Lahopuu ei ole maho puu

Luonnontilaisissa vanhoissa metsissä on aina myös lahoja puita. Se ei ole vika tai esteettinen epäkohta, joka pitäisi siivota pois näkyvistä. Luonnonmukaisessa, hyvin voivassa luonnossa mikään ei ole turhaa tai ylimääräistä. Lahopuu on sekä metsänelämän tärkeä tarkoitus, että tunnelmallista luonnontaidetta.

Uuden ja vanhan symbioosi

Lahoava puu on kaikkea muuta kuin rumuutta.

Kun lahoa katsoo lähempää, voi nähdä miten taidokkaan näköisiä kasveja ja eliöitä siinä kasvaakaan, ihan itsestään. Lahonnut puu kaikilla mausteilla voi olla kuin suoraan satukirjojen piirroksista, tai haltijoiden ja luonnonhenkien kuiskauksista.

Siinä missä joulua tunnelmoivat saattavat innostua tonttuovista, voi luontomystiikan harrastaja inspiroitua värkkäämään haltijaovia paitsi pihapuun juurelle, myös lahoaviin kantoihin tai puunrunkojen tynkiin. Ihanimpia rakennustarvikkeita ovat tietysti luonnon omat ainekset, mitä metsästä irrallisena löytyy. Lahoa puuta vasten asetettuna luomuksen somisteet muodostuvat luonnonläheisesti ja nopsasti, jälleen ihan itsestään.

Laho ei suinkaan ole jonninjoutavaa jätettä, vaan se luo ja ruokkii uutta kasvua ja kukoistusta.

Lahotaidetta

Koko lahoamisprosessi on kuin luonto rakentaisi pikkuhiljaa taidetta. Jostain pisteestä lähdetään ja luodaan vain vapautuneesti lisää, tietämättä etukäteen miten upea teoksesta matkan varrella tulee.

Toimii myös oivana elämänohjeena, jos ei tahdo pitäytyä yksityiskohtaisessa suunnitelmallisuudessa.

Lahotaidetta

Laho synnyttää elämää

Metsässä kuolema on yhtä kuin syntymä ja elämä, sillä jokainen maahan kaatunut puunrunko on jonkin eliölajin koti tai eväspaikka. Luonnonmukaisessa metsässä hehtaarilla on noin 60-120 kuutiometriä lahopuuta, toisinaan enemmänkin. Etelä-Suomen talousmetsistä kunnollista lahopuuta löytyy vain keskimäärin kolme kuutiota. Ei siis ihme, että jopa kolmasosa Suomen uhanalaisista ja silmällä pidettävistä lajeista kärsii juurikin lahopuun puutteesta.

Paitsi että lahopuu on esimerkiksi erilaisten sammalien, helttasienten ja kääpien ravinnon lähde, on moninaisten lajien ja värisävyjen tarkkailu mielenkiintoista ja palkitsevaa. Lahossa kasvaa paikoin yllättävän kirkkaita värejä. Tulee myös hyvä mieli, kun antaa luonnolle elämää, sen sijaan että väheksyisi ja raivaisi ”rumuutta” pois.

Lahotaidetta

Lahotaidetta

Rikkoutunut teos

Lahotaidetta | Silmät

Se katsoo sua ihan puun takaa

Lahotaidetta

Koivun tynkä tässä maisemoi itseään järven rantaan

p.s. Tsekkaa myös: Luonnonsuojeluliitto – Perusta lahopuutarha (vinkkejä oman pihapiirin monimuotoisuuteen)

Tilastotietojen lähde: Eeva-Liisa Hallanaro ym (toim): Metsän salainen elämä, Gaudeamus 2016

taru_aho_ps

Tervetuloa

luontoyhteyden taika

Elämässä tarvitaan punaisia lankoja; jotain pysyvää. Luontoyhteyden kokeminen on meidän jokaisen oikeus ja Pohjolan luonto sisäisen rauhan siementä täynnä.

Kolmassilma.net on mutkaton ja persoonallinen luontoyhteys-blogi, jossa omat oivallukset voivat syttyä rivien välissä. Löydät täältä sanoja ja kuvia, joiden toivon inspiraation lisäksi välittävän myös luonnon sielukkaampaa puolta – luontomystiikan ainutlaatuista kosketusta. Se asuu luonnossa ihan kaikkialla, myös sun takapihalla.

Ihmisenä olemisen ei ole pakko olla niin totista tai tukkoista. Oikaise mättäälle ja käy peremmälle 🌿

Postausten kuvat liikkuvat akselilla Ylä-Savo / Kainuu / Koillismaa / Tunturi-Lappi. Kaikki kotoisin allekirjoittaneen kamerasta.

taru_aho