Hys. Kuuntele puita ja kylve metsässä.

Puut ovat eläviä olevaisia, joilla on mm. tunteet ja kommunikointitaidot. Mitä tarkemmin havainnoi ympäristöä, siinä esiintyviä asioita ja puuperäisiä hommia, sitä enemmän voi myös itse kommunikoida niiden kanssa. Ota yhteyttä elämäsi metsään.

Auringonlaskun aikaan

Eikö olekin aika ihmeellistä, että puut esimerkiksi keskustelevat, verkostoituvat keskenään ja osaavat karkottaa tunkeilijoita, myös porukalla? Minusta ainakin on, ja jaksan hämmästellä ja havainnoida asiaa lähes päivittäin.

Silmäilen pää kallellaan tontin puita – onkohan nuo kaksi nyt jutulla keskenään, tai miltähän noiden puiden maanalainen verkosto näyttää ja mihin kauas saakka sen ”ääni” kantaa. Nuuhkin ilmaa ja aprikoin onkohan nyt mänty kaasuttanut jonkun tuholaisen vai lähettänyt ilmojen halki viestin lajitovereilleen.

Meillä jutellaan puille, niitä kosketetaan, tiedustellaan kuinka voidaan. Kiitetään ja kunnioitetaan. Kysytään, otetaanko alimmaiset oksat pois, jos ne laahautuvat maan sisään ja kiristävät runkoa. Pyydetään lupa, saako ottaa ainekset vihdan tekoon. Ja niin edelleen. Jos esimerkiksi vietettäisiin joulua, ei tulisi mieleenkään raiskata havupuita sen tähden, tai osallistua semmoiseen toimintaan.

Ja kun puilta kysyy tai pyytää, saa vastauksen muodossa tai toisessa, kuten myös hyvän mielen.

Haltijapuu

Kotipihan valtava haltijakuusi on melkoinen pakkaus. Karismaattinen puiden kuningas ei koskaan jätä kylmäksi. Sen suojissa tuntuu turvalliselta; niin ihmisistä, linnuista kuin oravistakin.

Auringonlaskun aikaan

Maisemia tänään kahden maissa auringonlaskun aikaan. 18 astetta pakkasta, tuoretta puuterilunta puiden oksilla, mukava keli ja kotipiirin lähiluonto itsessään lahjoja täynnä.

Jos aihepiiri puiden viisaudesta (joka on todistettu myös tieteellisesti) ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Jos kirjallisuus ei innosta, niin esimerkiksi Areenassa pyörivä Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa on katsastamisen arvoinen. Tätä kirjoittaessa vajaan tunnin kestävä dokkari on katsottavissa vielä reilun kuukauden ajan.

Kirjoista parhaimmistoon kuuluu esimerkiksi Puiden salattu elämä. Kirjan esipuheessa Peter Wohlleben muuten juttelee suomalaisille näin:

”Olen hyvin iloinen siitä, että kirjani ilmestyy myös suomen kielellä – kansalle, jonka juuret ovat metsässä. Voisi kuvitella, että puiden salatusta elämästä kertominen suomalaisille on kuin veisi hiekkaa Saharaan”

”Maan kulttuuri on kiinteästi sidoksissa puihin, olipa sitten kysymys marjastuksesta, sienestyksestä tai saunomisesta. Perinne ja nykyaika näyttävät kuitenkin kulkevan eri suuntiin, kun tarkastellaan vahinkoja, joita metsä- ja puuteollisuus aiheuttavat laajoilla alueilla. Ennen puuta kaadettiin hellävaraisesti ja kestävästi tuvan uunin lämmittämiseksi, kun taas metsissä tätä nykyä jyllää valtavia hakkuukoneita, jotka tekevät todella pahaa jälkeä. Ekologisesti kestävää metsätaloutta harjoittavat yritykset ovat kuitenkin pystyneet osoittamaan, että tehometsätalous on korvattavissa.”

