Vastauksia luonnosta: Mikä maailmaa ja meitä ihmisiä oikein vaivaa?

LUONTOÄITI VASTAA: NELJÄ ILMAISTA RATKAISUA

Vaihtoehtoiselle elämänkatsomukselle on tänä päivänä paljon tilausta, mutta olemmeko osanneet vetää jo senkin överiksi? Elämän tarkoitus on keskittyä jahtaamaan itsestä sitä parhainta versiota, jokaisesta asiasta, syystä ja yksityiskohdasta löydetään kehittämisen paikka ja luuserit jätetään tietenkin pysäkille. Miten ihmeessä tämä maailma nyt ratkaistaan?

Yksin tänne tullaan, yksin täältä lähdetään, ja siinä välissä taistellaan yksin koko maailmaa vastaan. Pitääkö tämä paikkansa? Osittain varmaankin kyllä. Surkuhupaisaa kuitenkin on, että me ihmiset ollaan itse <tämä maailma> luotu ja sitten kiukutellaan, kun kaikki ei olekaan juuri kuten itse tahtoisi. Aika pönttöä, eikö totta?

Mihin ihmisen elämässä aika kuluu? Reagoimiseen. Erilaisten impulssien sarjoihin, jotka johtavat tekemään tai tuntemaan jotakin tietyllä tavalla. Vuoristorataan, jossa yritetään tukka putkella ja kieli keskellä suuta valita oikeiden ja väärien vastauksien välillä, vaikkei sellaisia ole edes olemassa. Automaattiohjaus on jo saanut uudet, aikaisempaa viekkaammat piirteet.

Esimerkiksi valonnopea tiedonkulku on hieno ja elämää helpottava asia, mutta samalla myös omaa nilkkaa pureva personal trainer, joka ohjailee sekä itseä, että ajaa opettamaan muille miten tässä maailmassa saa elää, ajatella tai toimia. Ja ehkä kopauttamaan vähän virtuaalisella karttakepillä perään. Käytännössä tuon PT:n toiminta on niin ovelaa ja hienovaraista, ettei sen varjoakaan välttämättä huomaa, ellei ihan vasiten pysähdy havainnoimaan mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu.

Rikkinäinen voi olla ehjin

Nykypäivän TV-mainoksista en tiedä, koska meillä ei ole herranvuosiin ollut telkkaria, mutta some-markkinoinnista tiedän pienesti jotakin. Toimivimmissahan onnistutaan luomaan tunteiden kautta tarve tai puute, joka ratkaistaan mainostetulla tuotteella tai palvelulla. Eli käytännössä ihmiselle syötetään informaatiota, joka kertoo hänen olevan sellaisenaan jotenkin viallinen tai puutteellinen, jotain mikä tulee korjata ehjäksi tai oikeanlaiseksi. Ja kun sama sanoma virtaa riittävän monelle ja riittävän monta kertaa, niin. Onko tämä todella se suunta, jonne tahdomme maailmaa johdattaa?

Entä minne tällaiset tuomitsemistalkoot oikein kuljettavat? Sinne, missä ollaan jo tällä hetkellä. Uudenlainen, entisaikaisempaa syvällisempi riittämättömyys ja itsen sekä muiden syyllistäminen saattaa kuin varkain alkaa ohjata elämää, tunteita ja tekemisiä; kaikkialla.

Voidaan esimerkiksi kirjoittaa tai jakaa voimalauseita, joissa sinä riität ja minä riitän, mutta käyttäydytään kuitenkin päinvastoin, sekä isoissa että pienissä asioissa. Vaikka taustalla oleva ajatus on kaunis ja jalo, ei edes ehditä riittää, koska on niin kiire kehittää itsestä sitä parhainta ja viisainta versiota, ja muilta saatetaan odottaa vielä enemmän. Miksi? Miksi ei voisi tai saisi olla ihan paras sellaisena kuin kulloinkin on? Olemassa olevana ihmisenä, juuri niillä tunteilla tai tuulilla jotka on.

Alati nopeutuvat informaation ja reaktiovaatimusten tulvat vievät kuin huomaamatta myös inhimilliset tunteet vuoristorataan: jos on paha mieli, on äkkiä saatava jostain lähteestä hyvä mieli, koska paha mieli myrkyttää koko ihmisen ja sitten muuttuu aivan vialliseksi. Missä niin sanotaan? Todennäköisesti monessakin paikassa, mutta tarviiko kaikkea uskoa tai niellä ihan sellaisenaan? Toivottavasti ei.

Totuus on katsojan kaivossa

Mikä aiheuttaa maailmassa eniten ärsytystä, kinaa ja mielipahaa, eli syö kaikkein turhimmin aikaa ja energiaa? Luultavasti totuus ja sen määritteleminen, sekä isossa että pienessä mittakaavassa. Uutisena kerron, että mun tai sun totuus ei ole läheskään kaikkien muiden totuus, vaikka sinä ja minä oltaisiinkin jo löydetty omat vastaukset ja sisäiset viisaudet.

Erilaisia ja toisistaan poikkeavia totuuksia voi luultavasti olla melko ääretön määrä, ilman että mikään niistä on oikein tai väärin. Se mikä on sulle totta, ei välttämättä ole sitä sun naapurille ollenkaan, eikä teistä kumpikaan ole kuitenkaan väärässä. Onkohan tässä se ainoa asia, joka voi yhdistää meitä kaikkia? Kysy ja tiedä.

Mikä meidän ihmisten maailmaa siis vaivaa? Uskaltaisin sanoa, että räjähdysmäisesti lisääntyneiden mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen aiheuttama psyykkinen sokeus, joka voi myös tarttua ihmisestä toiseen viruksen kaltaisesti. Entä onko sellaiseen tautiin olemassa parannusta? Uskon että on, vieläpä lukemattomia erilaisia. Itselläni toimivin on luontoyhteyden kautta syntyvä selkeys, plus muutama muu rahalla mittaamattoman arvokas asia, mutta sinulla se voi olla jotain tyystin muuta.

Turvallista matkaa ratkaisujen junassa. Pidä jalat maassa ja hatusta kiinni.

---

Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿

Saattaisit pitää myös