään Kipinättäreksi: ”Kipinätär, hiien kissa, revi reisiä jalosti, kipeninä kiusaele!” Loitsun tarkoitus on saada varas katumaan tekoaan ja palauttamaan anastettu omaisuus. Kipinätär on samaan aikaan tulen henkilöitymä ja kipua tuottava, säkenöiväturkkinen kissapeto, jonka maallinen vastine toimii kodin suojelijana, esimerkiksi pieniä viljavarkaita vastaan. [tarkoittaen esim. hiiriä]
[..] Kissan ilmeikkäät kasvot, reaktioherkkyys, toismaailmallinen ketteryys, omanarvontunto ja ääretön uteliaisuus tarjoavat loputtomasti aineksia tassuviihteeseen. Internetajan kissavideoissa uutta onkin lähinnä teknologia, käsikirjoitus voisi yhtä hyvin olla sadan tai tuhannen vuoden takaa. Vuosisatoja vanha leikkilaulu kiteyttää sen, minkä jokainen kissan palvelija tietää: kissa lyö tahdin, muut tanssivat riemusta sen rytmiin. ”Kissat rumpua lyövät, neljä hiirtä ne tantsiit, paarmat ne pauhaat, kaikk’ mailma laulaa. Jos suru tulee, anna surun mennä. Jos ilo tulee, anna ilon olla!”
Teos on paksu ja sopivan reilun kokoinen (24,5 * 22 cm). Mukavan tuntuinen käsitellä ja lukea.
Luonnonvoimien ja ajan armoilla
”Mitä merkitystä näillä myyteillä ja mielikuvilla on? Ne ovat kehkeytyneet ihmisen ja muun luonnon välisestä vuorovaikutuksesta juuri täällä. Ne ovat lainaa sieltä ja tuolta, niin kuin kulttuuri aina, ja samalla ne ovat olleet keino selviytyä ja kukoistaa juuri täällä. Niiden avulla on pyritty käsittämään sellaista, mikä pohjimmiltaan on käsittämätöntä: elämän syntyä, kasvua, yhteen liittymistä, erkanemista, syttymistä ja hiipumista, sopeutumista, lähtöä ja paluuta, ikuista kiertoa.” – Liisa Kaski kirjan luvussa Linnunradan valossa
Myyttiset eläimet – sisällys
Hauki, Hevonen, Hiiri, Hirvi ja peura, Hylje ja norppa, Hämähäkki, Ihminen, Ilves, Joutsen, Jänis, Kaakkuri ja kuikka, Karhu, Kettu, Kiiski ja ahven, Kissa, Koira, Korppi, Kotka, Kurki, Käki, Kärppä ja lumikko, Käärme, Lammas, Lokki, Mehiläinen, Muurahainen, Nauta, Näätä, Orava, Pyy ja muut metsäkanat, Pääsky, Sammakko, Saukko ja vesikko, Siika ja lohi, Sika, Sisilisko, Sotka, Susi, Tiainen, Västäräkki. Linnunradan valossa, Sukukielten kartta ja aikaudet. Eläinlajihakemisto.
Kaski, Liisa: Myyttiset eläimet – Tarua ja totta eläinten mahdista
264 s, Suomalaisen kirjallisuuden seura 2019
Syksy on kiva ja lämminhenkinen, kuten tämä teoskin. Suosittelemme.
* Kirja saatu kustantajalta
Saaga Saarnisola on Kolmassilma.netin päätoimittaja, ihminen, yrittäjä, kirjoittaja, luontoyhteysopas, Luonnonpakana® brändin perustaja, Kolmas Silmä Puodin pitäjä ja ennenkaikkea luonnon viitoittaman sisäisen viisauden nöyrä tuntija. Uusanimisti ja omasta mielestään myös itsenäiseksi ”luonnonnoidaksi” syntynyt. Kotioloissa harrastaa yksinkertaistamista, eläinkommunikointia, luontoyhteydessä eloa ja lintujen & kissojen hyysäämistä.
Kirjahylly
Esittelemme Luonnonpakanan verkkolehden artikkeleissa teoksia, jotka sopivat Luonnonpakanan kirjahyllyyn.
Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿
Haluatko automaagisen ilmoituksen uusista jutuista? Ole hyvä.