”Luonnontilaiset metsät ovat täynnä arvoituksia, joihin vielä haetaan vastauksia. Puiden sosiaalinen elämä, niiden uskomaton kyky viestiä keskenään, niiden muisti ja tunteet pääsevät erityisen vaikuttavasti esiin, kun kuuset, männyt ja koivut saavat kasvaa häiriöttä.”

Puiden salattu elämä, Gummerus 2016

Auringonlaskun aikaan

Metsäkylpy vuoden jokaisena päivänä

Aina on metsäkylvyn aika, tavalla jos toisellakin. Tarpeen tullen metsien ytimiin voi nojatuolimatkailla myös paperin välityksellä.

Metsän Aika 2019

Jostain syystä sopivien sekä seinä- että pöytäkalenterien löytäminen ensi kalenterivuodelle meinasi olla kiven alla. Seinäkalenterin jouduin tilaamaan Englannista, mutta ihastuttava suomalainen viikkokalenterikirja sen sijaan ilmeentyi kuin taivaan lahjana. Niin kovasti ihastuin tähän Metsän Aikaan.

Metsän Aika 2019

Oman kappaleeni olen saanut Walkia Design:sta, ja tietääkseni kalenterin koko painos loppui jo marraskuun alkupuolella. En yhtään ihmettele – niin laadukas ja sielukas se on, sekä sisältä että päältä.

Kalenterin perustarpeiden lisäksi se sisältää upeita valokuvia, runoja, aforismeja, irrotettavia huoneentauluja… Tyylikkäästi kaikkea ja kauniimmin, sitä on Metsän Aika 2019.

Metsän Aika 2019

Puut jokapäivän ilona ja tukena

Lopuksi vielä asiasta takkaluukkuun. Puut näkyvät ja kuuluvat myös kotona, vaikkei edes katsoisi ikkunasta ulos.

Takkatulet

Takassa puut juttelevat edelleen, vain toisella tasolla. Ritinää, loimotusta ja tuoksua. Tunnelmaa, kotoisuutta ja aina hyvää mieltä. Vaikka lukuisten tulisijojen lämmittämisessä ja huoltamisessa on oma hommansa, ne houkuttelevat silti enemmän kuin pattereiden käyttö. Puiden tuottama lämpökin tuntuu erilaiselta; juurevalta ja kiitolliselta.

Puuhellalla tai leivinuunissa valmistettu ruoka maistuu toiselta kuin sähkövehkeellä tehty. Sähköhellalla on aina niin kiire, että ehkä se maustaa sillä myös eväät.

Puusaunasta ei tietty voi puhua samana päivänäkään kuin sähkösaunasta. Nappia painamalla jää saunahaltiakin vähän toimettomaksi.

Vanhan puutalon tunnelma on ainutlaatuinen. Se ikään kuin istuu keinutuolissa, polttelee kuvainnollista piippua ja kertoo tarinoita.

Puulattia tuntuu jalan alla lämpimästi halaavalta, turvalliselta ja vankalta. Nykytalossa en ole halunnut edes maalata lattioita, on jotenkin parempi yhteys ”juuristoon”, kun puun olemusta ei peitetä näkyvistä.

Olohuoneessa Talvipäivänseisauksena

Kiitos kiitos kiitos. Puille, luontoäidille ja omalle voimalle, että ollaan juuri tässä ja nyt.

p.s. Onnellista Täysikuuta tänään klo 19:49. Kuuntele puita, kylve metsässä kuun valossa, näe ja tilaa tulevaisuus. Talvipäivänseisaus laittaa tuplavalot päälle.

taru_aho_ps

Saamelaisten mytologia kolahtaa luontosuhteeseen

Saamelaisten alkuperäiskulttuurista puhuttaessa tulee ensimmäiseksi mieleen seidat, noaidit, noitarumpu ja tietysti porot. Näistä ja monista muista muinaiseen saamelaisuuteen hitsaavista luonnonläheisistä ja osin vähän mystisistäkin asioista kertoo Saamelaisten mytologia -kirja. Ja minä melkein hyppäsin saivoon.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Yhteistyössä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura *

Saamelaisten muinaisuskosta ja maailmankuvasta kertova teos on järkälemäinen, 557-sivuinen katsaus saamelaisten kiehtovaan mytologiaan.

