Voimaeläin Ahven

Ahven kala voimaeläimenä

Itämerensuomalaisissa runoissa Ahven on usein kalan synonyymi, sekä kirokalan (eli kiisken) kaveri, joten raitakylkinen ahven saattaa olla kaloista kaikkein vanhimpia. Ahven ei ole spontaaneimpia eväkkäitä, sillä sen pitkä keväinen kutuaika päättyy heimon vanhimpien kutuun vasta juhannuksen jälkeen. Ylipäätään hyvä tulee ahvenen maailmankuvassa hieman varovaisemmalla ja hitaammalla toimintamallilla.

Runonlaulajille ahvenen alttius huoleen ja huolehtimiseen oli itsestäänselvyys, sillä ahven on perinteessä tunnettu mietteliäänä herkkäsieluna. Tulensyntyloitsuissa, joissa taivainen tuleniskentä johtaa vesistöjen suurpaloon, juuri ahven-rukka eniten itkee tuhoutunutta kotiaan. Kaukaa viisaat ahvenet huolestuvat jo siinä vaiheessa, kun kalaverkkojen tuleva kude lasketaan likoamaan. Empaattinen ahven kantaa huolta myös muiden murheista ja on vieläpä esikuvallisen pitkämielinen.

Lähteet: Liisa Kaski: Myyttiset eläimet – tarua ja totta eläinten mahdista, SKS 2019