Viestejä viikingeiltä: Riimut olivat taikamerkkejä, koristeita, kirjeitä ja muistosanoja

Muinainen riimukirjoitus on kiehtovaa. Niin merkkien muodot, historia ja tunnelma, kuin yksinkertaisilta näyttävät, mutta monitahoiset sanomatkin. Miltä kuulostaisi esimerkiksi almanakka riimusauvan muodossa?

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

Yhteistyössä: Suomalaisen kirjallisuuden seura *

Riimut ovat kirjoitusmerkkejä, joita on käytetty lähinnä Pohjois-Euroopassa ennen latinalaisten kirjainten tuloa. Aluksi riimuja käytettiin maagisina taikamerkkeinä ja koristeina, mutta sittemmin niillä kirjoitettiin erilaisia sanomia kiveen, puuhun, luuhun tai metalliin. Riimukirjoituksen kukoistusaika oli 1000-luvun alussa, silloin kun viikingit tekivät retkiään.

Muut riimukirjat ja -oppaat joita minulla on, käsittelevät enimmäkseen riimujen mytologiaa ja niiden käyttöä intuition tukena ja oraakkelina. Niinpä tämä Heikki Ojan kirjoittama, jo aikaa sitten ensimmäistä kertaa ilmestynyt teos oli mielenkiintoinen ja osuva lisä riimut -aiheiseen kirjastooni. Tässä keskitytään yksittäisten riimuaakkosten (Futhark) merkitysten sijaan erityisesti riimukirjoitukseen ja sen erilaisiin käyttötapoihin.

Heikki Oja: Riimut – Viestejä viikingeiltä

”Riimut ovat viikinkiaikaisia taikamerkkejä ja koristeita, kirjeitä ja muistosanoja, joita on löydetty koruista, keihäänkärjistä ja kastemaljoista. Tunnetuimmat merkit ovat kivissä, jotka on pystytetty henkilön tai rakennuksen muistoksi. Riimuja on piirretty myös kalentereina käytettyihin sauvoihin.

Kattava käsikirja esittelee kiehtovasti riimukirjoitusta sekä kertoo, mitä tiedämme riimutaiteilijoista ja löytyneistä riimuesineistä. Teos vie lukijan 1000-luvun alkuun, aikaan, jolloin viikingit valloittivat Eurooppaa, ennustivat riimuista sotaonnea ja hakkasivat kiveen muistokirjoituksia.

Professori Heikki Oja on Helsingin yliopiston almanakkatoimiston eläkkeelle jäänyt johtaja. Hän on aiemmin julkaissut tietokirjoja tähtitieteestä ja kalenteritietoudesta.”

Riimut – viestejä viikingeiltä, SKS, 3.painos, 2018

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

Aikaa mittaavat riimusauvat

Yksi kirjan kiinnostavimmista aiheista on riimusauvat. Lyhyesti sanottuna riimusauva tarkoittaa puista keppiä, jonka kylkiin on kaiverrettu koko vuoden kalenteri riimumerkeillä ja symboleilla.

Riimusauvassa ma-ti-ke-to-pe-la-su on yleensä korvattu riimuaakkosten seitsemällä ensimmäisellä merkillä. Näin riimusauvassa juoksee merkit fe-ur-thorn-oss-reid-kaun-hagal (näyttää riimuin kirjoitettuna sanalta futhark, jolla riimuaakkosia nimitetäänkin). Näitä merkkejä sanotaan päiväriimuiksi. Koska vuodessa on 52 viikkoa plus yksi ylimääräinen päivä, tulee vuoden viimeisen päivän merkiksi sama kuin sen ensimmäisen päivän kohdalla.

Riimusauvassa vuoden ensimmäiselle sunnuntaille sattuvaa kirjainta sanotaan sunnuntairiimuksi tai sunnuntaikirjaimeksi. Jos vuoden ensimmäinen päivä on esimerkiksi torstai, on kyseisen vuoden sunnuntairiimu riimuaakkosten neljäs merkki.

Karkauspäiville ei ole omaa riimua, vaan karkauspäivälle osuva riimu lasketaan kahteen kertaan. Sunnuntaikirjaimet taas toistuvat 28-vuotisessa jaksossa, jota sanotaan aurinkojaksoksi. Jos tietää vuoden sijainnin aurinkojakson taulukossa, tietää myös sen sunnuntaikirjaimen.