Kirjan takakansi:

”Mitä tarinoita seidat, revontulet ja pyhät erämaajärvet meille kertovat? Millaiset ovat saamelaisen samaanin, noadin taidot? Mikä olento on tunturissa vaaniva staalo?

Saamelaisten muinaisusko on enemmän kuin uskonto – se on maailmankuva, jonka varassa pohjoinen kansa on elänyt sopusoinnussa tämän- ja tuonpuoleisten voimien kanssa. Perinteitä ja myyttejä on joikattu, kerrottu tarinoina iltanuotioilla ja annettu opetuksina nuoremmille, jotta elämä jatkuisi.

Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirja avaa eteemme saamelaisten mytologian ainutlaatuiset legendat, ja auttaa samalla valtaväestöä ymmärtämään paremmin pohjoisen alkuperäiskansan ikivanhaa historiaa ja kulttuuria. Samalla teos jatkaa tärkeää keskustelua saamelaisten kulttuurisista oikeuksista.”

– Pentikäinen & Pulkkinen: Saamelaisten mytologia, SKS 10/2018

”Juha Pentikäinen on kansanuskon ja mytologian tutkijana tunnettu Helsingin yliopiston uskontotieteen emeritusprofessori. Risto Pulkkinen on Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti ja Lapin yliopiston pohjoisen etnografian dosentti sekä Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappi.”

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Teoksen luvut on jaettu yhdeksän aihepiirin alle: Johdanto saamelaisiin ja saamelaisuuteen alkuperäiskansana, saamentutkimus, kosmologia, jumalat ja tuonpuoleiset olennot, antropologia, noaidi ja noitarumpu, uskomuksellinen eläinmaailma, lestadiolaisen herätysliikkeen saamelaisvaiheet sekä lopuksi yhteenveto saamelaisten perinteistä, elämäntavasta ja kulttuurista, ennen ja nyt.

Mielenkiintoisen ja erittäin laajan asiasisällön lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös jonkin verran kuvamateriaalia, sekä piirroksia että valokuvia.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Hyppää saivoon

Yksi suurimmista saamelaisen mytologian pähkinöistä on saivo -käsite. Saivo eli sáiva / saajve on tietyn tyyppinen pyhä luonnonpaikka, joka voi olla joko tunturi tai järvi.

Jotkut saivojärvistä käsitetään kaksipohjaisiksi ”räppänäjärviksi”, joissa jopa kalat saattavat livahtaa järven pohjasta karkuun sen alapuoliseen, tuonpuoleiseen maailmaan. Saivojärvillä asustaa ainakin sáiva-olentoja / vainajien henkiä sekä veden haltijaväkeä.

Pakasaivo, Muonio

Muoniossa, Äkäslompolon kupeessa sijaitseva Pakasaivo on yksi esimerkki kaksipohjaiseksi mielletystä saivojärvestä.

Pakasaivo, Muonio

Syyskuussa, kun olimme mieheni kanssa käymässä Pakasaivolla, oli tunnelma aika pitkälti sanoilla kuvaamaton. Tuoksuvan havumetsän keskellä oli jotenkin vaikea hahmottaa, että oltiin Lapin puolella, mutta tuon Lapin helvetiksi kutsutun paikan energia sen sijaan iski koko kropan läpi. Semmoinen yhtä aikaa sydämen kanssa lyövä autuuden aalto, kuin olisi ollut ”kotona”.

Näinpä heti haltijahahmonkin piirtyvän rantakallioon. Jätetään kuva hänestä kuitenkin julkaisematta, ettei vaan suutahda tai jotain. Jonkinlainen pyhyyden fiilis oli paikassa joka tapauksessa selvästi läsnä. Kiitos ikimuistoisesta kokemuksesta.

