Hys. Kuuntele puita ja kylve metsässä.

Puut ovat eläviä olevaisia, joilla on mm. tunteet ja kommunikointitaidot. Mitä tarkemmin havainnoi ympäristöä, siinä esiintyviä asioita ja puuperäisiä hommia, sitä enemmän voi myös itse kommunikoida niiden kanssa. Ota yhteyttä elämäsi metsään.

Auringonlaskun aikaan

Eikö olekin aika ihmeellistä, että puut esimerkiksi keskustelevat, verkostoituvat keskenään ja osaavat karkottaa tunkeilijoita, myös porukalla? Minusta ainakin on, ja jaksan hämmästellä ja havainnoida asiaa lähes päivittäin.

Silmäilen pää kallellaan tontin puita – onkohan nuo kaksi nyt jutulla keskenään, tai miltähän noiden puiden maanalainen verkosto näyttää ja mihin kauas saakka sen ”ääni” kantaa. Nuuhkin ilmaa ja aprikoin onkohan nyt mänty kaasuttanut jonkun tuholaisen vai lähettänyt ilmojen halki viestin lajitovereilleen.

Meillä jutellaan puille, niitä kosketetaan, tiedustellaan kuinka voidaan. Kiitetään ja kunnioitetaan. Kysytään, otetaanko alimmaiset oksat pois, jos ne laahautuvat maan sisään ja kiristävät runkoa. Pyydetään lupa, saako ottaa ainekset vihdan tekoon. Ja niin edelleen. Jos esimerkiksi vietettäisiin joulua, ei tulisi mieleenkään raiskata havupuita sen tähden, tai osallistua semmoiseen toimintaan.

Ja kun puilta kysyy tai pyytää, saa vastauksen muodossa tai toisessa, kuten myös hyvän mielen.

Haltijapuu

Kotipihan valtava haltijakuusi on melkoinen pakkaus. Karismaattinen puiden kuningas ei koskaan jätä kylmäksi. Sen suojissa tuntuu turvalliselta; niin ihmisistä, linnuista kuin oravistakin.

Auringonlaskun aikaan

Maisemia tänään kahden maissa auringonlaskun aikaan. 18 astetta pakkasta, tuoretta puuterilunta puiden oksilla, mukava keli ja kotipiirin lähiluonto itsessään lahjoja täynnä.

Jos aihepiiri puiden viisaudesta (joka on todistettu myös tieteellisesti) ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Jos kirjallisuus ei innosta, niin esimerkiksi Areenassa pyörivä Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa on katsastamisen arvoinen. Tätä kirjoittaessa vajaan tunnin kestävä dokkari on katsottavissa vielä reilun kuukauden ajan.

Kirjoista parhaimmistoon kuuluu esimerkiksi Puiden salattu elämä. Kirjan esipuheessa Peter Wohlleben muuten juttelee suomalaisille näin:

”Olen hyvin iloinen siitä, että kirjani ilmestyy myös suomen kielellä – kansalle, jonka juuret ovat metsässä. Voisi kuvitella, että puiden salatusta elämästä kertominen suomalaisille on kuin veisi hiekkaa Saharaan”

”Maan kulttuuri on kiinteästi sidoksissa puihin, olipa sitten kysymys marjastuksesta, sienestyksestä tai saunomisesta. Perinne ja nykyaika näyttävät kuitenkin kulkevan eri suuntiin, kun tarkastellaan vahinkoja, joita metsä- ja puuteollisuus aiheuttavat laajoilla alueilla. Ennen puuta kaadettiin hellävaraisesti ja kestävästi tuvan uunin lämmittämiseksi, kun taas metsissä tätä nykyä jyllää valtavia hakkuukoneita, jotka tekevät todella pahaa jälkeä. Ekologisesti kestävää metsätaloutta harjoittavat yritykset ovat kuitenkin pystyneet osoittamaan, että tehometsätalous on korvattavissa.”

”Luonnontilaiset metsät ovat täynnä arvoituksia, joihin vielä haetaan vastauksia. Puiden sosiaalinen elämä, niiden uskomaton kyky viestiä keskenään, niiden muisti ja tunteet pääsevät erityisen vaikuttavasti esiin, kun kuuset, männyt ja koivut saavat kasvaa häiriöttä.”

