Millaista elämä on, kun toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä? Miltä se tuntuu?

tie-elamantehtavaa-kohti
VÄREJÄ ELÄMÄNTEHTÄVÄN POLULTA

Elämäntehtävä. Sitä etsitään, mutkitellaan, kurkotellaan, ihmetellään, joskus jopa kadotetaan. Sen voidaan ajatella olevan jotakin, joka ratkaisee ongelmat, siivoaa pöydät ja hoitaa asiat. Millaista elämä on sitten, kun toteuttaa täysipäiväisesti omaa elämäntehtäväänsä?

Eräänä iltana naputtelin puhelimella tämän noin tuhannen sanan tekstin, ja tallennusta painettuani en muistanut kirjoittamastani mitään – en edes otsikkoa. Todella hämmentävää, mutta hyvin selkeä merkki, että teksti sisältää viestin jollekin toiselle – ehkä juuri sinulle? Oletko sinä miettinyt, miltä elämä tuntuu sitten kun toteutat omaa elämäntehtävääsi ihan työksesi?

Totta on, että moni asia muuttaa muotoaan siltä istumalta, kun poistut kaapista tai lokeroista omana itsenäsi ja teet täysillä sitä mitä kutsumuksesi ja sydämesi halajaa. Oli se sitten yksi, viisi tai kaksikymmentä erilaista puroa, jotka sinulla virtaavat. Virtaavat juuri nyt – sillä mikäänhän ei ole kiveen kirjoitettua tai muotoaan muuttamatonta, paitsi ehkä ikiaikaiset riimukirjoitukset.

Monia pelottaa lähteä toteuttamaan itseään esimerkiksi siksi, että arveluttaa jääkö yksin kaiken kanssa ja mitä sitten tapahtuu. Se ei ole pelkästään pelko, vaan joskus viileä fakta. Varsinkin jos oma juttu on vähän oudompi, saattaa menettää niin lähiomaiset, sukulaiset kuin kaveritkin. Saattaa käydä niinkin, ettei vain ole enää mitään yhteistä, eli pointtia pitää yhteyksiä. Joten itsetunto ja oma sisäinen voima on syytä pitää kunnossa omin avuin ja keinoin.

Uusia ihmisiä, verkostoja ja ihmissuhteita ilmaantuu kyllä, ihan uskomattomiakin yhteyksiä ja sukulaissieluja, mutta siihen saattaa mennä sekä aikaa että vaihtuvuutta, jopa useita vuosia. Joskus on tarkoitus kohdata vain hetken, joskus pidempään ja jotkut taas on tarkoitettu loppuelämän ystäväksi. Eli ihan yksin ei tarvitse jäädä ellei halua, mutta kannattaa aina kuunnella ensisijaisesti omaa intuitiota, sen sijaan että ottaisi pureksimatta vastaan kaikki self-helpit tai ohjaukset, joita on suht helposti saatavilla itsensä ulkopuolelta.

Dollarin kuvat silmämunissa?

Harha numero yksi lienee se, että kuvitellaan tai uskotaan kirjaimellisesti siihen, että esimerkiksi raha alkaa kasvaa puussa sitten kun ”tekee oikeita asioita”. Että kaikki järjestyy kuin itsestään ja aina oikealla hetkellä, ilman että tarvitsee laittaa rikkaa ristiin. Juu ei näin. Monen muotoista rikkaa saa laittaa ristiin useinmiten seitsemänä päivänä viikossa ympäri vuoden, ja mikään asia harvemmin rakentuu sillä siunaamalla. Eli niiden oikeiden asioiden eteen on myös konkreettisesti toimittava ja tehtävä laadukkaasti se minkä tekee.

Toisinaan toki mitä ihmeellisimpiä juttuja ilmeentyy hyvinkin nopeasti, mutta pohja on ensin oltava olemassa, kasvualusta, vai miksi sitä sanoisikaan. Siihen kuuluu myös asenne, elämänkokemuksen ja monen muun tekijän lisäksi. Sekin, että kaikkea ei saa yhtäaikaa, eli priorisointi, joka tarkoittaa joskus kipeitäkin valintoja.