Poro

Auringon lahjoittamat sarvipäiset myötäjäiset

Saamelaisen poronhoidon ja laaja-alaisen poro-nomadismin käsitetään juontavan juurensa aiemmin villinä vaeltaneen tunturipeuran kesyttämisestä. Sekä peuralla että porolla on ollut merkittävä asema myös saamelaisten maailmankatsomuksessa.

Vanhimmat kirjalliset dokumentit saamelaisten poronhoidosta ovat viikinkiajalta. Porotalouteen keskittynyttä saamelaisuutta pidetään yhä edelleen ”aitosaamelaisena” osana saamelaista yhdistelmätaloutta, jossa porojen monitahoinen vaikutus ulottuu myös muihin elinkeinoihin.

Saamelaisessa mytologiassa porot ovat viime kädessä peräisin auringosta. Joidenkin noitarumpujen keskiosassakin (ns. aurinkokeskisessä rummussa), on aurinkorombissa poron tai peuran hahmo, tai vaihtoehtoisesti sarvet. Eräässä eeppisessä joiussa ”Päivän pojan kosiomatka jättiläisten maahan” Aurinko lahjoittaa pojalleen ja tämän morsiamelle myötäjäisiksi ensimmäiset peurat.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Mielen kieliopin noitakuviot

Noitarumpu kaikkine piirteineen, kuvioineen ja sivujuonteineen on jo kauan ollut yksi suosikkikiinnostuksistani. Noitarummusta olen myös kirjoittanut muualle, esimerkiksi tänne.

Noitarumpu on tosiaan saamelaisen samaanin, eli noaidin työväline. Tavallinen, tarkoitukseensa vihkimätön rumpu ei voi olla maagisessa mielessä toimiva noitarumpu, vaikka siihen maalaisikin samanlaisia kuvioita. Täysin rummun toiminnan tietää vain noaidi itse, eikä se toimi väärissä käsissä. Ainakaan halutulla tavalla, olettaisin.

Saamelaisten mytologia -kirjassa noitarummun kuvioista kerrotaan mm. seuraavaa:

”Rumpukuvioitten tulkinta on vaikea tehtävä, jonka tutkimus on vasta alkutaipaleella. Haastetta voidaan verrata hieroglyfien tulkintaan tai jonkin muun kuolleen kielijärjestelmän koodin avaamiseen: kaikkia merkityksiä ei tunneta, mutta materiaalin pintapuolinenkin tarkastelu vakuuttaa – kuten myös intuitio – siitä, että merkkejä sitoo yhteen jokin ytimeltään looginen järjestelmä, johdonmukainen kielioppi. Rumpu on osa samanistista mytologiaa ja rituaalia, jolloin samaaniuden voisi määrittää Juha Pentikäisen ehdottaman käsitteen mukaisesti mielen kieliopiksi.”

Hienosti sanottu. Mielen kielioppi, se on kova juttu.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

* kirja saatu kustantajalta

Tietoa teoksen saatavuudesta sekä Saamelaisten mytologian korjattu kuva- ja lähdeluettelo on luettavissa ja tulostettavissa täällä: finlit.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/saamelaisten-mytologian-viitetiedot.

p.s. Postauksen kuvissa rekvisiittana vilahtava rumpu on Rumpu-ukon uniikkia mallistoa ja helistin Lovesta Craftsin laadukasta suomalaista käsityötä. Jos haluat tunnelmointiin tai soitantaan jotain erilaista, suosittelen molempia.

taru_aho_ps

Miten hankit aikaa olla yhteydessä luontoon

Huomenta! Eikö paukut riitä mihinkään, ei edes tai varsinkaan eheyttävälle luonnolle? Pimeys on suolesta ja lisäksi ärsyttää tuhannesti kaikki ylipirteät tyypit ja horinat? Kokeile mitä tarvitset vähemmän ja mitä enemmän. Kurssin muuttaminen saattaa tehdä ihmeitä myös keskittymiskyvylle.

