Puut ovat eläviä olevaisia, joilla on mm. tunteet ja kommunikointitaidot. Mitä tarkemmin havainnoi ympäristöä, siinä esiintyviä asioita ja puuperäisiä hommia, sitä enemmän voi myös itse kommunikoida niiden kanssa. Ota yhteyttä elämäsi metsään.
Eikö olekin aika ihmeellistä, että puut esimerkiksi keskustelevat, verkostoituvat keskenään ja osaavat karkottaa tunkeilijoita, myös porukalla? Minusta ainakin on, ja jaksan hämmästellä ja havainnoida asiaa lähes päivittäin.
Silmäilen pää kallellaan tontin puita – onkohan nuo kaksi nyt jutulla keskenään, tai miltähän noiden puiden maanalainen verkosto näyttää ja mihin kauas saakka sen ”ääni” kantaa. Nuuhkin ilmaa ja aprikoin onkohan nyt mänty kaasuttanut jonkun tuholaisen vai lähettänyt ilmojen halki viestin lajitovereilleen.
Meillä jutellaan puille, niitä kosketetaan, tiedustellaan kuinka voidaan. Kiitetään ja kunnioitetaan. Kysytään, otetaanko alimmaiset oksat pois, jos ne laahautuvat maan sisään ja kiristävät runkoa. Pyydetään lupa, saako ottaa ainekset vihdan tekoon. Ja niin edelleen. Jos esimerkiksi vietettäisiin joulua, ei tulisi mieleenkään raiskata havupuita sen tähden, tai osallistua semmoiseen toimintaan.
Ja kun puilta kysyy tai pyytää, saa vastauksen muodossa tai toisessa, kuten myös hyvän mielen.
Kotipihan valtava haltijakuusi on melkoinen pakkaus. Karismaattinen puiden kuningas ei koskaan jätä kylmäksi. Sen suojissa tuntuu turvalliselta; niin ihmisistä, linnuista kuin oravistakin.
Maisemia tänään kahden maissa auringonlaskun aikaan. 18 astetta pakkasta, tuoretta puuterilunta puiden oksilla, mukava keli ja kotipiirin lähiluonto itsessään lahjoja täynnä.
Jos aihepiiri puiden viisaudesta (joka on todistettu myös tieteellisesti) ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Jos kirjallisuus ei innosta, niin esimerkiksi Areenassa pyörivä Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa on katsastamisen arvoinen. Tätä kirjoittaessa vajaan tunnin kestävä dokkari on katsottavissa vielä reilun kuukauden ajan.
Kirjoista parhaimmistoon kuuluu esimerkiksi Puiden salattu elämä. Kirjan esipuheessa Peter Wohlleben muuten juttelee suomalaisille näin:
”Olen hyvin iloinen siitä, että kirjani ilmestyy myös suomen kielellä – kansalle, jonka juuret ovat metsässä. Voisi kuvitella, että puiden salatusta elämästä kertominen suomalaisille on kuin veisi hiekkaa Saharaan”
”Maan kulttuuri on kiinteästi sidoksissa puihin, olipa sitten kysymys marjastuksesta, sienestyksestä tai saunomisesta. Perinne ja nykyaika näyttävät kuitenkin kulkevan eri suuntiin, kun tarkastellaan vahinkoja, joita metsä- ja puuteollisuus aiheuttavat laajoilla alueilla. Ennen puuta kaadettiin hellävaraisesti ja kestävästi tuvan uunin lämmittämiseksi, kun taas metsissä tätä nykyä jyllää valtavia hakkuukoneita, jotka tekevät todella pahaa jälkeä. Ekologisesti kestävää metsätaloutta harjoittavat yritykset ovat kuitenkin pystyneet osoittamaan, että tehometsätalous on korvattavissa.”
”Luonnontilaiset metsät ovat täynnä arvoituksia, joihin vielä haetaan vastauksia. Puiden sosiaalinen elämä, niiden uskomaton kyky viestiä keskenään, niiden muisti ja tunteet pääsevät erityisen vaikuttavasti esiin, kun kuuset, männyt ja koivut saavat kasvaa häiriöttä.”
Puiden salattu elämä, Gummerus 2016
Metsäkylpy vuoden jokaisena päivänä
Aina on metsäkylvyn aika, tavalla jos toisellakin. Tarpeen tullen metsien ytimiin voi nojatuolimatkailla myös paperin välityksellä.
Jostain syystä sopivien sekä seinä- että pöytäkalenterien löytäminen ensi kalenterivuodelle meinasi olla kiven alla. Seinäkalenterin jouduin tilaamaan Englannista, mutta ihastuttava suomalainen viikkokalenterikirja sen sijaan ilmeentyi kuin taivaan lahjana. Niin kovasti ihastuin tähän Metsän Aikaan.
Oman kappaleeni olen saanut Walkia Design:sta, ja tietääkseni kalenterin koko painos loppui jo marraskuun alkupuolella. En yhtään ihmettele – niin laadukas ja sielukas se on, sekä sisältä että päältä.
Kalenterin perustarpeiden lisäksi se sisältää upeita valokuvia, runoja, aforismeja, irrotettavia huoneentauluja… Tyylikkäästi kaikkea ja kauniimmin, sitä on Metsän Aika 2019.
Puut jokapäivän ilona ja tukena
Lopuksi vielä asiasta takkaluukkuun. Puut näkyvät ja kuuluvat myös kotona, vaikkei edes katsoisi ikkunasta ulos.
Takassa puut juttelevat edelleen, vain toisella tasolla. Ritinää, loimotusta ja tuoksua. Tunnelmaa, kotoisuutta ja aina hyvää mieltä. Vaikka lukuisten tulisijojen lämmittämisessä ja huoltamisessa on oma hommansa, ne houkuttelevat silti enemmän kuin pattereiden käyttö. Puiden tuottama lämpökin tuntuu erilaiselta; juurevalta ja kiitolliselta.
Puuhellalla tai leivinuunissa valmistettu ruoka maistuu toiselta kuin sähkövehkeellä tehty. Sähköhellalla on aina niin kiire, että ehkä se maustaa sillä myös eväät.
Puusaunasta ei tietty voi puhua samana päivänäkään kuin sähkösaunasta. Nappia painamalla jää saunahaltiakin vähän toimettomaksi.
Vanhan puutalon tunnelma on ainutlaatuinen. Se ikään kuin istuu keinutuolissa, polttelee kuvainnollista piippua ja kertoo tarinoita.
Puulattia tuntuu jalan alla lämpimästi halaavalta, turvalliselta ja vankalta. Nykytalossa en ole halunnut edes maalata lattioita, on jotenkin parempi yhteys ”juuristoon”, kun puun olemusta ei peitetä näkyvistä.
Kiitos kiitos kiitos. Puille, luontoäidille ja omalle voimalle, että ollaan juuri tässä ja nyt.
p.s. Onnellista Täysikuuta tänään klo 19:49. Kuuntele puita, kylve metsässä kuun valossa, näe ja tilaa tulevaisuus. Talvipäivänseisaus laittaa tuplavalot päälle.
