Tervetuloa

Julkaistu kirjoittanut Saaga

luontoyhteyden taika

Elämässä tarvitaan punaisia lankoja; jotain pysyvää. Luontoyhteyden kokeminen on meidän jokaisen oikeus ja Pohjolan luonto sisäisen rauhan siementä täynnä.

Kolmassilma.net on mutkaton ja persoonallinen luontoyhteys-blogi, jonka rivien välissä on tilaa omille oivalluksille. Löydät täältä sanoja ja kuvia, joiden toivon inspiraation lisäksi välittävän myös luonnon sielukkaampaa puolta – luontomystiikan ainutlaatuista kosketusta. Se asuu luonnossa ihan kaikkialla, myös sun takapihalla.

Ihmisenä olemisen ei ole pakko olla niin totista tai tukkoista. Oikaise mättäälle ja käy peremmälle 🌿

Postausten kuvat liikkuvat akselilla Ylä-Savo / Kainuu / Koillismaa / Tunturi-Lappi. Kaikki allekirjoittaneen kamerasta kotoisin.

saaga_saarnisola

Saaga on tarina jolla on asiaa – omien polkujen kulkija vaihtoi nimensä ja jatkoi muina naisina matkaansa

Julkaistu kirjoittanut Saaga

Kyllä. Olen vaihtanut sekä etu- että sukunimeni, ihan virallisesti ja kokonaan. Jestas, mitä ihmettä on tapahtunut?

superkuu

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ei vaiskaan. Oli yksi kaunis päivä, kun päähäni tupsahti yhtäkkiä ajatus, että on ideoitava meille uusi, uljas ja uniikki sukunimi. Sellainen, jota ei ole kellään muulla, ja joka on paljon enemmän kuin taiteilijanimi.

Puoliso oli tietysti heti täysillä messissä, joten tuumasta toimenpanoon vaan. Samaan syssyyn tuli seuraava itsestäänselvyys, että jos kerta vaihdetaan, niin vaihdetaan sitten kerralla ja samalla molempien kaikki etunimetkin. Ai että, miten herkullista – tyhjä aihio, johon voi luoda ihan mitä tahansa!

Ideointi lähtee helposti lapasesta, joten nimikeksinnöt oli jo muutaman illan ja makustelun jälkeen selvät hommat. Ei muuta kun paperit vetämään ja nimilautakunnan ynnä muiden rattaiden raksuttamista odottamaan. Itse keksityn uudissukunimen osalta käsittely- ja hyväksymisprosessi kestää noin 3-9 kuukautta.

Uuden minän syntymä

Kaikki meni byrokraattisesti putkeen (= kärsivällisyys palkittiin) ja niin minusta tuli muutamien kuukausien päästä Saaga Saarnisola.

Sukunimi on elämäni neljäs, joten uusia allekirjoituksia on ennenkin tullut harjoiteltua, mutta oman identiteetin kannalta on nyt erilainen fiilis. Vaikka ihminen on aina yksilö, tuntuu jotenkin vielä enemmän siltä. Että oman luomistyön seurauksena syntyi ikään kuin itse, vaikka oli ennestäänkin oma itsensä. Jännä juttu.

Uutta nimeä kehitellessä en tähtäillyt liikaa merkityksiin, koska tiesin, että tiedän kyllä kun palikat osuu kohdilleen. Se toimii aina, niin nytkin.

| Northern Norway

Saaga

Sivistyssanakirja suomisanakirja.fi
1. Muinaisislantilaisia myyttis- Historia proosakertomuksia.

Synonyymisanakirja synonyymit.fi
1. seikkailutarina, sankaritarina.

Wikipedia – Saaga (nimi)
Alun perin sana on merkinnyt näkijää, ja Saga oli skandi­naavisessa myto­logiassa myös runouden ja historian jumalattaren nimi, joka toisinaan on samastettu myös Freijan kanssa.

Saga – Meaning & History behindthename.com
Possibly means ”seeing one” in Old Norse. This was the name of the Norse goddess of poetry and history, sometimes identified with the goddess Frigg. This is also a modern Swedish word meaning ”story, fairy tale”.

Kysy kirjastonhoitajalta kirjastot.fi
Saaga on ruotsalaisen Saga-nimen suomalainen muunnos. Saga on muinaisajan jumalatar Pohjoismaissa, tarkoittaa myös muinaispohjoismaisia taruja. [..] Sagan mallin mukaan syntyivät suomalaiset naisennimet ’Taru’ ja ’Satu’.

Saarni

Saarni on esimerkiksi skandinaavisessa mytologiassa tärkeä puulaji. Maailmanpuu ja elämänpuu, eli Yggdrasil oli jättimäinen saarnipuu, joka kannatteli koko maailmankaikkeutta.