Untitled

Miten kellään voi nykypäivänä olla aikaa, energiaa tai mahdollisuuksia kokea jotain syvällisempää, esimerkiksi luontoyhteyttä..? Vastaus on yksinkertainen: se riippuu omista valinnoista. Esimerkiksi ajan käyttämisestä – mihin tahtoo sijoittaa aikaa ja kuinka paljon. Tai omaa tekemistä. Se riippuu valinnasta, mikä on itselle tärkeää ja mikä ei-ihan-niin tärkeää, etteikö sitä voisi vähentää tai luopua kokonaan.

Toinen asia on järjestelykysymykset; mitä voisi saada tilalle pelkästään luopumalla jostain muusta, jota on saattanut pitää joko automaattisena pakkona tai mahdottomana esteenä. Askartele riippakivien sijaan erilaisia vaihtoehtoja.

Untitled

Simppeleitä vinkkejä luonnonläheisempään eloon

Asu luonnon keskellä, linnunlaulun ja vuodenaikojen ääressä. Näe ja kuule ympäristö. Ei tarvitse erikseen lähteä luontoon, koska olet siellä jo. Kotisi ikkunat toimivat myös sielukkaina maisematauluina.

Huomaa mitä eroa on kuulemisella ja kuuntelemisella, tai ohikiitävällä näkemisellä ja havainnoivalla näkemisellä.

Ruoki talvella pikkulintuja ja oravia. Ruoki keväällä ja syksyllä siilejä. Tulet kokemaan valtavasti onnea ja iloa.

Untitled

Untitled

Luovu tarpeesta arvottaa säätiloja tai päivän pituutta hyväksi tai huonoksi. Näe sen sijaan eri vuodenaikojen merkitys luonnonkierrossa ja toteuta sitä mahdollisuuksien mukaan myös omassa elämässä. On aikoja jolloin nukutaan enemmän ja on aikoja jolloin ollaan ympäri vuorokauden puhkeamassa kukkaan. Joskus päällä tarvitsee olla enemmän suojaa ja joskus vähemmän, ei sen kummempaa.

Vietä kaikkina vuodenaikoina aikaa ulkona luonnossa. Ulkoilun ei välttämättä tarvitse sisältää liikuntaa, urheilua tai muuta suorittamista, vaan mainiosti voi vaikkapa vaan pönöttää pihamaalla. Tähtitaivas tai kuun vaiheet ovat kaunista, mielenkiintoista ja rentouttavaa katseltavaa. Puutarhan hoitoon ei ole pakko kuulua muuta kuin puutarhassa oleskelua. Ja niin edelleen.

Tiedosta, ettei luonto ole olemassa siksi, että se viihdyttäisi ihmistä. Luonto ei tarvitse ihmistä mihinkään, mutta ihminen tarvitsee luontoa ollakseen elossa. Ole kiitollinen siitä mitä luonnolta saat ja kunnioita sitä mitä otat.

Pyydä luonto kaveriksi, älä viholliseksi, ettet pure omaan nilkkaasi. Sinä ja minä ollaan jo nähty miten luonto vastaa, kun sille vattuillaan. Ystävyyden luonto sen sijaan palkitsee, usko pois.

Untitled

Pienillä teoilla voi synnyttää arvokkaampaa aikaa

Tarkastele ja pistä laadukasta aikaa säästöpossuun myös jokapäiväisessä arjessa: vältä multitaskausta ja siitä seuraavaa läsnäolottomuutta. Se johtaa uuvahtaneeseen olotilaan, jolloin et jaksa olla aidossa yhteydessä yhtään mihinkään. Kun teet töitä, keskity hommiin. Kun elät muuta elämää, ole paikalla tai se ajaa ohi.

