Muinainen riimukirjoitus on kiehtovaa. Niin merkkien muodot, historia ja tunnelma, kuin yksinkertaisilta näyttävät, mutta monitahoiset sanomatkin. Miltä kuulostaisi esimerkiksi almanakka riimusauvan muodossa?
Yhteistyössä: Suomalaisen kirjallisuuden seura *
Riimut ovat kirjoitusmerkkejä, joita on käytetty lähinnä Pohjois-Euroopassa ennen latinalaisten kirjainten tuloa. Aluksi riimuja käytettiin maagisina taikamerkkeinä ja koristeina, mutta sittemmin niillä kirjoitettiin erilaisia sanomia kiveen, puuhun, luuhun tai metalliin. Riimukirjoituksen kukoistusaika oli 1000-luvun alussa, silloin kun viikingit tekivät retkiään.
Muut riimukirjat ja -oppaat joita minulla on, käsittelevät enimmäkseen riimujen mytologiaa ja niiden käyttöä intuition tukena ja oraakkelina. Niinpä tämä Heikki Ojan kirjoittama, jo aikaa sitten ensimmäistä kertaa ilmestynyt teos oli mielenkiintoinen ja osuva lisä riimut -aiheiseen kirjastooni. Tässä keskitytään yksittäisten riimuaakkosten (Futhark) merkitysten sijaan erityisesti riimukirjoitukseen ja sen erilaisiin käyttötapoihin.
Heikki Oja: Riimut – Viestejä viikingeiltä
”Riimut ovat viikinkiaikaisia taikamerkkejä ja koristeita, kirjeitä ja muistosanoja, joita on löydetty koruista, keihäänkärjistä ja kastemaljoista. Tunnetuimmat merkit ovat kivissä, jotka on pystytetty henkilön tai rakennuksen muistoksi. Riimuja on piirretty myös kalentereina käytettyihin sauvoihin.
Kattava käsikirja esittelee kiehtovasti riimukirjoitusta sekä kertoo, mitä tiedämme riimutaiteilijoista ja löytyneistä riimuesineistä. Teos vie lukijan 1000-luvun alkuun, aikaan, jolloin viikingit valloittivat Eurooppaa, ennustivat riimuista sotaonnea ja hakkasivat kiveen muistokirjoituksia.
Professori Heikki Oja on Helsingin yliopiston almanakkatoimiston eläkkeelle jäänyt johtaja. Hän on aiemmin julkaissut tietokirjoja tähtitieteestä ja kalenteritietoudesta.”
Riimut – viestejä viikingeiltä, SKS, 3.painos, 2018
Aikaa mittaavat riimusauvat
Yksi kirjan kiinnostavimmista aiheista on riimusauvat. Lyhyesti sanottuna riimusauva tarkoittaa puista keppiä, jonka kylkiin on kaiverrettu koko vuoden kalenteri riimumerkeillä ja symboleilla.
Riimusauvassa ma-ti-ke-to-pe-la-su on yleensä korvattu riimuaakkosten seitsemällä ensimmäisellä merkillä. Näin riimusauvassa juoksee merkit fe-ur-thorn-oss-reid-kaun-hagal (näyttää riimuin kirjoitettuna sanalta futhark, jolla riimuaakkosia nimitetäänkin). Näitä merkkejä sanotaan päiväriimuiksi. Koska vuodessa on 52 viikkoa plus yksi ylimääräinen päivä, tulee vuoden viimeisen päivän merkiksi sama kuin sen ensimmäisen päivän kohdalla.
Riimusauvassa vuoden ensimmäiselle sunnuntaille sattuvaa kirjainta sanotaan sunnuntairiimuksi tai sunnuntaikirjaimeksi. Jos vuoden ensimmäinen päivä on esimerkiksi torstai, on kyseisen vuoden sunnuntairiimu riimuaakkosten neljäs merkki.
Karkauspäiville ei ole omaa riimua, vaan karkauspäivälle osuva riimu lasketaan kahteen kertaan. Sunnuntaikirjaimet taas toistuvat 28-vuotisessa jaksossa, jota sanotaan aurinkojaksoksi. Jos tietää vuoden sijainnin aurinkojakson taulukossa, tietää myös sen sunnuntaikirjaimen.
Maagisin osuus riimusauvasta on kuuriimut, joiden avulla tiedetään kuun vaiheet noin päivän tarkkuudella jopa tuhansia vuosia eteenpäin. Kuun vaiheiden merkitsemiseen tarvitaan 19 erilaista merkkiä, jotka syntyvät niin ikään riimuaakkosista, joista osa esitetään ylösalaisin tai peilikuvana.
Riimusauva näyttää kuun syntymähetket (tarkoittaa hetkeä, jolloin kuu ilmestyy taivaalle uudenkuun jälkeen), kun tietää kyseisen vuoden kultaisen luvun. Kultainen luku kertoo, monesko vuosi on menossa 19-vuotisessa kuujaksossa.
