Valokuva kirjasta Pienta ja isoa vakea Tarinoita maailman synnysta

Mikä erakkoelämässä viehättää? Erakko paljastaa vahingossa onnellisuuden ja olemisen salaisuudet

PULPPUILEVAN ELÄMÄNILON JUURILLA

”Miksi te aina hengaatte vaan keskenään jossain hevon lepässä?” Sitä on vuosien varrella ainakin minulta kysytty monta kertaa. Mikä erakkoelämässä oikein vetää – mitä voi saada, kun yksityiselämä ei ole muista ihmisistä riippuvaista – ja miten siihen tilaan pääsee?

Miksi jotkut tahtovat viettää joko vapaa-aikansa tai jopa koko elämänsä omissa puuhissaan? Miksi sosiaaliset kanssakäymiset eivät välttämättä inspiroi sillä tavalla, että niillä olisi säännöllistä jatkuvuutta? Siihen voi varmasti olla yhtä monta vastausta kuin on ”erakkoakin”. Joku ei pidä ihmisistä, joku pelkää, joku on epävarma itsestään, joku on masentunut, joku syrjäytynyt, joku on vastoin tahtoaan omissa oloissaan, ja joku on jotain ihan muuta. Avaan sitä ihan muuta, koska se on ainoa mistä minulla on kokemusperäistä tietoa.

Meillä mieheni kanssa meidän omanlaisessa erakkoelämässä viehättää eniten oma rauha ja vapaus tehdä mitä ja milloin huvittaa; ilman ulkopuolelta syntyviä aikatauluja, raportointia tai muita sitoviin ihmissuhteisiin yleensä liittyviä ominaisuuksia. Henkilökohtainen kalenteri on lähtökohtaisesti aina täysin tyhjä, eli käytännössä 100% varattu, omalle ajalle.

Vaikka pidämmekin ihmisistä, ehdottomasti ja sydämellisesti kyllä, emme kumpikaan varsinaisesti takerru heihin. On tavallaan kaksi eri asiaa pitää tai rakastaa jotakuta ja ilmentää sitä ehdoilla tai tarvitsevuudella. Tuuli hiuksissa, tähdet silmissä, vapaana johonkin muuhun asiaan tai ihmisiin sidotusta ajasta tai energiasta – se tunne, kun on läsnä vain omassa elämässään, on ainutlaatuinen, ja niitä(kin) hetkiä tarvitaan vastapainoksi muulle.

Aina ei tokikaan voi itse valita ihan kaikkea, mutta suurelta osin kuitenkin voi. Jo vaikka vain osa päivästä ilman minkäänlaista sosiaalista yhteyttä tai aatosta ulkopuolelle voi ladata hurjasti paristoja. Jos siis on sen tyyppinen ihminen, että toimiakseen on latauduttava jollain muulla tavalla kuin toisten kautta. Ymmärrän toki jälkimmäisenkin, koska ihmiset ovat erilaisia, eikä ihmisenä olemiseen tosiaankaan ole oikeita tai vääriä tapoja.

Millaisia asioita tällaisesta ”häiriökäyttäytymisestä” tai esimerkiksi minun habitukseeni ristiriitaisena liitetystä toimintatavasta sitten voi seurata? Mitkä ovat erakkoelämän parhaimmat mausteet ja oivallukset?

Riippumattomuus ja tarvitsemattomuus

Se ettei välttämättä tarvitse jotakin, luo aina myös riippumattomuutta, joka mahdollistaa lähes rajattomasti monenlaisia asioita tai niiden luomista. Ei tarvitse huolehtia tai murehtia vaikkapa toisten mielipiteistä, reaktioista tai tekemisistä, jos niistä riippuvaisuudelle ei ole tarvetta.

Ja kun ei ole tarvetta, ei synny myöskään puutetta, joka kaipaisi säännöllistä täyttämistä. Sen sijaan voi milloin tahansa olla kokonainen pelkästään olemalla olemassa.

Vakituisempien ystävyyssuhteiden vähälukuisena pitäminen on käytännössä myös ajan ja energian priorisointia. Sama koskee asioiden jakamista – onko oleellisinta itse eläminen vai ajan laittaminen sen vuorovaikutukselliseen jakamiseen.

Nämä ovat sekä huomion suuntaamista siihen mikä on kulloinkin tärkeintä, että omista rajoista ja jaksamisesta huolehtimista. Vaikka olisi esimerkiksi voimakas kutsumus auttaa muita ihmisiä, sitäkään ei voi tehdä ilman resursseja, jotka taas voivat syntyä mm. yksityiselämän valintojen kautta.