Ota vastuu sekä omista voimavaroista että niiden käytöstä ja suuntaamisesta. Kivojenkin juttujen tekeminen ottaa veronsa, eikä kukaan meistä voi toteuttaa sataa harrastusta yhtä aikaa.

Some, uutiset, puhelin, tv ja niin edelleen. Tiedät kyllä. Ei ole pakko, jollei itse niin valitse.

Untitled

Kokeile mitä tarvitset vähemmän ja mitä enemmän, ja keskity siihen enempään puoleen. Tarpeet saattavat myös vaihdella eri elämänvaiheissa. Kurssin muuttaminen voi tehdä ihmeitä myös keskittymiskyvylle, jonka vapautumista voi suunnata esimerkiksi syvemmän luontoyhteyden kokemiseen. Sillä voi olla monimuotoinen merkitys elämääsi.

p.s. Jestas. Minulla tulee pian jo 10 vuotta siitä kun olen jättänyt pk-seudun kaupunkilaiselämän ja vaihtanut sen luontoon. Ei ole koskaan kaduttanut <3

taru_aho_ps

Vuodenkierto päättyy värikkäästi

Paitsi että on syksyn päätösjuhlat, näihin aikoihin vuodesta kannattaa laittaa oikeanlaiset halot uuniin ja oikein perin. Myös omasta nimikkohalosta on hyvä pitää huolta, ettei se ole aamulla kadonnut. Käsillä on loppujen ja tuoreiden alkujen ajankohta!

| Kilpisjärvi

Syksy on ollut juuri niin värikäs ja ilotulitusta täynnä kuin tilasinkin, sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. En panisi yhtään pahakseni, vaikka herkullinen ja toimelias ”syksyhenkisyys” jatkuisi ikuisesti! Vuodenaikojen vaihtumisen en kuitenkaan toivoisi pysähtyvän, koska rakastan jokaista neljää. Erityisen paljon pohjoisen mausteilla, jotka eivät lähtökohtaisesti sisällä lainkaan harmaita vesisadekausia tai värittömiä talvia.

Ensilumi saapui tänä vuonna 5. lokakuuta ja se oli jälleen yhtä riemukas tapahtuma kuin ennenkin. Ihan mielettömiä revontuliakin on jo nähty. Nyt eletään syksyn viimeisiä hetkiä ja odotetellaan takkatulien loimussa kovempien pakkasten ja hankien tuloa. Ovella on syksyn viimeiset sadonkorjuujuhlat – Kekri, Samhain, Halloween tai Pyhäinpäivä – millä nimellä kukin tahtoo sitä viettää, jos tahtoo.

Virvon varvon | Kilpisjärvi

Kuka haukkasi palasen? Ruohokanukan marjoja @ Kilpisjärvi

Kuka haukkasi riekonmarjasta palasen?

| Kilpisjärvi

Meille, kuten monille muillekin ”luonnonpakanoille” loka-marraskuun vaihde on lisäksi uusi vuosi, vanhan vuodenkierron loppu ja uuden alku. Näin on ollut myös entisaikoina, kun elettiin enemmän luonnonkierron ja perinteisten elinkeinojen mukaan.

Nykyäänkin omat juhlapyhät ja merkitykselliset päivät voi itse valita. Ei ole mikään pakko seurata kaupallista kalenteria tai valtavirtaa, jos ne eivät nappaa. Vaikka toki elämäntilanteesta tai ihmissuhdeverkostosta riippuen siihen voi olla paineita.

Pohjanvariksenmarja | Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

Kastehelmiä | Kilpisjärvi

”Kansanomainen vuoden kierto ei alkanut nykyisestä uudestavuodesta, vaan vuoden alku ja loppu laskettiin pikemmin elinkeinovuoden taitteiden mukaan.”

