Katariina Sourin Unimyytti näyttää omat juuresi uusin silmin

OSA 1: JOUTSENSUKUISEN SUOMINOIDAN TARINA

Luontoyhteydestä vieraantuminen, juurettomuus ja maadoittumisen puute ovat nykypäivän vitsauksia, joihin esivanhemmillamme olisi ollut kestäviä ratkaisuja. Miten voisimme löytää ja soveltaa niitä tässä maailmassa? Yhteisöllisyys ja arvojen merkityksellisyys on jo tekemässä paluuta, mutta miten ratkaisemme haasteet ja sovitamme ikiaikaisen viisauden tähän päivään? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin tuo oivalluksia Katariina Sourin Unimyytti -kirja, joka on laajemman kokonaisuuden ensimmäinen osa.

Yhteistyössä: Katariina Souri*

Viime Pakanafestareilla Espoon Dipolissa kuulin sivukorvalla kävijöiden keskusteluita Katariina Sourin haastatteluun liittyen. Sanoma oli, että Sourin haastis oli luennoista kaikkein parhain – siksi että hänellä on omia mielipiteitä valmiisiin kaavoihin takertumatta, hän kertoo ne suoraan ja se on kiinnostavaa. Näin on, joten odotin samaa linjaa myös Unimyytti -kirjalta, enkä joutunut pettymään.

Unimyytti ei suinkaan viittaa arvoituksiin tai unien tulkintaoppaaseen, vaan seitsemän vuoden urakan vaatinut teos käsittelee laajalti mm. muinaissuomalaista luontouskoa ja vanhoja luontoa kunnioittavia perinteitä. Miten voisimme soveltaa olennaiseen keskittymistä ja arkiperinteisiin nojaavaa elämänmenoa ja vuodenkiertoa vielä tänäkin päivänä ja miten se voisi vaikuttaa näkemyksiimme ja kokemuksiimme, ja samalla meidän kaikkien hyvinvointiin.

Arvostan, että Katariina Souri on kustantanut kirjan itse, siten siinä on säilynyt autenttinen omaäänisyys ja läheinen tunnelma. Heti alkulehdiltä lähtien lukijana tuli tunne, että ikään kuin kävisimme kirjoittajan kanssa vuoropuhelua esivanhempien viisaudesta ja vanhoista perinteistä. Tämä on seurausta siitä, että teos ei ole pelkkä tietokirja tai puuduttavan tylsä tietokirja, vaan sisältää runsaasti pohdintoja kustakin aiheesta, mikä herättelee uusia oivalluksia ja näkökulmia myös lukijassa. Unimyytti on monipuolinen teos, jonka pariin tekee mieli palata useammankin kerran.

Takakansi:

Katariina Souri: Unimyytti – osa 1

Joutsensukuisen suominoidan tarina

Ymmärtääksemme itseämme ja oppiaksemme esivanhempiemme viisaudesta, meidän on löydettävä syvät juuremme. Kytkeytymällä olemassaolomme alkulähteeseen, voimme naisina palautua omaan voimaamme.

Ihmiskunnan muinainen menneisyys on ollut keskeisesti matriarkaalinen. Historiasta löytyy vahvaa näyttöä siitä, että kivikautiset esivanhempamme ovat eläneet naisjohtoisissa, ihmisen ja luonnon välistä tasapainoa edistävissä heimoyhteisöissä. Animistiset uskonnot, joissa ylistettiin naisen maagista voimaa ja hedelmällisyyttä ovat tuhoutuneet lähes täysin. Erityisen kohtalokasta jumalatar-uskonnoille on ollut valtauskontojen niihin kohdistama hävitysvimma.

Unimyytti kartoittaa niitä juurisyitä, jotka ovat murentaneet yhteisöllisen elämäntavan sekä etenkin vanhempien naisten arvon, aseman ja merkityksen. Teos perkaa samalla suomalais-ugrilaisten kansojen ainutlaatuista historiaa ja perinnettä, sekä nostaa näkyviin suomensukuisiin heimoihin kuuluneiden naisten roolin paitsi viisaina isoäiteinä ja yhteisöjen tukipilareina, niin myös taikavoimaisina noitina, metsästäjinä ja pyhinä papittarina.