Tämmöistä touhua ei tietenkään kukaan jaksaisi vuodesta toiseen, ellei työ, eli oman elämäntehtävän toteuttaminen olisi samalla myös elämäntapa, joka tuottaa hirmuisesti elämäniloa. Jotain sellaista, jota ei ole tarkoituskaan tehdä pelkän rahan takia dollarin kuvat silmämunissa. Eli työn ja vapaa-ajan käsitteet voivat käytännössä hävitä tyystin ja sulautua yhdeksi → sun omaksi elämäksi.

Julkinen tekeminen vs. puuhastelu

Esimerkiksi yrittäjänä et voi enää puhua inhimillisistä asioistasi samalla tavalla kuin kenties ennen. Tai voit tottakai, eikä siinä ole mitään väärää tai virheellistä, mutta pidemmällä tähtäimellä mikä tahansa, jonka voi vahingossakaan tulkita uhriutumiseksi tai valittamiseksi, on lähtökohtaisesti very bad for business. Vaikka tarkoituksesi olisi kuinka vilpitön ja inhimillinen.

Draama on toki yksi markkinointikikka, mutta levyn unohtuessa päälle se voi kääntyä monella lailla myös itseään vastaan. Joten silloin jos jostain syystä kärsit, kärsit keskenäsi ja omissa nahoissasi, ellei oma elämäntehtäväsi ole juuri näiden levyjen soittaminen (niinkin voi olla). Vaikka elämän käänteisiin puoliin takertumisen tarve jääkin useinmiten pois tai huomattavasti vähemmälle, et kuitenkaan muutu täysin yli-ihmiseksi sillä toimenpiteellä, että toteutat omaa elämäntehtävääsi.

Jos teet omaa juttuasi tai juttujasi kaikista esteistä, faktoista, olosuhteista ja haasteista huolimatta, olet todennäköisesti vahvaksi kasvanut ihminen, joka on monessa liemessä keitetty. Vahvuus ei tarkoita, ettei mikään tuntuisi koskaan miltään (ikävämmältä), vaan sitä että on kyky ja tahto toimia siitä huolimatta, katsoa aina eteenpäin. Koska muutkin, ihan vieraatkin ihmiset aistivat vahvuutesi, saatat saada myös muiden huolet ja murheet niskaasi, koska sinä jos kuka osaat ne vastaanottaa, ymmärtää ja ohjata eteenpäin. Ja näin tottakai onkin. Kannattaa silti pitää huolta omista rajoista ja omasta tilasta, jotka kuuluvat jokaiselle ja pitävät meidät pystyssä.

Edellä mainittua ei kuitenkaan tule käsittää nurinpäin. Ainakin itse olen valtavan kiitollinen myös siitä lahjastani, että vedän puoleeni ihmisiä, jotka tahtovat avautua ja kertoa elämäntarinansa sillä sekunnilla kun näkevät minut. Sitä on joskus sanottu valoksi, joka vain säteilee minusta. Itse en tiedä muuta kuin sen, että näin lienee aina ollut tämän vajaat viisikymmentä vuotta, jonka olen tässä ihmisruumiissa elänyt. Läsnä oleminen ihmisenä ihmiselle on äärettömän arvokasta ja antaa paljon myös itselle, mutta ainakin minulla sekä ajalliset että energiset resurssit ovat rajalliset, eli itseäänkin on ladattava riittävässä määrin, jotta voimastaan voi antaa muille.

Oman elämäntehtävän merkitys

Miksi ketään kiinnostaa tai pitäisi kiinnostaa oma elämäntehtävä, tai että mitä se edes tarkoittaa? Eikö ole ihan ok syntyä, kuolla ja siinä välissä tehdä parhaansa, että olisi suhteellisen kiva elämä? Tottakai on ok. Se on luultavasti myös helpoin ja yksinkertaisin tie läpikäydä tämä reissu, eikä siinä ole mitään pahaa tai jotain mitä tulisi aliarvostaa. Päinvastoin, tavallaanhan tuo on aivan ihanteellista jos se on juuri sitä mitä itse tahtoo.