Maagisin osuus riimusauvasta on kuuriimut, joiden avulla tiedetään kuun vaiheet noin päivän tarkkuudella jopa tuhansia vuosia eteenpäin. Kuun vaiheiden merkitsemiseen tarvitaan 19 erilaista merkkiä, jotka syntyvät niin ikään riimuaakkosista, joista osa esitetään ylösalaisin tai peilikuvana.

Riimusauva näyttää kuun syntymähetket (tarkoittaa hetkeä, jolloin kuu ilmestyy taivaalle uudenkuun jälkeen), kun tietää kyseisen vuoden kultaisen luvun. Kultainen luku kertoo, monesko vuosi on menossa 19-vuotisessa kuujaksossa.

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

Riimusauvaan veistetään myös erilaisia merkkipäiviä osoittavia symboleja. Ne ovat samalla merkkipaaluja, joiden avulla voi helpommin hahmottaa ajankulkua ja rytmittää tekemisiä.

Toisin kuin voisi kuvitella, puukalentereihin ei ole merkitty luonnonkierron seisaus- ja tasauspäiviä, vaan lämpötilojen huippuhetket. Suomessa ”kesän napana” on pidetty heinäkuun 13. päivää ja talven huippukohtana tammikuun 13. tai 14. päivää. Vuodenaikojen vaihtumisen merkkeinä talven katsottiin alkavan lokakuun 14. päivä ja kesän huhtikuun 14. päivä.

Näiden lisäksi riimusauva sisältää runsaasti muita merkkipäiviä, joita on aikojen saatossa jaoteltu esimerkiksi pyhimysten-, marttyyrien- ja muiden pyhäpäivien lisäksi joulunajan-, talvikauden-, keväisten-, kesäkuukausien- ja syksyn merkkipäiviin.

Kirjassa on myös hyviä vinkkejä oman riimusauvan veistämiseen, jollaiset aiotaan mieheni kanssa itsellekin tehdä. Sattuneista syistä rakastan myös laskemista ja taulukoita sekä niihin liittyvien kokonaiskuvien avainten palastelua, joten ainakaan innostuksen puutteeseen ei tule kalikka karahtamaan. Oma riimusauva saattaa olla yksi pitkällinen projekti muiden joukossa, mutta mikäs kiire tässä valmiissa nykymaailmassa on.

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

”Suomessa ei ole riimuista paljonkaan kirjoitettu, koska meillä tunnetaan niin vähän riimuesineitä ja riimukirjoituksia. Itse kiinnostuin riimuista, kun veistin työpaikalleni, Helsingin yliopiston almanakkatoimistoon, oman riimusauvan. Jouduin samalla tutustumaan riimujen historiaan ja riimukiviin, joiden kyljistä löytyy vaikuttavia kuvauksia tuhannen vuoden takaisesta maailmasta. Tähän kirjaan olen koettanut tiivistää populaarissa muodossa yleiskuvan riimumerkeistä, riimusauvoista ja riimukivistä. Kuvitukseksi olen valinnut pääasiassa historiallisia piirroksia menneiden vuosisatojen mainioista riimukirjoista.” – Heikki Oja

Kirjan sisällysluettelo

240-sivuinen teos on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat kaikki täyttä tietoa. Iloa, tutkimista ja oivaltamista riittää pitkäksi aikaa.

OSA 1: RIIMUKIRJOITUKSET

Riimukirjainten synty, Vanhat ja uudet riimut, Viikinkien riimut, Riimujen tutkijoita, Riimututkimuksen avaimia, Vanhimpia riimuesineitä, Riimut taikamerkkeinä, Riimut koristeina, Riimut sotajalalla, Kirkkojen riimuaarteita, Riimukirjeitä keskiajalta, Suomalaisia riimuesineitä