– Katariina Souri, 2025. Kovakantinen kirja, sivumäärä 317.

Juurisyy on juurettomuus

Tänä päivänä elämme medikalisoituneessa maailmassa, jossa hoidetaan lähinnä oireita sen sijaan että parannettaisiin juurisyitä. Olemme vieraantuneet sekä omista juurista että vanhasta viisaudesta, joka on joskus luonut elämään merkityksellisyyttä. Säntäilemme sinne tänne keskittymättä oikein mihinkään ja sitten ihmettelemme, kun olemme kuormittuneita.

”Tunnetasolla juurettomuuden tila ilmenee levottomuutena ja toistuvasti palaavana, vellovana pahoinvointina. Olemme epämääräisesti ahdistuneita ja kehossamme on outo raskaus, hädän tunne ja vieraus. Emme koe olevamme täysin kotona itsessämme, emmekä välttämättä myöskään siinä asuinpaikassa ja rakennuksessa, mihin olemme kotimme itsellemme ja perheellemme rakentaneet. Emme osaa selittää emmekä ratkaista irrallaan olemisen kokemustamme, mutta iän myötä erinäisiä vihjeitä alkaa tulla lisääntyvässä määrin näkyviin.

[..] Tulemalla tietoiseksi meille luontaisesta henkisestä suunnasta, voimme ryhtyä kuromaan kuiluja umpeen. Sen myötä etenemisemme helpottuu, sillä palaudumme samaan virtaan, jossa esivanhempammekin ovat kulkeneet. Me saamme heistä voimaa omalle matkallemme, ja myös rohkeutta selvitä niistä haasteista, joista aiemmat sukupolvet eivät ehkä ole eteenpäin selvinneet. Kenties meitä kutsutaan saattamaan loppuun se, mikä heiltä on jäänyt kesken.”

Arkiperinne, eli aluksi ihan tavalliset asiat voi olla ensimmäinen askel maadoittua ja avata ovi juurevammalle mielenrauhalle ja tarkoitukselle. Ruoanlaitto kauden aineksista, itse tekeminen ja vanhan korjaaminen, luonnon ja ympäristön uusiutuvien resurssien käyttäminen, tähtitaivaan tutkiminen, vuodenkierron ja vanhojen luonnonpyhien juhlistaminen. Vaikka elämä olisi kuinka kiireistä, jotain juurevaa siihen kannattaa lisätä tai vaihtaa ja vaikutuksen huomaa nopeasti. Pienin askelin on helpompi aloittaa ja katsoa minne se johdattaa – ehkä syvemmällekin arkiperinteeseen ja siitä eteenpäin.

Vastauksia esivanhempien viisaudesta

Tunnetusti suomalainen muinaisusko ja luontousko on kristinuskon jyräämisen myötä suurelta osin tuhottu niin ettei siitä ole jäänyt jälkipolville loppujen lopuksi kovinkaan laajaa tietoa ja historiaa. Usko tai uskonto -sana on mielestäni hieman vääristävää sekin, sillä näkisin olennaisen pointin samaan tapaan kuin Katariina Souri, että muinaiset kansat eivät nojanneet uskoon tai uskomuksiin, vaan henkiseen tietoon ja sen muodostamaan elävään verkostoon, johon heillä oli sisäänrakennettu käyttöliittymä.

”Kyse ei siis ole uskomisesta tai uskomuksista, vaan tietoon ja yhteyteen liittymisestä, sekä tasapainon ja eheyden tilan saavuttamisesta. Uudelleenkytkeytyminen vuosisatoja sitten kadotettuun tietoon ei onnistu juurevasti ja tasapainoisesti laajentamalla tietoisuutta esimerkiksi psykoaktiivisilla aineilla tai suorittamalla riittejä ja rituaaleja, varsinkaan toisella puolella maapalloa, kaukana omista todellisista juurista.