”Suomalaisten vuosi lienee ollut luonnonvuosi, jota jäsensivät eri vuodenaikojen elinkeinolliset toimet. Viimeistään agraariaikana vuosi päätettiin tai aloitettiin joko syystöiden päättyessä mikkelinpäivän aikoihin tai marraskuun alussa (kekri).”

| Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

”Kaikkien vuoden kierron taitekohtien tapaan kekrikin oli otollista aikaa tarkkailla enteitä ja tehdä taikoja. Esimerkiksi tuvan seinää vasten saatettiin panna nimikkohalko kullekin, ja se, jonka halko yön aikana hävisi, ei enää näkisi seuraavaa kekriä.”

”On sanottu, että kekriaamuna halkojen on oltava pitkäoksaisia ja ne pitää panna uuniin niin, että oksat tulevat myötäsukaan, tyvipuolet edellä. Halkojen täytyy olla pitkäoksaisia, jotta tulisi isosarvisia pässikaritsoja talvella, ja oksien myötäsukaan, jotta lapset eivät syntyessään tulisi takaperin.”

– Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja (Gaudeamus 2016)

| Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

Tilaisin talven ja vuoden ensimmäiselle kuulle, marraskuulle, jo oikein kunnolla lunta. Onnekasta uutta vuodenkiertoa!

taru_aho_ps

Tunturihulluus ei ole pillipiiparin hommaa

Suurtuntureilla juureva sydän pakahtuu. Käsivarren Lapin kärjessä luonto tuntuu ja hämmentää sielun syövereissä saakka. Sisukkaat tunturikoivikot, leppoisat porot, yllättävät sumuverhot, tuulahdukset jotka vievät melkein lentoon, ruskan hehkuvat värit, kivikasvoiset ja korkeat vartijat. Niistä tunturihullu tykkää.

| Kilpisjärvi

Tunturihulluus on semmonen homma, että se ei sovi pillipiipareille. Se nimittäin vie niin lujaa mennessään, ettei kyydissä auta vinkua esteistä tahi hidasteista. Tuntureiden äärelle on päästävä, vähintään ajoittain. Vaikka asumme nykyään komeiden vaara- ja järvimaisemien keskellä (ja myös arvostamme niitä paljon), se ei vaan riitä. Melkein kuin suonissa virtaava veri vetäisi tuntureita kohti, vaikken tiedäkään mistä päin juureni ovat peräisin. Tosi-pohjoisessa ollessa intuitio laulaa ja suorastaan sirkuttaa olevansa kotona, joten minkäs sen vetovoimalle voi.

Entäpä sitten, kun tunturihullu pääsee suurtuntureiden syleilyyn..? No haltioituu ihan irti päästään, kuten arvata saattaa.

| Kilpisjärvi

Suomen korkeimmat tunturit

Kuva täältä. CC BY-SA 3.0
Kaikki Suomen korkeimmat, yli tuhannen metrin korkeuksiin kipuavat tunturit sijaitsevat Enontekiön pohjoispuolella Käsivarren Lapissa (suuntaa antava listaus korkeimmista huipuista). Käsivarren kärjessä majailee koskettavan arktisluontoinen Kilpisjärvi, joka on yksi Enontekiön kylistä. Kilpisjärven läheisyydessä sijaitsee myös Suomen maanteiden korkein kohta, Muotkatakka, joka on 565,8 metrin korkeudella merenpinnasta. Suurtuntureiden alue kuuluu Skandeihin, eli Kölivuoristoon.

Kilpisjärvi on kolmen valtakunnan rajalla; Suomen, Ruotsin ja Norjan. Vain joidenkin kymmenien kilometrien päässä Norjan puolella maisemat muuttuvat melko radikaalisti Suomen Lappiin verrattuna (tuoreita kuvia Pohjois-Norjasta täällä). Huimat vuoristot ja vuonojen turkoosina säihkyvä Jäämeren vesi on kaunis yhdistelmä, mutta itsellä se ei niin puhuttele. Ei resonoi, eikä soi. Ehkä vuoristomaisemia on maailmalla tullut nähtyä sen verran riittävästi, että ne näyttävät jo kaikki samalta.