OSA 2: RIIMUSAUVAT

Suomalaisia riimusauvoja, Vanhin suomalainen riimusauva, Pohjoismaisia riimusauvoja, Itäisiä kalentereita, Riimuja levyissä ja rasioissa, Riimusauvojen synty ja kukoistus, Riimusauvojen loisto ja häviö, Päiväriimut ja sunnuntaikirjaimet, Kuuriimut ja kultaiset luvut, Riimusauvojen merkkipäivät, Joulunajan merkkipäivät, Talvikauden merkkipäiviä, Keväisiä merkkipäiviä, Kesäkuukausien merkkipäiviä, Syksyn merkkipäiviä, Egyptiläiset päivät ja muita tietoja, Tekisinkö oman riimusauvan

OSA 3: RIIMUKIVET

(huom. riimukivi tarkoittaa tässä yhteydessä kivipaaseja ynnä muita sellaisia, ei riimukiviksi sanottuja oraakkelin tapaan käytettäviä merkkejä, joita myös kuvissani näkyy)

Vöyrin riimujen jäljillä, Vöyrin riimukirjoitukset, Riimukivien synty ja häviö, Tunnetuimmat riimukivet, Uppsalan riimukiviä, Ruotsin kansalliseepos kivessä, Viikingit itäisillä mailla, Viikingit Englannin herroina, Kotimaisia kohtaloita kivissä, Tunnettuja riimumestareita, Riimuja hautakivissä, Suomi riimukivissä, Suomalainen riimukivi, Ahvenanmaan riimukirjoitukset, Myöhäisempiä riimukiviä, Miksi Suomessa on niin niukasti riimukirjoituksia?

Heikki Oja: Riimut – Viestejä viikingeiltä

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

* kirja saatu kustantajalta

taru_aho_ps

Saamelaisten mytologia kolahtaa luontosuhteeseen

Saamelaisten alkuperäiskulttuurista puhuttaessa tulee ensimmäiseksi mieleen seidat, noaidit, noitarumpu ja tietysti porot. Näistä ja monista muista muinaiseen saamelaisuuteen hitsaavista luonnonläheisistä ja osin vähän mystisistäkin asioista kertoo Saamelaisten mytologia -kirja. Ja minä melkein hyppäsin saivoon.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Yhteistyössä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura *

Saamelaisten muinaisuskosta ja maailmankuvasta kertova teos on järkälemäinen, 557-sivuinen katsaus saamelaisten kiehtovaan mytologiaan.

Kirjan takakansi:

”Mitä tarinoita seidat, revontulet ja pyhät erämaajärvet meille kertovat? Millaiset ovat saamelaisen samaanin, noadin taidot? Mikä olento on tunturissa vaaniva staalo?

Saamelaisten muinaisusko on enemmän kuin uskonto – se on maailmankuva, jonka varassa pohjoinen kansa on elänyt sopusoinnussa tämän- ja tuonpuoleisten voimien kanssa. Perinteitä ja myyttejä on joikattu, kerrottu tarinoina iltanuotioilla ja annettu opetuksina nuoremmille, jotta elämä jatkuisi.

Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirja avaa eteemme saamelaisten mytologian ainutlaatuiset legendat, ja auttaa samalla valtaväestöä ymmärtämään paremmin pohjoisen alkuperäiskansan ikivanhaa historiaa ja kulttuuria. Samalla teos jatkaa tärkeää keskustelua saamelaisten kulttuurisista oikeuksista.”

– Pentikäinen & Pulkkinen: Saamelaisten mytologia, SKS 10/2018

”Juha Pentikäinen on kansanuskon ja mytologian tutkijana tunnettu Helsingin yliopiston uskontotieteen emeritusprofessori. Risto Pulkkinen on Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti ja Lapin yliopiston pohjoisen etnografian dosentti sekä Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappi.”

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Teoksen luvut on jaettu yhdeksän aihepiirin alle: Johdanto saamelaisiin ja saamelaisuuteen alkuperäiskansana, saamentutkimus, kosmologia, jumalat ja tuonpuoleiset olennot, antropologia, noaidi ja noitarumpu, uskomuksellinen eläinmaailma, lestadiolaisen herätysliikkeen saamelaisvaiheet sekä lopuksi yhteenveto saamelaisten perinteistä, elämäntavasta ja kulttuurista, ennen ja nyt.