Vapaus olla olematta kaikkea kaikille

Jos taas pyrkii olemaan rajattomasti kaikkea kaikille muille, omalle elämälle, intohimoille tai niiden ilmentymiselle ei välttämättä jää lainkaan tilaa. Saattaa syntyä tilanne, jossa ikään kuin eletään vaihtuvasti jonkun toisen tai toisten kautta.

Ei liene kovin paljon mieltä olla olemassa pelkästään muita varten, tai elää jonkun toisen elämää. Vaatimuksia tai paineita voi toki olla, että tulisi antaa kaikille kaikkea, mutta niihin omiin tai muiden vaatimuksiin voi vastata omilla valinnoilla, esimerkiksi ajankäytön suhteen. Muistaen myös sen, että jokainen meistä on viime kädessä itse vastuussa omista reaktioistaan.

Monesti unohdetaan sujuvasti sekin, että tämä fyysinen kulkuneuvo ei elä ikuisesti, vaan voi päättää matkansa vaikka tänään tai huomenna. Siksikin juuri itseä eniten onnellistavat asiat ja tekemiset ovat erityisen tärkeitä – juuri nyt ja tänään. Jos on onnellisin vaikkapa puolisonsa kanssa kahdestaan, miksi ei olisi ja eläisi niin? Onnellisuus toteutuu pitäessä sen itselle tärkeimmän asian elämän peruskivenä.

Syvempi yhteys siihen mikä eheyttää

Myös luonto voi antaa ja energisoida enemmän kuin ihmiset, jos oma luonto on sille avoin. Vuorovaikutus luonnon kanssa ei sisällä lainkaan automaattista suorittamista, johon esimerkiksi ihmissuhteissa saatetaan huomaamatta ajautua. Tai vaihtoehtoisesti unesta herättyä voidaan ajautua kokemaan turhautumista siihen, että suorittamista odotetaan, tai jopa vaaditaan.

Luonto on vapautunut ja itsenäinen, se ei vaadi mitään. Luonto osaa ottaa asiat asioina, ei loukkaannu jos et käy kahvilla tai pidä yhteyttä, eikä koskaan yritä syyllistää sinua jostakin. Se keskittyy vain olennaiseen, ei kysele tai kyseenalaista, ei pyri imuroimaan energioitasi, eikä milloinkaan tunge yllättäen etuovestasi sisälle. Paitsi ehkä riittävän kovalla myrskyllä.

Erakkona ja Luonnonpakanana tunnen usein suurta kiitollisuutta luontoa kohtaan, pelkästään siksi että luonto on olemassa. Myös luonnolle erakko, tai kuka tahansa ihminen, on arvokas juuri sellaisena kuin hän on, koska luonnolle riittää pelkkä olemassaolo. Ilman kommervenkkejä, selityksiä tai oman arvon todistelua, joihin niihinkin vastaaminen on aina jostain muusta pois – vaikkei huomaisikaan ”vastaavansa” tai edes kysymyksiä.

Näin voi säästyä jopa merkittävä määrä aikaa ja energiaa johonkin olennaisempaan, kuten esimerkiksi isompaan kokonaiskuvaan ja sen kautta syntyvään vapauteen. Ja mitä suurempi vapaus, sitä enemmän myös erilaisia mahdollisuuksia, kirkkaita inspiraatioita ja luovuuden riemua.


Lopulta kyse on vain yhdestä seikasta, miksi erakot hengaavat hevon lepässä. Siksi että me tykkäämme siitä – se on meidän mielestä kivaa, elämäniloista ja nautinnollista. Eikä meitä hävetä toteuttaa itseämme sellaisena kuin olemme, joka päivä.

Itselle parhainta polkua toteuttamalla jokainen onkin parhaimmillaan – pulppuilevan elämänilon kautta – ja sitä tietä voi antaa ja tehdä parhaansa myös toisten ihmisten hyväksi. Ilolla ja rakkaudella, joka syntyy itsestä ja oman onnellisuuden luomisesta.

Artikkelin valokuva on otettu kirjasta Alhonen & Muurinen: Pientä ja isoa väkeä (Salakirjat, 2016), sivu 10, luku Tarinoita maailman synnystä / Tarinoita vesilinnuista. Vanhoista suomalaisista tarinoista, uskomuksista ja loitsuista kertovan kuvakirjan on kuvittanut Tytti Muurinen.


saaga-saarnisola-kolmassilmanet-allekirjoitus

Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿

Haluaisitko Luonnonpakanan verkkolehden uudet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Ole hyvä, ei maksa mitään.

Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin kuin automaattisiin ilmoituksiin uusista artikkeleista. Halutessasi voit peruuttaa tilauksen milloin tahansa.

Kommentoi artikkelia lyhyesti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s