Jos taas vähemmän kuljetut tiet ovat just sun juttuja, sekin voi antaa todella paljon – sekä itselle että muille. Ehkä koet, että olet ohjautunut koko värikkään elämäsi ajan juuri sille pysäkille millä kulloinkin olet. Aina niiden tarkoitukset eivät aukea siinä kohtaa kun pysäkin katto on rikki ja taivaalta sataa sadan kilon jääpuikkoja, mutta säät vaihtelee. Saatat huomata, että loppujen lopuksi kaikki yhteenliittyy mitä eriskummallisimmilla tavoilla osaksi omaa elämäntehtävääsi, jota olet näin ollen toteuttanut jo syntymästäsi saakka.

Se, että toteuttaa elämäntehtäväänsä (oli se mikä tahansa), ei kuitenkaan tee immuuniksi rikkinäisille katoille tai jääpuikkosateille. Kyllä minullakin on joskus käynyt mielessä laittaa kaikki pillit pussiin ja häipyä Lapin erämaahan jonnekin noaidin mökkiin, eikä enää koskaan olla missään yhteydessä ulkomaailmaan. Nämä ovat täysin terveellisiä hetkiä, jotka laittavat asioita tärkeysjärjestykseen. Ja sitä paitsi, joskus pelkällä ajatuksella on hykerryttävä voima, että tosiaan näinkin voisi tehdä jos haluaisi. Perävalot vain loistaisivat, kun miehen ja kissojen kanssa mentäisiin taustapeiliä vailla. Näin on aikaisemmin jo tehtykin – se on ollut yksi elämäni hienoimmista kokemuksista, joka on johtanut esimerkiksi nykyhetkeen.

Elämäntehtävän parissa työskentely ei johda pumpulipilveen, joka sijaitsisi strömsössä tai tilassa, jossa kaikki on pelkästään ihanaa ja inspiroivaa, vaikka pääasiassa onkin. Ystäväni sanoi osuvasti, kun hän oli ollut toimittamassa erästä elämäntehtäväänsä kuuluvaa uudenlaista asiaa, että tuntui kuin olisi ollut mestattavaksi menossa. Eli rohkeutta(kaan) ei suinkaan ole se, ettei mikään ikinä hirvittäisi, vaan se että toimii siitä huolimatta.

Joka tapauksessa, oman elämäntehtävänsä luomistyössä jokainen päivä on värikäs ja merkityksellisen tuntuinen. Se on elämää, joka on pullollaan kokemuksia, ihmeitä, flowta, synkroniaa, inspiraatiota, oivalluksia, upeita kohtaamisia, itsensä toteuttamisia, riemuja ja yllätyksiä. Mulkkujakin toki, kyllä heitäkin aina elämässä joukkoon mahtuu. Ainoa elämäntehtävä, joka on mahdoton, on se, että miellyttäisi kaikkia. Eikä pidäkään.

Vaikka tämä elämäntapa vaatii kestävyyttä ja uhrauksia, joskus myös itsensä uhraamista, ovat palkinnotkin ainutlaatuisia. En ole tällä pallolla narisemassa elämän epäreiluudesta, vaan luon ja jaan valoa omalla tavallani sekä itselle, maailmalle, että muille ihmisille. Oman elämäntehtävän todeksi eläminen sen kaikkine puolineen on ihan mun juttu ja mun elämäni tarkoitus – entä sun?

Artikkelin kuva matkalta Karigasniemelle, jossa sielläkin kävin toteuttamassa elämäntehtävääni.

saaga_saarnisola

Kolmas Silmä sisäpiiri 🌿

Tahtoisitko sähköpostilaatikkoosi jotain kivaa sisältöä muutaman kerran vuodessa?

Lähetetään…
Kiitos uutiskirjeen tilauksesta! Jos olet uusi tilaaja, tervetulokirje on lähetetty sähköpostiisi.

Yksi vastaus artikkeliiin “Millaista elämä on, kun toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä? Miltä se tuntuu?

Kommentoi artikkelia lyhyesti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s