Mielenkiintoisen ja erittäin laajan asiasisällön lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös jonkin verran kuvamateriaalia, sekä piirroksia että valokuvia.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Hyppää saivoon

Yksi suurimmista saamelaisen mytologian pähkinöistä on saivo -käsite. Saivo eli sáiva / saajve on tietyn tyyppinen pyhä luonnonpaikka, joka voi olla joko tunturi tai järvi.

Jotkut saivojärvistä käsitetään kaksipohjaisiksi ”räppänäjärviksi”, joissa jopa kalat saattavat livahtaa järven pohjasta karkuun sen alapuoliseen, tuonpuoleiseen maailmaan. Saivojärvillä asustaa ainakin sáiva-olentoja / vainajien henkiä sekä veden haltijaväkeä.

Pakasaivo, Muonio

Muoniossa, Äkäslompolon kupeessa sijaitseva Pakasaivo on yksi esimerkki kaksipohjaiseksi mielletystä saivojärvestä.

Pakasaivo, Muonio

Syyskuussa, kun olimme mieheni kanssa käymässä Pakasaivolla, oli tunnelma aika pitkälti sanoilla kuvaamaton. Tuoksuvan havumetsän keskellä oli jotenkin vaikea hahmottaa, että oltiin Lapin puolella, mutta tuon Lapin helvetiksi kutsutun paikan energia sen sijaan iski koko kropan läpi. Semmoinen yhtä aikaa sydämen kanssa lyövä autuuden aalto, kuin olisi ollut ”kotona”.

Näinpä heti haltijahahmonkin piirtyvän rantakallioon. Jätetään kuva hänestä kuitenkin julkaisematta, ettei vaan suutahda tai jotain. Jonkinlainen pyhyyden fiilis oli paikassa joka tapauksessa selvästi läsnä. Kiitos ikimuistoisesta kokemuksesta.

Poro

Auringon lahjoittamat sarvipäiset myötäjäiset

Saamelaisen poronhoidon ja laaja-alaisen poro-nomadismin käsitetään juontavan juurensa aiemmin villinä vaeltaneen tunturipeuran kesyttämisestä. Sekä peuralla että porolla on ollut merkittävä asema myös saamelaisten maailmankatsomuksessa.

Vanhimmat kirjalliset dokumentit saamelaisten poronhoidosta ovat viikinkiajalta. Porotalouteen keskittynyttä saamelaisuutta pidetään yhä edelleen ”aitosaamelaisena” osana saamelaista yhdistelmätaloutta, jossa porojen monitahoinen vaikutus ulottuu myös muihin elinkeinoihin.

Saamelaisessa mytologiassa porot ovat viime kädessä peräisin auringosta. Joidenkin noitarumpujen keskiosassakin (ns. aurinkokeskisessä rummussa), on aurinkorombissa poron tai peuran hahmo, tai vaihtoehtoisesti sarvet. Eräässä eeppisessä joiussa ”Päivän pojan kosiomatka jättiläisten maahan” Aurinko lahjoittaa pojalleen ja tämän morsiamelle myötäjäisiksi ensimmäiset peurat.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Mielen kieliopin noitakuviot

Noitarumpu kaikkine piirteineen, kuvioineen ja sivujuonteineen on jo kauan ollut yksi suosikkikiinnostuksistani. Noitarummusta olen myös kirjoittanut muualle, esimerkiksi tänne.

Noitarumpu on tosiaan saamelaisen samaanin, eli noaidin työväline. Tavallinen, tarkoitukseensa vihkimätön rumpu ei voi olla maagisessa mielessä toimiva noitarumpu, vaikka siihen maalaisikin samanlaisia kuvioita. Täysin rummun toiminnan tietää vain noaidi itse, eikä se toimi väärissä käsissä. Ainakaan halutulla tavalla, olettaisin.

Saamelaisten mytologia -kirjassa noitarummun kuvioista kerrotaan mm. seuraavaa:

”Rumpukuvioitten tulkinta on vaikea tehtävä, jonka tutkimus on vasta alkutaipaleella. Haastetta voidaan verrata hieroglyfien tulkintaan tai jonkin muun kuolleen kielijärjestelmän koodin avaamiseen: kaikkia merkityksiä ei tunneta, mutta materiaalin pintapuolinenkin tarkastelu vakuuttaa – kuten myös intuitio – siitä, että merkkejä sitoo yhteen jokin ytimeltään looginen järjestelmä, johdonmukainen kielioppi. Rumpu on osa samanistista mytologiaa ja rituaalia, jolloin samaaniuden voisi määrittää Juha Pentikäisen ehdottaman käsitteen mukaisesti mielen kieliopiksi.”