Yggdrasil norse-mythology.net
Yggdrasil is the tree of life, and it is an eternal green Ash tree; the branches stretch out over all of the nine worlds in Norse mythology, and extend up and above the heavens. Yggdrasil is carried by three enormous roots, the first root from Yggdrasil is in Asgard, the home of the Gods it is just next to the well-named Urd, this is where the Gods and Goddesses have their daily meetings.

Sola

Sivistyssanakirja suomisanakirja.fi
1. Paikka jossa tie johtaa vuoriston tai harjanteen poikki lähekkäisten jyrkänteiden (tai jyrkänteen ja veden) välistä.
2. yleensä seinämien tai muu sellainen, tai muuta sellaista sivuilta rajoittama kapea väylä, käytävä tai muu, tai muuta tila.

Saarnisola

Saarnisola voisi olla vaikkapa ’maailmaa kokenut puu, joka kiipeää kapeaa polkua pitkin outoa valoa kohti, vaikka olisi millaisia jyrkänteitä vastassa’. Tarvittaessa raivaa ennen koskemattoman tien, suoristaa oksansa ja jatkaa taas matkaa omaan suuntaansa. Pelkällä rungon sisäisellä voimalla, jota ei voi sanoilla muotoilla tahi sammuttaa.

Voi että. On se vaan kaunis ja soljuva, vaikka itse sanonkin. Niin oman ja luonnollisen tuntuinen nimi.

| Kilpisjärvi

Ja niin Saarnisolat elivät onnellisina ja uniikkeina elämänsä loppuun saakka. Sen pituinen se.

p.s. Jos nimen vaihtaminen kiinnostelee sinuakin, lue lisää esim. maistraattien Nimiasiat -sivulta.

saaga_saarnisola

Viestejä viikingeiltä: Riimut olivat taikamerkkejä, koristeita, kirjeitä ja muistosanoja

Julkaistu kirjoittanut Saaga

Muinainen riimukirjoitus on kiehtovaa. Niin merkkien muodot, historia ja tunnelma, kuin yksinkertaisilta näyttävät, mutta monitahoiset sanomatkin. Miltä kuulostaisi esimerkiksi almanakka riimusauvan muodossa?

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

Yhteistyössä: Suomalaisen kirjallisuuden seura *

Riimut ovat kirjoitusmerkkejä, joita on käytetty lähinnä Pohjois-Euroopassa ennen latinalaisten kirjainten tuloa. Aluksi riimuja käytettiin maagisina taikamerkkeinä ja koristeina, mutta sittemmin niillä kirjoitettiin erilaisia sanomia kiveen, puuhun, luuhun tai metalliin. Riimukirjoituksen kukoistusaika oli 1000-luvun alussa, silloin kun viikingit tekivät retkiään.

Muut riimukirjat ja -oppaat joita minulla on, käsittelevät enimmäkseen riimujen mytologiaa ja niiden käyttöä intuition tukena ja oraakkelina. Niinpä tämä Heikki Ojan kirjoittama, jo aikaa sitten ensimmäistä kertaa ilmestynyt teos oli mielenkiintoinen ja osuva lisä riimut -aiheiseen kirjastooni. Tässä keskitytään yksittäisten riimuaakkosten (Futhark) merkitysten sijaan erityisesti riimukirjoitukseen ja sen erilaisiin käyttötapoihin.

Heikki Oja: Riimut – Viestejä viikingeiltä

”Riimut ovat viikinkiaikaisia taikamerkkejä ja koristeita, kirjeitä ja muistosanoja, joita on löydetty koruista, keihäänkärjistä ja kastemaljoista. Tunnetuimmat merkit ovat kivissä, jotka on pystytetty henkilön tai rakennuksen muistoksi. Riimuja on piirretty myös kalentereina käytettyihin sauvoihin.

Kattava käsikirja esittelee kiehtovasti riimukirjoitusta sekä kertoo, mitä tiedämme riimutaiteilijoista ja löytyneistä riimuesineistä. Teos vie lukijan 1000-luvun alkuun, aikaan, jolloin viikingit valloittivat Eurooppaa, ennustivat riimuista sotaonnea ja hakkasivat kiveen muistokirjoituksia.

Professori Heikki Oja on Helsingin yliopiston almanakkatoimiston eläkkeelle jäänyt johtaja. Hän on aiemmin julkaissut tietokirjoja tähtitieteestä ja kalenteritietoudesta.”