Puiden salattu elämä, Gummerus 2016

Auringonlaskun aikaan

Metsäkylpy vuoden jokaisena päivänä

Aina on metsäkylvyn aika, tavalla jos toisellakin. Tarpeen tullen metsien ytimiin voi nojatuolimatkailla myös paperin välityksellä.

Metsän Aika 2019

Jostain syystä sopivien sekä seinä- että pöytäkalenterien löytäminen ensi kalenterivuodelle meinasi olla kiven alla. Seinäkalenterin jouduin tilaamaan Englannista, mutta ihastuttava suomalainen viikkokalenterikirja sen sijaan ilmeentyi kuin taivaan lahjana. Niin kovasti ihastuin tähän Metsän Aikaan.

Metsän Aika 2019

Oman kappaleeni olen saanut Walkia Design:sta, ja tietääkseni kalenterin koko painos loppui jo marraskuun alkupuolella. En yhtään ihmettele – niin laadukas ja sielukas se on, sekä sisältä että päältä.

Kalenterin perustarpeiden lisäksi se sisältää upeita valokuvia, runoja, aforismeja, irrotettavia huoneentauluja… Tyylikkäästi kaikkea ja kauniimmin, sitä on Metsän Aika 2019.

Metsän Aika 2019

Puut jokapäivän ilona ja tukena

Lopuksi vielä asiasta takkaluukkuun. Puut näkyvät ja kuuluvat myös kotona, vaikkei edes katsoisi ikkunasta ulos.

Takkatulet

Takassa puut juttelevat edelleen, vain toisella tasolla. Ritinää, loimotusta ja tuoksua. Tunnelmaa, kotoisuutta ja aina hyvää mieltä. Vaikka lukuisten tulisijojen lämmittämisessä ja huoltamisessa on oma hommansa, ne houkuttelevat silti enemmän kuin pattereiden käyttö. Puiden tuottama lämpökin tuntuu erilaiselta; juurevalta ja kiitolliselta.

Puuhellalla tai leivinuunissa valmistettu ruoka maistuu toiselta kuin sähkövehkeellä tehty. Sähköhellalla on aina niin kiire, että ehkä se maustaa sillä myös eväät.

Puusaunasta ei tietty voi puhua samana päivänäkään kuin sähkösaunasta. Nappia painamalla jää saunahaltiakin vähän toimettomaksi.

Vanhan puutalon tunnelma on ainutlaatuinen. Se ikään kuin istuu keinutuolissa, polttelee kuvainnollista piippua ja kertoo tarinoita.

Puulattia tuntuu jalan alla lämpimästi halaavalta, turvalliselta ja vankalta. Nykytalossa en ole halunnut edes maalata lattioita, on jotenkin parempi yhteys ”juuristoon”, kun puun olemusta ei peitetä näkyvistä.

Olohuoneessa Talvipäivänseisauksena

Kiitos kiitos kiitos. Puille, luontoäidille ja omalle voimalle, että ollaan juuri tässä ja nyt.

p.s. Onnellista Täysikuuta tänään klo 19:49. Kuuntele puita, kylve metsässä kuun valossa, näe ja tilaa tulevaisuus. Talvipäivänseisaus laittaa tuplavalot päälle.

taru_aho_ps

Laitetaanko metsänpeittoon vai narikkaan?

Eksynyt ja sumuinen fiilis? Ok, joskus on. Jos tätä ilmenee metsässä, sitä on muinoin voitu pitää lumottuna tilana, ”metsänpeittona”, johon esimerkiksi ihminen saattoi joutua. Muun maailman tavoittamattomuus ilman ulkopuolelta tulevia vaatimuksia voi kuulostaa jopa onnekkaalta, mutta onko metsänpeiton lumouksellinen tyhjyys kuitenkaan tarkoittanut jotain seesteistä ja ihanaa, vai jotain ihan muuta..?