Hienosti sanottu. Mielen kielioppi, se on kova juttu.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

* kirja saatu kustantajalta

Tietoa teoksen saatavuudesta sekä Saamelaisten mytologian korjattu kuva- ja lähdeluettelo on luettavissa ja tulostettavissa täällä: finlit.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/saamelaisten-mytologian-viitetiedot.

p.s. Postauksen kuvissa rekvisiittana vilahtava rumpu on Rumpu-ukon uniikkia mallistoa ja helistin Lovesta Craftsin laadukasta suomalaista käsityötä. Jos haluat tunnelmointiin tai soitantaan jotain erilaista, suosittelen molempia.

taru_aho_ps

Yhteys omaan luontoosi: Pohjolan voimaeläimet

Maaretta Tukiaisen ja Markus Freyn uutuuskirja ja voimakortit puhuttelee luonnoneläinten viesteillä: Kuka siivekäs muistuttaa intuition voimasta? Kenelle on annettu uusiutumisen kyky? Kuka osaa parhaiten avata elämän solmut? Entä mitä ihmettä sudenkorennot pyysivät minulta ja miten se tähän liittyy..?

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Yhteistyössä: Tuuma-kustannus *

Pidän ajattelumallista, jossa yksilölliset ominaisuudet ovat vahvuuksia ja voimavaroja, ilman että niitä arvotetaan jollain muulla tavalla. Nämä ”voimat” taas ovat työkaluja, joita otetaan pakista erilaisten tilanteiden tullen. Joskus tarvitaan eniten kestävyyttä tai ongelmanratkaisukykyä, joskus leikkisyyttä tai huolettomuutta ja niin edelleen. Minusta jokaisella meistä on laaja työkalupakki jo luonnostaan. Esimerkiksi luonto voi auttaa ottamaan niitä käyttöön, jos ne ovat päässeet pölyttymään tai ruostumaan. Tällainen ajatus minulla nousi näiden koskettavien uutuuksien kokonaisuudesta, joka voisi olla kuin ”työkalujen teroitusvälineet”, jotka ottaa oman pakkinsa kyytiin.

Pohjolan voimaeläimet -kirja:

”Pohjolan voimaeläimet on tietokirjailija Maaretta Tukiaisen ja graafinen suunnittelija Markus Freyn uudelleentulkinta muinaisten suomalaisten eläimiin liittyvistä uskomuksista. Tunteisiin vetoavien tarinoiden sekä mystiikkaa ja voimaa henkivien kuvitusten kautta Pohjolan myyttinen maailma herää erityislaatuisella tavalla henkiin. Kirjan luettuasi näet eläimet ja itsesi uusin silmin.”

Pohjolan voimaeläinkortit:

”Eläimiin liittyvä tieto on paketoitu 40 korttiin arjen inspiraatioksi. Kustakin eläimestä on kortissa nimi, kyseisen eläimen voima ja minämuodossa oleva voimalause. Korttien avulla voi tutkia itsessään piileviä eri puolia.”

Tuuma-kustannus 09/2018

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Kirja ja kortit ovat erilliset, mutta tukevat saumattomasti toisiaan.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Kirjan pääosissa ovat luonnoneläimet oman identiteetin vahvistajana. Niiden lisäksi teoksessa on mukavasti tietoa myös Pohjolan myyteistä ja mytologioista ylipäätään.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Korttien mukana tulee selkeät ja yksinkertaiset ohjeet sekä vinkkejä, kuinka niitä voi käyttää. Joko oman elämän tukena, tai ammattilaiskäytössä ryhmien kanssa tai yksilöohjauksessa.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Tanakassa kirjassa on kustakin voimaeläimestä minä-muotoinen kurkistus eläimen kuvitteelliseen ajatusmaailmaan, pähkinänkuorellinen tietoa eläimen ominaisuuksista ja elintavoista, ja vielä tietopaketti kuhunkin luonnoneläimeen liittyvistä kansanuskomuksista ja myyttisistä merkityksistä.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Ankerias kertoo:

”Sellainen kameleontti!”
Muistan tuon lauseen yhä. Ne tarkoittivat sillä minua – sitä, miten monta eri vaihetta olin käynyt läpi, miten värini ja muotoni olivat muuttuneet, miten olin asunut eri paikoissa eri puolilla maailmaa ja miten kaikin tavoin monenlainen olin. Siitä, miten ne sen sanoivat, saattoi päätellä, ettei se tosiaankaan ollut hyvä asia. ”Mikä se oikein luulee olevansa?”