Riimut – viestejä viikingeiltä, SKS, 3.painos, 2018

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

Aikaa mittaavat riimusauvat

Yksi kirjan kiinnostavimmista aiheista on riimusauvat. Lyhyesti sanottuna riimusauva tarkoittaa puista keppiä, jonka kylkiin on kaiverrettu koko vuoden kalenteri riimumerkeillä ja symboleilla.

Riimusauvassa ma-ti-ke-to-pe-la-su on yleensä korvattu riimuaakkosten seitsemällä ensimmäisellä merkillä. Näin riimusauvassa juoksee merkit fe-ur-thorn-oss-reid-kaun-hagal (näyttää riimuin kirjoitettuna sanalta futhark, jolla riimuaakkosia nimitetäänkin). Näitä merkkejä sanotaan päiväriimuiksi. Koska vuodessa on 52 viikkoa plus yksi ylimääräinen päivä, tulee vuoden viimeisen päivän merkiksi sama kuin sen ensimmäisen päivän kohdalla.

Riimusauvassa vuoden ensimmäiselle sunnuntaille sattuvaa kirjainta sanotaan sunnuntairiimuksi tai sunnuntaikirjaimeksi. Jos vuoden ensimmäinen päivä on esimerkiksi torstai, on kyseisen vuoden sunnuntairiimu riimuaakkosten neljäs merkki.

Karkauspäiville ei ole omaa riimua, vaan karkauspäivälle osuva riimu lasketaan kahteen kertaan. Sunnuntaikirjaimet taas toistuvat 28-vuotisessa jaksossa, jota sanotaan aurinkojaksoksi. Jos tietää vuoden sijainnin aurinkojakson taulukossa, tietää myös sen sunnuntaikirjaimen.

Maagisin osuus riimusauvasta on kuuriimut, joiden avulla tiedetään kuun vaiheet noin päivän tarkkuudella jopa tuhansia vuosia eteenpäin. Kuun vaiheiden merkitsemiseen tarvitaan 19 erilaista merkkiä, jotka syntyvät niin ikään riimuaakkosista, joista osa esitetään ylösalaisin tai peilikuvana.

Riimusauva näyttää kuun syntymähetket (tarkoittaa hetkeä, jolloin kuu ilmestyy taivaalle uudenkuun jälkeen), kun tietää kyseisen vuoden kultaisen luvun. Kultainen luku kertoo, monesko vuosi on menossa 19-vuotisessa kuujaksossa.

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

Riimusauvaan veistetään myös erilaisia merkkipäiviä osoittavia symboleja. Ne ovat samalla merkkipaaluja, joiden avulla voi helpommin hahmottaa ajankulkua ja rytmittää tekemisiä.

Toisin kuin voisi kuvitella, puukalentereihin ei ole merkitty luonnonkierron seisaus- ja tasauspäiviä, vaan lämpötilojen huippuhetket. Suomessa ”kesän napana” on pidetty heinäkuun 13. päivää ja talven huippukohtana tammikuun 13. tai 14. päivää. Vuodenaikojen vaihtumisen merkkeinä talven katsottiin alkavan lokakuun 14. päivä ja kesän huhtikuun 14. päivä.

Näiden lisäksi riimusauva sisältää runsaasti muita merkkipäiviä, joita on aikojen saatossa jaoteltu esimerkiksi pyhimysten-, marttyyrien- ja muiden pyhäpäivien lisäksi joulunajan-, talvikauden-, keväisten-, kesäkuukausien- ja syksyn merkkipäiviin.

Kirjassa on myös hyviä vinkkejä oman riimusauvan veistämiseen, jollaiset aiotaan mieheni kanssa itsellekin tehdä. Sattuneista syistä rakastan myös laskemista ja taulukoita sekä niihin liittyvien kokonaiskuvien avainten palastelua, joten ainakaan innostuksen puutteeseen ei tule kalikka karahtamaan. Oma riimusauva saattaa olla yksi pitkällinen projekti muiden joukossa, mutta mikäs kiire tässä valmiissa nykymaailmassa on.

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

”Suomessa ei ole riimuista paljonkaan kirjoitettu, koska meillä tunnetaan niin vähän riimuesineitä ja riimukirjoituksia. Itse kiinnostuin riimuista, kun veistin työpaikalleni, Helsingin yliopiston almanakkatoimistoon, oman riimusauvan. Jouduin samalla tutustumaan riimujen historiaan ja riimukiviin, joiden kyljistä löytyy vaikuttavia kuvauksia tuhannen vuoden takaisesta maailmasta. Tähän kirjaan olen koettanut tiivistää populaarissa muodossa yleiskuvan riimumerkeistä, riimusauvoista ja riimukivistä. Kuvitukseksi olen valinnut pääasiassa historiallisia piirroksia menneiden vuosisatojen mainioista riimukirjoista.” – Heikki Oja

Kirjan sisällysluettelo

240-sivuinen teos on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat kaikki täyttä tietoa. Iloa, tutkimista ja oivaltamista riittää pitkäksi aikaa.