Tupasvillapelto

Sammalpeitto

Metsänpeitto. Pelkkänä sanana maisteltuna se tuo päähäni mielikuvan metsän peitosta. Pehmeästä ja samettisesta, osin lyhyt- ja osin pitkänukkaisesta torkkupeitosta, joka koostuu erilaisista sammalista, mustikan- ja puolukanvarvuista, kukkivista suopursuista ja tupasvilloista. Se suojaa puiden juuria ja tarjoaa kasvien lisäksi mehevät asuinsijat myös tuhansille ja tuhansille eliöyksilöille. Siellä ne hengailevat ja pelaavat Marjapussia kommuuneissaan. Turvallisen peiton alla, joka voi päältäpäin olla jonkun eläimen kämpän kynnysmatto.

Metsänpeitto

Metsän päiväpeitto sopii aina kausisisustukseen, sillä se vaihtaa värejä, kuoseja ja yksityiskohtia vuodenaikojen, valon ja säätilojen mukaan.

Yksinkertainen juhlamekko

Mitä peiton alla voi tapahtua

Entisaikaan metsänpeitolla on ollut hieman toisenlainen merkitys kuin minun peitto-mielikuvitukseni, sillä se on tarkoittanut eräänlaista lumousta (tai tavallaan kirousta):

”Metsänpeitto on vaarallinen tila, johon ihminen tai eläin saattoi joutua esimerkiksi metsänhaltijan jälkiä seuratessaan ja eksyessään metsään. Tällöin ihminen menetti kommunikaatioyhteyden tämänpuoleiseen, huudot eivät kuuluneet puolin tai toisin eivätkä kanssaihmiset voineet nähdä kadonnutta. Lehmä ei kuullut huhuilua, vaikka olisi ollut aivan vieressäkin. Ohikulkijoiden mielestä metsänpeitossa oleva lehmä tai ihminen saattoi näyttää kiveltä tai kannolta eikä näin ollut tunnistettavissa kadonneeksi.” [..]

Metsänpeiton portilla

”Metsänpeittoon joutuessaan ihminen koki ja aisti ympärillään olevan metsän eri tavoin kuin normaalisti. Tilaa on kuvattu niin, että tuolloin metsä vaikenee eivätkä linnutkaan enää laula. Ihminen kokee metsän olevan häneen tyytymätön ja muuttuneen nurinkuriseksi. Oikean on kuvattu muuttuvan vasemmaksi ja päinvastoin, kuten tuonpuoleisessa yleensäkin. Metsänpeitossa oleva ei tunnista metsää samaksi, ei löydä käyttämiään polkuja eikä tunnista tuttuja maamerkkejä. Metsä on kääntynyt ihmistä vastaan ja muuttunut tummaksi, oudoksi ja vihamieliseksi. Tässä tilassa ihminen kokee olevansa eksyksissä, vaikka järjellä ymmärtääkin, ettei näin ole. Tunteet saattavat vaihdella paniikista huumaantumiseen ja joka tapauksessa tunteeseen siitä, että jotain todella erikoista on meneillään.” [..]

”Ihminen saattoi joutua metsänpeittoon käyttäydyttyään metsässä väärin tai vaikkapa loukattuaan maahista. Koska metsänpeitossa oleva oli tuonpuoleisessa, piti ihmisen toimia käänteisesti siitä vapautuakseen.” [..]

– Suomalaisen kansanuskon sanakirja (Pulkkinen & Lindfors, Gaudeamus 2016)

Metsän huoneet

Eksyksissä

Tukka pystyssä himmeässä ympäristössä?

Murheet naulakkoon

Tottahan metsänpeittotilaan voi vajota vielä tänäkin päivänä. Joskus metsässä (tai elämässä) retkeillessä saattaa yht´äkkiä tulla outo fiilis. Varmuus ja suunta katoaa – aika pysähtyy – ympäristö hiljenee – ajatus sumenee.

Silloin on syytä tarkistaa, onko esimerkiksi syönyt tai juonut riittävästi, kulkenut liian pitkän matkan lepäämättä, roudannut kantamuksia pitkälti putkeen tai tuliko väärät varusteet messiin. Vai onko murheet vahingossa väärässä paikassa, eikä siellä metsän sisäänkäynnin (tai oman ulko-oven) narikassa, jonne huolet piti jättää. Voi olla aika pysähtyä sekä fyysisesti että henkisesti ja tunnistaa sumun aiheuttaja. Katso myös ylösalaiselle puolelle, koska metsänpeitto. Toimita mitä tarpeesi pyytää ja jatka matkaa.