Olin kuullut sen ennenkin. Tällaisia sanoja viljelivät ne, jotka elivät ennakoitavaa, takuuvarmasti samanlaista elämää kuin olivat edellisenäkin päivänä eläneet. Niiden maailmassa sellainen kuin minä olin uhka. Minä muistutin siitä, että voisi valita toisin. Jos jonain päivänä tunnistaisi sisällään roihuavan kaipuun Karibian pohjoispuoleiselle merelle, voisi lähteä. Voisi aivan hyvin tehdä niin. Tai jos tahtoisi vaihtaa värinsä keltaisesta hopeiseksi, senkin voisi tehdä. Noin vain ilman draamaa.

Sellainen pelottaa. Se herättää ajatuksen: mitä jos minä oikeasti haluankin jotain muuta kuin tätä, minkä keskellä olen uinut jo vuosia tai koko elämäni? Ei helvetti.

”Takinkääntäjä!”
Juuri se minä olen. Vaihdan suuntaa, kun haluan. Olen eri mieltä, jos tahdon. Voin olla sitä tai tätä. Ihan sama, mitä sanot. Tällainen minä olen.

– taiteellinen tulkinta ankeriaan sisäisestä kokemusmaailmasta, kirjassa Pohjolan voimaeläimet

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Hyönteisetkin ovat varsin mielenkiintoisia olentoja. Esimerkiksi sudenkorento valoa vasten kiiluvine siipineen on herkkä, vahva, mestarillinen ja kaunis. Tiesitkö muuten, että osa korentolajeista elää vain yhden päivän tai ei sitäkään? Sen yhden päivän aikana ne huristavat tutkimassa maisemia, etsivät puolison, rakentavat kodin, perustavat perheen ja illan tullen siirtyvät manan majoille. Onnellisena hetkestä ja hetkessä, ilman murheen häivääkään.

Siitä voi ihminenkin ihan hyvin ottaa ohjenuoran pätkän ja ajatella (lopulta aika lyhyttä) elämäänsä ”yhtenä päivänä”. Mitä tuona päivänä kannattaa tehdä tai kelailla?

Sudenkorennot

Sudenkorennot olivat vahvasti läsnä, kun luin voimaeläinkirjaa pihapiirimme tulistelupaikan kivipaaseilla istuskellen. Ainakin täällä meillä päin niitä pörrää juuri nyt runsaasti, kuin minikokoisia helikoptereita etsintäpartiossa. Kuvatessani samassa paikassa voimaeläinkortteja, sudenkorennot hakeutuivat ihan lähelleni parkkiin, parhaimmillaan neljä tyyppiä yhtä aikaa. Tuli tunne, kuin ne olisivat sanoneet ”kuvaa meitä! kirjoita meistä!”.

No tottahan toki. Kiitin, että saatiin tavata heidän elinaikanaan ja tein työtä käskettyä.

Sudenkorennot

Vaikka elämä on lyhyt, se voi olla onnellinen ja täysi sellaisena kuin se on.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Jos katsoo luontoa ja luonnoneläimiä toisesta vinkkelistä, voi nähdä myös itsensä uusin silmin. Mitä tarvitsetkin, saatat löytää luonnosta oivalluksen siihen.

Pohjolan voimaeläimet -kirjaa sekä Pohjolan voimaeläinkortit -pakkaa voi ostaa pohjolanvoimaelaimet.fi -sivustolta, Tuuma-kustannuksen kotisivuilta tai muista kirjakaupoista.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

* Kirja ja kortit saatu kustantajalta

Kts myös: Kirjan sisällys ja Kirjan esipuhe (tuumakustannus.fi)

taru_aho_ps