OSA 1: RIIMUKIRJOITUKSET

Riimukirjainten synty, Vanhat ja uudet riimut, Viikinkien riimut, Riimujen tutkijoita, Riimututkimuksen avaimia, Vanhimpia riimuesineitä, Riimut taikamerkkeinä, Riimut koristeina, Riimut sotajalalla, Kirkkojen riimuaarteita, Riimukirjeitä keskiajalta, Suomalaisia riimuesineitä

OSA 2: RIIMUSAUVAT

Suomalaisia riimusauvoja, Vanhin suomalainen riimusauva, Pohjoismaisia riimusauvoja, Itäisiä kalentereita, Riimuja levyissä ja rasioissa, Riimusauvojen synty ja kukoistus, Riimusauvojen loisto ja häviö, Päiväriimut ja sunnuntaikirjaimet, Kuuriimut ja kultaiset luvut, Riimusauvojen merkkipäivät, Joulunajan merkkipäivät, Talvikauden merkkipäiviä, Keväisiä merkkipäiviä, Kesäkuukausien merkkipäiviä, Syksyn merkkipäiviä, Egyptiläiset päivät ja muita tietoja, Tekisinkö oman riimusauvan

OSA 3: RIIMUKIVET

(huom. riimukivi tarkoittaa tässä yhteydessä kivipaaseja ynnä muita sellaisia, ei riimukiviksi sanottuja oraakkelin tapaan käytettäviä merkkejä, joita myös kuvissani näkyy)

Vöyrin riimujen jäljillä, Vöyrin riimukirjoitukset, Riimukivien synty ja häviö, Tunnetuimmat riimukivet, Uppsalan riimukiviä, Ruotsin kansalliseepos kivessä, Viikingit itäisillä mailla, Viikingit Englannin herroina, Kotimaisia kohtaloita kivissä, Tunnettuja riimumestareita, Riimuja hautakivissä, Suomi riimukivissä, Suomalainen riimukivi, Ahvenanmaan riimukirjoitukset, Myöhäisempiä riimukiviä, Miksi Suomessa on niin niukasti riimukirjoituksia?

Heikki Oja: Riimut – Viestejä viikingeiltä

Heikki Oja: Riimut - Viestejä viikingeiltä

* kirja saatu kustantajalta

saaga_saarnisola

Hys. Kuuntele puita ja kylve metsässä.

Julkaistu kirjoittanut Saaga

Puut ovat eläviä olevaisia, joilla on mm. tunteet ja kommunikointitaidot. Mitä tarkemmin havainnoi ympäristöä, siinä esiintyviä asioita ja puuperäisiä hommia, sitä enemmän voi myös itse kommunikoida niiden kanssa. Ota yhteyttä elämäsi metsään.

Auringonlaskun aikaan

Eikö olekin aika ihmeellistä, että puut esimerkiksi keskustelevat, verkostoituvat keskenään ja osaavat karkottaa tunkeilijoita, myös porukalla? Minusta ainakin on, ja jaksan hämmästellä ja havainnoida asiaa lähes päivittäin.

Silmäilen pää kallellaan tontin puita – onkohan nuo kaksi nyt jutulla keskenään, tai miltähän noiden puiden maanalainen verkosto näyttää ja mihin kauas saakka sen ”ääni” kantaa. Nuuhkin ilmaa ja aprikoin onkohan nyt mänty kaasuttanut jonkun tuholaisen vai lähettänyt ilmojen halki viestin lajitovereilleen.

Meillä jutellaan puille, niitä kosketetaan, tiedustellaan kuinka voidaan. Kiitetään ja kunnioitetaan. Kysytään, otetaanko alimmaiset oksat pois, jos ne laahautuvat maan sisään ja kiristävät runkoa. Pyydetään lupa, saako ottaa ainekset vihdan tekoon. Ja niin edelleen. Jos esimerkiksi vietettäisiin joulua, ei tulisi mieleenkään raiskata havupuita sen tähden, tai osallistua semmoiseen toimintaan.

Ja kun puilta kysyy tai pyytää, saa vastauksen muodossa tai toisessa, kuten myös hyvän mielen.

Haltijapuu

Kotipihan valtava haltijakuusi on melkoinen pakkaus. Karismaattinen puiden kuningas ei koskaan jätä kylmäksi. Sen suojissa tuntuu turvalliselta; niin ihmisistä, linnuista kuin oravistakin.