Luonto on ystävä, joka voi vaikkapa yrittää kertoa, että nyt on ylimääräinen suorittaminen tai kontrollointi ovelasti ottanut vallankahvasta kiinni. Kiitos luonnolle viisaudesta.

taru_aho_ps

Lahopuu ei ole maho puu

Luonnontilaisissa vanhoissa metsissä on aina myös lahoja puita. Se ei ole vika tai esteettinen epäkohta, joka pitäisi siivota pois näkyvistä. Luonnonmukaisessa, hyvin voivassa luonnossa mikään ei ole turhaa tai ylimääräistä. Lahopuu on sekä metsänelämän tärkeä tarkoitus, että tunnelmallista luonnontaidetta.

Uuden ja vanhan symbioosi

Lahoava puu on kaikkea muuta kuin rumuutta.

Kun lahoa katsoo lähempää, voi nähdä miten taidokkaan näköisiä kasveja ja eliöitä siinä kasvaakaan, ihan itsestään. Lahonnut puu kaikilla mausteilla voi olla kuin suoraan satukirjojen piirroksista, tai haltijoiden ja luonnonhenkien kuiskauksista.

Siinä missä joulua tunnelmoivat saattavat innostua tonttuovista, voi luontomystiikan harrastaja inspiroitua värkkäämään haltijaovia paitsi pihapuun juurelle, myös lahoaviin kantoihin tai puunrunkojen tynkiin. Ihanimpia rakennustarvikkeita ovat tietysti luonnon omat ainekset, mitä metsästä irrallisena löytyy. Lahoa puuta vasten asetettuna luomuksen somisteet muodostuvat luonnonläheisesti ja nopsasti, jälleen ihan itsestään.

Laho ei suinkaan ole jonninjoutavaa jätettä, vaan se luo ja ruokkii uutta kasvua ja kukoistusta.

Lahotaidetta

Koko lahoamisprosessi on kuin luonto rakentaisi pikkuhiljaa taidetta. Jostain pisteestä lähdetään ja luodaan vain vapautuneesti lisää, tietämättä etukäteen miten upea teoksesta matkan varrella tulee.

Toimii myös oivana elämänohjeena, jos ei tahdo pitäytyä yksityiskohtaisessa suunnitelmallisuudessa.

Lahotaidetta

Laho synnyttää elämää

Metsässä kuolema on yhtä kuin syntymä ja elämä, sillä jokainen maahan kaatunut puunrunko on jonkin eliölajin koti tai eväspaikka. Luonnonmukaisessa metsässä hehtaarilla on noin 60-120 kuutiometriä lahopuuta, toisinaan enemmänkin. Etelä-Suomen talousmetsistä kunnollista lahopuuta löytyy vain keskimäärin kolme kuutiota. Ei siis ihme, että jopa kolmasosa Suomen uhanalaisista ja silmällä pidettävistä lajeista kärsii juurikin lahopuun puutteesta.

Paitsi että lahopuu on esimerkiksi erilaisten sammalien, helttasienten ja kääpien ravinnon lähde, on moninaisten lajien ja värisävyjen tarkkailu mielenkiintoista ja palkitsevaa. Lahossa kasvaa paikoin yllättävän kirkkaita värejä. Tulee myös hyvä mieli, kun antaa luonnolle elämää, sen sijaan että väheksyisi ja raivaisi ”rumuutta” pois.

Lahotaidetta

Lahotaidetta

Rikkoutunut teos

Lahotaidetta | Silmät

Se katsoo sua ihan puun takaa

Lahotaidetta

Koivun tynkä tässä maisemoi itseään järven rantaan

p.s. Tsekkaa myös: Luonnonsuojeluliitto – Perusta lahopuutarha (vinkkejä oman pihapiirin monimuotoisuuteen)

Tilastotietojen lähde: Eeva-Liisa Hallanaro ym (toim): Metsän salainen elämä, Gaudeamus 2016

taru_aho_ps