Saana | Kilpisjärvi

Saana (1029 mmpy)

Käsivarren kärjessä sen sijaan luonto tuntuu ja hämmentää sielun syövereissä saakka. Jo Käsivarrentiellä Kilpisjärveä lähestyttäessä tulee epätodellinen fiilis; miten ihmeessä täällä voi näyttää tältä? Ollaanko satumaassa, tai edes Suomessa, mitäh..? Suurtuntureiden ensikohtaamista ei oikein voi sanoilla kuvailla. Olen aiemmin käynyt käsivarressa vain pikkasen alempana, Hettassa, enkä olisi osannut kuvitella miten paljon maailma muuttuu noin lyhyellä matkalla.

Iso ilo myös, ettei Kilpisjärven huudeille ole syntynyt laskettelukeskuksia tai suurta mökkikaupunkia. Autenttisuus on säilynyt ja se ihastuttaa kovasti. Ei sydän itke verta, kuten joissain toisissa paikoissa.

| Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

Karu meininki

Suurtuntureilla olosuhteet ovat arktisen ankarat ympäri vuodenkierron. Vuoden keskilämpötila on muutaman asteen pakkasen puolella. Kilpisjärvellä onkin Suomen pisin talvi ja vahvin lumipeite. Suurin mitattu lumen syvyys on 190cm ja kovimpina talvikuukausina mittari käyskentelee neljättä kymppiä miinusta. Säätilat voivat myös vaihdella silmänräpäyksessä.

Tunturikoivikoiden sisukkuutta ja eläimistön selviytymiskykyä ei voi kuin ihmetellä ja ihailla. Myös ihmisillä lienee hippasen haasteita jo ihan päivittäisen elämisen kanssa. Siitä ei varmasti tiedä mitään ellei ole kokenut.

| Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

Saana | Kilpisjärvi

Saanan jylhät kivikasvot

”Saanatunturi on saanut nimensä ulkomuotonsa mukaan, saamen kielen kääpäsientä tarkoittavasta sanasta. Saanatunturille on pyhyyden tuntua luonut paitsi sen poikkeuksellinen kääpää tai nurinkurista venettä muistuttava muoto myös tunturin jylhyyttä korostava sijainti järven rannalla. Saanan rinteillä voi lisäksi nähdä kolmekin kivikasvoista jumalaa. Helpoimmin ihmiskasvoja muistuttavan kivisen luonnonmuodostelman voi nähdä Kilpisjärven leirintäalueen parkkipaikalta. Kolmine kasvoineen tunturi on vartioinut aluettaan kaikkiin ilmansuuntiin.”

– Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, Gaudeamus 2016

| Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

Mikä tuntureissa loppujen lopuksi viehättää? Itse tykkään, että se sama voima, joka on Pohjolan luonnossa kaikkialla, se vain näyttäytyy eri paikoissa eri tavoin. Vaihtelevat säätilat, selkeästi erottuvat vuodenajat ja niiden värit, luonnoneläinten touhut, erilaiset luonnon tuottamat äänet. Maa, ilma, tuli ja vesi. Hiljaisuuskin on ääni, jota voi kuunnella ja tarkkailla. Tunturissa ääni on kumiseva, avara ja juureva, vaikka korva olisi ikään kuin mykkä.

| Kilpisjärvi

Kaikki kuvat Kilpisjärveltä. Lisää viime viikkoisia otoksiani täällä. Tänään 25.9. Saanatunturille onkin jo tullut lunta.

Linkkivinkkejä Käsivarren Lappiin:
Yle.fi Katoava Pohjola: Suurtunturien erämää
Luontoon.fi Käsivarren erämaa-alue
Luontoon.fi Mallan luonnonpuisto
Tosilappi.fi Enontekiö – Kilpisjärvi – Hetta
Tunturi-Lapin luontokeskus Hetta
Kilpisjärven luontokeskus Kilpisjärvi
Kilpisjarvi.org Tervetuloa Kilpisjärvelle

taru_aho_ps