Auringonlaskun aikaan

Maisemia tänään kahden maissa auringonlaskun aikaan. 18 astetta pakkasta, tuoretta puuterilunta puiden oksilla, mukava keli ja kotipiirin lähiluonto itsessään lahjoja täynnä.

Jos aihepiiri puiden viisaudesta (joka on todistettu myös tieteellisesti) ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Jos kirjallisuus ei innosta, niin esimerkiksi Areenassa pyörivä Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa on katsastamisen arvoinen. Tätä kirjoittaessa vajaan tunnin kestävä dokkari on katsottavissa vielä reilun kuukauden ajan.

Kirjoista parhaimmistoon kuuluu esimerkiksi Puiden salattu elämä. Kirjan esipuheessa Peter Wohlleben muuten juttelee suomalaisille näin:

”Olen hyvin iloinen siitä, että kirjani ilmestyy myös suomen kielellä – kansalle, jonka juuret ovat metsässä. Voisi kuvitella, että puiden salatusta elämästä kertominen suomalaisille on kuin veisi hiekkaa Saharaan”

”Maan kulttuuri on kiinteästi sidoksissa puihin, olipa sitten kysymys marjastuksesta, sienestyksestä tai saunomisesta. Perinne ja nykyaika näyttävät kuitenkin kulkevan eri suuntiin, kun tarkastellaan vahinkoja, joita metsä- ja puuteollisuus aiheuttavat laajoilla alueilla. Ennen puuta kaadettiin hellävaraisesti ja kestävästi tuvan uunin lämmittämiseksi, kun taas metsissä tätä nykyä jyllää valtavia hakkuukoneita, jotka tekevät todella pahaa jälkeä. Ekologisesti kestävää metsätaloutta harjoittavat yritykset ovat kuitenkin pystyneet osoittamaan, että tehometsätalous on korvattavissa.”

”Luonnontilaiset metsät ovat täynnä arvoituksia, joihin vielä haetaan vastauksia. Puiden sosiaalinen elämä, niiden uskomaton kyky viestiä keskenään, niiden muisti ja tunteet pääsevät erityisen vaikuttavasti esiin, kun kuuset, männyt ja koivut saavat kasvaa häiriöttä.”

Puiden salattu elämä, Gummerus 2016

Auringonlaskun aikaan

Metsäkylpy vuoden jokaisena päivänä

Aina on metsäkylvyn aika, tavalla jos toisellakin. Tarpeen tullen metsien ytimiin voi nojatuolimatkailla myös paperin välityksellä.

Metsän Aika 2019

Jostain syystä sopivien sekä seinä- että pöytäkalenterien löytäminen ensi kalenterivuodelle meinasi olla kiven alla. Seinäkalenterin jouduin tilaamaan Englannista, mutta ihastuttava suomalainen viikkokalenterikirja sen sijaan ilmeentyi kuin taivaan lahjana. Niin kovasti ihastuin tähän Metsän Aikaan.

Metsän Aika 2019

Oman kappaleeni olen saanut Walkia Design:sta, ja tietääkseni kalenterin koko painos loppui jo marraskuun alkupuolella. En yhtään ihmettele – niin laadukas ja sielukas se on, sekä sisältä että päältä.

Kalenterin perustarpeiden lisäksi se sisältää upeita valokuvia, runoja, aforismeja, irrotettavia huoneentauluja… Tyylikkäästi kaikkea ja kauniimmin, sitä on Metsän Aika 2019.

Metsän Aika 2019

Puut jokapäivän ilona ja tukena

Lopuksi vielä asiasta takkaluukkuun. Puut näkyvät ja kuuluvat myös kotona, vaikkei edes katsoisi ikkunasta ulos.

Takkatulet

Takassa puut juttelevat edelleen, vain toisella tasolla. Ritinää, loimotusta ja tuoksua. Tunnelmaa, kotoisuutta ja aina hyvää mieltä. Vaikka lukuisten tulisijojen lämmittämisessä ja huoltamisessa on oma hommansa, ne houkuttelevat silti enemmän kuin pattereiden käyttö. Puiden tuottama lämpökin tuntuu erilaiselta; juurevalta ja kiitolliselta.

Puuhellalla tai leivinuunissa valmistettu ruoka maistuu toiselta kuin sähkövehkeellä tehty. Sähköhellalla on aina niin kiire, että ehkä se maustaa sillä myös eväät.

Puusaunasta ei tietty voi puhua samana päivänäkään kuin sähkösaunasta. Nappia painamalla jää saunahaltiakin vähän toimettomaksi.

Vanhan puutalon tunnelma on ainutlaatuinen. Se ikään kuin istuu keinutuolissa, polttelee kuvainnollista piippua ja kertoo tarinoita.