Riimusauvaan veistetään myös erilaisia merkkipäiviä osoittavia symboleja. Ne ovat samalla merkkipaaluja, joiden avulla voi helpommin hahmottaa ajankulkua ja rytmittää tekemisiä.
Toisin kuin voisi kuvitella, puukalentereihin ei ole merkitty luonnonkierron seisaus- ja tasauspäiviä, vaan lämpötilojen huippuhetket. Suomessa ”kesän napana” on pidetty heinäkuun 13. päivää ja talven huippukohtana tammikuun 13. tai 14. päivää. Vuodenaikojen vaihtumisen merkkeinä talven katsottiin alkavan lokakuun 14. päivä ja kesän huhtikuun 14. päivä.
Näiden lisäksi riimusauva sisältää runsaasti muita merkkipäiviä, joita on aikojen saatossa jaoteltu esimerkiksi pyhimysten-, marttyyrien- ja muiden pyhäpäivien lisäksi joulunajan-, talvikauden-, keväisten-, kesäkuukausien- ja syksyn merkkipäiviin.
Kirjassa on myös hyviä vinkkejä oman riimusauvan veistämiseen, jollaiset aiotaan mieheni kanssa itsellekin tehdä. Sattuneista syistä rakastan myös laskemista ja taulukoita sekä niihin liittyvien kokonaiskuvien avainten palastelua, joten ainakaan innostuksen puutteeseen ei tule kalikka karahtamaan. Oma riimusauva saattaa olla yksi pitkällinen projekti muiden joukossa, mutta mikäs kiire tässä valmiissa nykymaailmassa on.
”Suomessa ei ole riimuista paljonkaan kirjoitettu, koska meillä tunnetaan niin vähän riimuesineitä ja riimukirjoituksia. Itse kiinnostuin riimuista, kun veistin työpaikalleni, Helsingin yliopiston almanakkatoimistoon, oman riimusauvan. Jouduin samalla tutustumaan riimujen historiaan ja riimukiviin, joiden kyljistä löytyy vaikuttavia kuvauksia tuhannen vuoden takaisesta maailmasta. Tähän kirjaan olen koettanut tiivistää populaarissa muodossa yleiskuvan riimumerkeistä, riimusauvoista ja riimukivistä. Kuvitukseksi olen valinnut pääasiassa historiallisia piirroksia menneiden vuosisatojen mainioista riimukirjoista.” – Heikki Oja
Kirjan sisällysluettelo
240-sivuinen teos on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat kaikki täyttä tietoa. Iloa, tutkimista ja oivaltamista riittää pitkäksi aikaa.
OSA 1: RIIMUKIRJOITUKSET
Riimukirjainten synty, Vanhat ja uudet riimut, Viikinkien riimut, Riimujen tutkijoita, Riimututkimuksen avaimia, Vanhimpia riimuesineitä, Riimut taikamerkkeinä, Riimut koristeina, Riimut sotajalalla, Kirkkojen riimuaarteita, Riimukirjeitä keskiajalta, Suomalaisia riimuesineitä
OSA 2: RIIMUSAUVAT
Suomalaisia riimusauvoja, Vanhin suomalainen riimusauva, Pohjoismaisia riimusauvoja, Itäisiä kalentereita, Riimuja levyissä ja rasioissa, Riimusauvojen synty ja kukoistus, Riimusauvojen loisto ja häviö, Päiväriimut ja sunnuntaikirjaimet, Kuuriimut ja kultaiset luvut, Riimusauvojen merkkipäivät, Joulunajan merkkipäivät, Talvikauden merkkipäiviä, Keväisiä merkkipäiviä, Kesäkuukausien merkkipäiviä, Syksyn merkkipäiviä, Egyptiläiset päivät ja muita tietoja, Tekisinkö oman riimusauvan
OSA 3: RIIMUKIVET
(huom. riimukivi tarkoittaa tässä yhteydessä kivipaaseja ynnä muita sellaisia, ei riimukiviksi sanottuja oraakkelin tapaan käytettäviä merkkejä, joita myös kuvissani näkyy)
Vöyrin riimujen jäljillä, Vöyrin riimukirjoitukset, Riimukivien synty ja häviö, Tunnetuimmat riimukivet, Uppsalan riimukiviä, Ruotsin kansalliseepos kivessä, Viikingit itäisillä mailla, Viikingit Englannin herroina, Kotimaisia kohtaloita kivissä, Tunnettuja riimumestareita, Riimuja hautakivissä, Suomi riimukivissä, Suomalainen riimukivi, Ahvenanmaan riimukirjoitukset, Myöhäisempiä riimukiviä, Miksi Suomessa on niin niukasti riimukirjoituksia?
Heikki Oja: Riimut – Viestejä viikingeiltä
* kirja saatu kustantajalta