Puulattia tuntuu jalan alla lämpimästi halaavalta, turvalliselta ja vankalta. Nykytalossa en ole halunnut edes maalata lattioita, on jotenkin parempi yhteys ”juuristoon”, kun puun olemusta ei peitetä näkyvistä.

Olohuoneessa Talvipäivänseisauksena

Kiitos kiitos kiitos. Puille, luontoäidille ja omalle voimalle, että ollaan juuri tässä ja nyt.

p.s. Onnellista Täysikuuta tänään klo 19:49. Kuuntele puita, kylve metsässä kuun valossa, näe ja tilaa tulevaisuus. Talvipäivänseisaus laittaa tuplavalot päälle.

saaga_saarnisola

Saamelaisten mytologia kolahtaa luontosuhteeseen

Julkaistu kirjoittanut Saaga

Saamelaisten alkuperäiskulttuurista puhuttaessa tulee ensimmäiseksi mieleen seidat, noaidit, noitarumpu ja tietysti porot. Näistä ja monista muista muinaiseen saamelaisuuteen hitsaavista luonnonläheisistä ja osin vähän mystisistäkin asioista kertoo Saamelaisten mytologia -kirja. Ja minä melkein hyppäsin saivoon.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Yhteistyössä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura *

Saamelaisten muinaisuskosta ja maailmankuvasta kertova teos on järkälemäinen, 557-sivuinen katsaus saamelaisten kiehtovaan mytologiaan.

Kirjan takakansi:

”Mitä tarinoita seidat, revontulet ja pyhät erämaajärvet meille kertovat? Millaiset ovat saamelaisen samaanin, noadin taidot? Mikä olento on tunturissa vaaniva staalo?

Saamelaisten muinaisusko on enemmän kuin uskonto – se on maailmankuva, jonka varassa pohjoinen kansa on elänyt sopusoinnussa tämän- ja tuonpuoleisten voimien kanssa. Perinteitä ja myyttejä on joikattu, kerrottu tarinoina iltanuotioilla ja annettu opetuksina nuoremmille, jotta elämä jatkuisi.

Juha Pentikäisen ja Risto Pulkkisen kirja avaa eteemme saamelaisten mytologian ainutlaatuiset legendat, ja auttaa samalla valtaväestöä ymmärtämään paremmin pohjoisen alkuperäiskansan ikivanhaa historiaa ja kulttuuria. Samalla teos jatkaa tärkeää keskustelua saamelaisten kulttuurisista oikeuksista.”

– Pentikäinen & Pulkkinen: Saamelaisten mytologia, SKS 10/2018

”Juha Pentikäinen on kansanuskon ja mytologian tutkijana tunnettu Helsingin yliopiston uskontotieteen emeritusprofessori. Risto Pulkkinen on Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti ja Lapin yliopiston pohjoisen etnografian dosentti sekä Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappi.”

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Teoksen luvut on jaettu yhdeksän aihepiirin alle: Johdanto saamelaisiin ja saamelaisuuteen alkuperäiskansana, saamentutkimus, kosmologia, jumalat ja tuonpuoleiset olennot, antropologia, noaidi ja noitarumpu, uskomuksellinen eläinmaailma, lestadiolaisen herätysliikkeen saamelaisvaiheet sekä lopuksi yhteenveto saamelaisten perinteistä, elämäntavasta ja kulttuurista, ennen ja nyt.

Mielenkiintoisen ja erittäin laajan asiasisällön lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös jonkin verran kuvamateriaalia, sekä piirroksia että valokuvia.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Hyppää saivoon

Yksi suurimmista saamelaisen mytologian pähkinöistä on saivo -käsite. Saivo eli sáiva / saajve on tietyn tyyppinen pyhä luonnonpaikka, joka voi olla joko tunturi tai järvi.

Jotkut saivojärvistä käsitetään kaksipohjaisiksi ”räppänäjärviksi”, joissa jopa kalat saattavat livahtaa järven pohjasta karkuun sen alapuoliseen, tuonpuoleiseen maailmaan. Saivojärvillä asustaa ainakin sáiva-olentoja / vainajien henkiä sekä veden haltijaväkeä.

Pakasaivo, Muonio

Muoniossa, Äkäslompolon kupeessa sijaitseva Pakasaivo on yksi esimerkki kaksipohjaiseksi mielletystä saivojärvestä.

Pakasaivo, Muonio

Syyskuussa, kun olimme mieheni kanssa käymässä Pakasaivolla, oli tunnelma aika pitkälti sanoilla kuvaamaton. Tuoksuvan havumetsän keskellä oli jotenkin vaikea hahmottaa, että oltiin Lapin puolella, mutta tuon Lapin helvetiksi kutsutun paikan energia sen sijaan iski koko kropan läpi. Semmoinen yhtä aikaa sydämen kanssa lyövä autuuden aalto, kuin olisi ollut ”kotona”.

Näinpä heti haltijahahmonkin piirtyvän rantakallioon. Jätetään kuva hänestä kuitenkin julkaisematta, ettei vaan suutahda tai jotain. Jonkinlainen pyhyyden fiilis oli paikassa joka tapauksessa selvästi läsnä. Kiitos ikimuistoisesta kokemuksesta.

Poro

Auringon lahjoittamat sarvipäiset myötäjäiset

Saamelaisen poronhoidon ja laaja-alaisen poro-nomadismin käsitetään juontavan juurensa aiemmin villinä vaeltaneen tunturipeuran kesyttämisestä. Sekä peuralla että porolla on ollut merkittävä asema myös saamelaisten maailmankatsomuksessa.

Vanhimmat kirjalliset dokumentit saamelaisten poronhoidosta ovat viikinkiajalta. Porotalouteen keskittynyttä saamelaisuutta pidetään yhä edelleen ”aitosaamelaisena” osana saamelaista yhdistelmätaloutta, jossa porojen monitahoinen vaikutus ulottuu myös muihin elinkeinoihin.

Saamelaisessa mytologiassa porot ovat viime kädessä peräisin auringosta. Joidenkin noitarumpujen keskiosassakin (ns. aurinkokeskisessä rummussa), on aurinkorombissa poron tai peuran hahmo, tai vaihtoehtoisesti sarvet. Eräässä eeppisessä joiussa ”Päivän pojan kosiomatka jättiläisten maahan” Aurinko lahjoittaa pojalleen ja tämän morsiamelle myötäjäisiksi ensimmäiset peurat.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

Mielen kieliopin noitakuviot

Noitarumpu kaikkine piirteineen, kuvioineen ja sivujuonteineen on jo kauan ollut yksi suosikkikiinnostuksistani. Noitarummusta olen myös kirjoittanut muualle, esimerkiksi tänne.

Noitarumpu on tosiaan saamelaisen samaanin, eli noaidin työväline. Tavallinen, tarkoitukseensa vihkimätön rumpu ei voi olla maagisessa mielessä toimiva noitarumpu, vaikka siihen maalaisikin samanlaisia kuvioita. Täysin rummun toiminnan tietää vain noaidi itse, eikä se toimi väärissä käsissä. Ainakaan halutulla tavalla, olettaisin.

Saamelaisten mytologia -kirjassa noitarummun kuvioista kerrotaan mm. seuraavaa:

”Rumpukuvioitten tulkinta on vaikea tehtävä, jonka tutkimus on vasta alkutaipaleella. Haastetta voidaan verrata hieroglyfien tulkintaan tai jonkin muun kuolleen kielijärjestelmän koodin avaamiseen: kaikkia merkityksiä ei tunneta, mutta materiaalin pintapuolinenkin tarkastelu vakuuttaa – kuten myös intuitio – siitä, että merkkejä sitoo yhteen jokin ytimeltään looginen järjestelmä, johdonmukainen kielioppi. Rumpu on osa samanistista mytologiaa ja rituaalia, jolloin samaaniuden voisi määrittää Juha Pentikäisen ehdottaman käsitteen mukaisesti mielen kieliopiksi.”

Hienosti sanottu. Mielen kielioppi, se on kova juttu.

Pulkkinen & Pentikäinen: Saamelaisten mytologia

* kirja saatu kustantajalta

Tietoa teoksen saatavuudesta sekä Saamelaisten mytologian korjattu kuva- ja lähdeluettelo on luettavissa ja tulostettavissa täällä: finlit.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/saamelaisten-mytologian-viitetiedot.

p.s. Postauksen kuvissa rekvisiittana vilahtava rumpu on Rumpu-ukon uniikkia mallistoa ja helistin Lovesta Craftsin laadukasta suomalaista käsityötä. Jos haluat tunnelmointiin tai soitantaan jotain erilaista, suosittelen molempia.

saaga_saarnisola

Miten hankit aikaa olla yhteydessä luontoon

Julkaistu kirjoittanut Saaga

Huomenta! Eikö paukut riitä mihinkään, ei edes tai varsinkaan eheyttävälle luonnolle? Pimeys on suolesta ja lisäksi ärsyttää tuhannesti kaikki ylipirteät tyypit ja horinat? Kokeile mitä tarvitset vähemmän ja mitä enemmän. Kurssin muuttaminen saattaa tehdä ihmeitä myös keskittymiskyvylle.

Untitled

Miten kellään voi nykypäivänä olla aikaa, energiaa tai mahdollisuuksia kokea jotain syvällisempää, esimerkiksi luontoyhteyttä..? Vastaus on yksinkertainen: se riippuu omista valinnoista. Esimerkiksi ajan käyttämisestä – mihin tahtoo sijoittaa aikaa ja kuinka paljon. Tai omaa tekemistä. Se riippuu valinnasta, mikä on itselle tärkeää ja mikä ei-ihan-niin tärkeää, etteikö sitä voisi vähentää tai luopua kokonaan.

Toinen asia on järjestelykysymykset; mitä voisi saada tilalle pelkästään luopumalla jostain muusta, jota on saattanut pitää joko automaattisena pakkona tai mahdottomana esteenä. Askartele riippakivien sijaan erilaisia vaihtoehtoja.

Untitled

Simppeleitä vinkkejä luonnonläheisempään eloon

Asu luonnon keskellä, linnunlaulun ja vuodenaikojen ääressä. Näe ja kuule ympäristö. Ei tarvitse erikseen lähteä luontoon, koska olet siellä jo. Kotisi ikkunat toimivat myös sielukkaina maisematauluina.

Huomaa mitä eroa on kuulemisella ja kuuntelemisella, tai ohikiitävällä näkemisellä ja havainnoivalla näkemisellä.

Ruoki talvella pikkulintuja ja oravia. Ruoki keväällä ja syksyllä siilejä. Tulet kokemaan valtavasti onnea ja iloa.

Untitled

Untitled

Luovu tarpeesta arvottaa säätiloja tai päivän pituutta hyväksi tai huonoksi. Näe sen sijaan eri vuodenaikojen merkitys luonnonkierrossa ja toteuta sitä mahdollisuuksien mukaan myös omassa elämässä. On aikoja jolloin nukutaan enemmän ja on aikoja jolloin ollaan ympäri vuorokauden puhkeamassa kukkaan. Joskus päällä tarvitsee olla enemmän suojaa ja joskus vähemmän, ei sen kummempaa.

Vietä kaikkina vuodenaikoina aikaa ulkona luonnossa. Ulkoilun ei välttämättä tarvitse sisältää liikuntaa, urheilua tai muuta suorittamista, vaan mainiosti voi vaikkapa vaan pönöttää pihamaalla. Tähtitaivas tai kuun vaiheet ovat kaunista, mielenkiintoista ja rentouttavaa katseltavaa. Puutarhan hoitoon ei ole pakko kuulua muuta kuin puutarhassa oleskelua. Ja niin edelleen.

Tiedosta, ettei luonto ole olemassa siksi, että se viihdyttäisi ihmistä. Luonto ei tarvitse ihmistä mihinkään, mutta ihminen tarvitsee luontoa ollakseen elossa. Ole kiitollinen siitä mitä luonnolta saat ja kunnioita sitä mitä otat.

Pyydä luonto kaveriksi, älä viholliseksi, ettet pure omaan nilkkaasi. Sinä ja minä ollaan jo nähty miten luonto vastaa, kun sille vattuillaan. Ystävyyden luonto sen sijaan palkitsee, usko pois.

Untitled

Pienillä teoilla voi synnyttää arvokkaampaa aikaa

Tarkastele ja pistä laadukasta aikaa säästöpossuun myös jokapäiväisessä arjessa: vältä multitaskausta ja siitä seuraavaa läsnäolottomuutta. Se johtaa uuvahtaneeseen olotilaan, jolloin et jaksa olla aidossa yhteydessä yhtään mihinkään. Kun teet töitä, keskity hommiin. Kun elät muuta elämää, ole paikalla tai se ajaa ohi.

Ota vastuu sekä omista voimavaroista että niiden käytöstä ja suuntaamisesta. Kivojenkin juttujen tekeminen ottaa veronsa, eikä kukaan meistä voi toteuttaa sataa harrastusta yhtä aikaa.

Some, uutiset, puhelin, tv ja niin edelleen. Tiedät kyllä. Ei ole pakko, jollei itse niin valitse.

Untitled

Kokeile mitä tarvitset vähemmän ja mitä enemmän, ja keskity siihen enempään puoleen. Tarpeet saattavat myös vaihdella eri elämänvaiheissa. Kurssin muuttaminen voi tehdä ihmeitä myös keskittymiskyvylle, jonka vapautumista voi suunnata esimerkiksi syvemmän luontoyhteyden kokemiseen. Sillä voi olla monimuotoinen merkitys elämääsi.

p.s. Jestas. Minulla tulee pian jo 10 vuotta siitä kun olen jättänyt pk-seudun kaupunkilaiselämän ja vaihtanut sen luontoon. Ei ole koskaan kaduttanut <3

saaga_saarnisola