Tietoisuutta on turvallista laajentaa ainoastaan syvästä juurtumisen tilasta ja arkiperinteen omaksumisesta käsin, asteittain ja luonnonmukaisesti. On tärkeää ohjautua prosessia kohti, mutta antaa sen toteutua omalla ajallaan ja aikataulullaan. Meidän on ensin saavutettava henkinen vakaus ja vahvuus, juurruttava tukevasti omaan maahan ja maaperään, ja kytkeydyttävä arkeeiseen 2800 miljoonaa vuotta vanhaan kallioperäämme. Siihen on tiivistyneenä se voima, josta esivanhempammekin ovat ammentaneet.”

Naiset henkisinä johtajina

Läpi kirjan kulkee mukana sanoma siitä, että historia ei varsinkaan naisten osalta välttämättä ole ollut sitä miltä se näyttää, tai millaiseksi se on pyritty muotoilemaan. Sen sijaan että naisen asema olisi aina ollut alistettu ja vasta nykypäivänä olisi alettu sitä parantaa, asianlaita on melko suurella varmuudella ollut niin, että alunperin yhteisöt ovat olleet matriarkaalisia ja naiset arvostettuja heimon johtajia ja heitä jotka ovat päättäneet mitä tehdään. Silloin päätökset ovat perustuneet yleensä yhteisön hyvinvoinnin edistämiseen ja sopusoinnussa luonnon kanssa elämiseen.

Naiset ovat muinoin olleet paitsi henkisiä johtajia, myös sotureita, parantajia, tietäjiä ja noitia. Suurin viisaus oli vanhemmilla naisilla, tottakai, koska heillä oli elämänkokemus ja kerrytetty tietotaito. Ennen kuin kuvio keikahti päälaelleen. Kuvaukset satoja vuosia jatkuneesta naisten oman voiman sammuttamisesta fyysisellä ja henkisellä väkivallalla ja kurjuudella ovat aika karua luettavaa, mutta toisaalta asioiden peittelykään ei johda mihinkään.

Kiintoisaa oli myös näkökulma siihen, miksi naiset tekevät sitäkin, että naiset dissaavat ja höyhentävät toisia naisia – se voi juontua ylisukupolvisesta traumasta, joka on syntynyt mm. ajalta jolloin naisia lähetettiin vaimoiksi vieraisiin yhteisöihin, ja pelko, uhka ja puolustautuminen on ollut voimakasta molemmin puolin. Kun tuo on jäänyt päälle ja kertautunut eteenpäin, toinen nainen on uhka ja hyökkäys paras puolustus. Joka tapauksessa, toivottavasti voisimme viimeistään nyt kääntää yhteiset resurssit ja voimat toiseen suuntaan.

Oma polku ja elämäntehtävä

Unimyytissä sivutaan myös yksilöllisen merkityksellisyyden löytämistä.

En tiedä, mutta voisin kuvitella, että entisaikoina on ollut vähemmän epätietoisuutta siitä mikä on oma elämäntehtävä tai polku, tai ehkä sellaista on ollut epäolennaista edes miettiä. Ehkä on tehty se mikä on ollut tehtävä, oltu onnellisia läheisistä ihmisistä, eläimistä ja luonnon ihmeistä, yhteisön onnistumisista ja siitä että on ollut seuraavana päivänä hengissä. On arvostettu toisenlaisia asioita ja kuljettu ehkä luontevammin omaa tehtävää kohti.

Tänä päivänä elämäntehtävän etsimiseen saatetaan käyttää valtavasti aikaa ja energiaa, sitä silti löytämättä, koska vaihtoehtoja on liikaa ja ristiriitaisesti mahdollisuuksia tuntuu olevan liian vähän. Ehkä meille syötetään sitäkin, että ”oikeaa nappia painamalla” saamme jonkinlaisen oikotien eteemme ja mitään vastoinkäymisiä tai hankaluuksia ei tarvitse kohdata enää ikinä. Avaimet löytyvät kuitenkin toista kautta:

”Se, että tulemme tietoiseksi juuri meille kuuluvasta tehtävästä vaatii aikaa, ja elämän eteemme avaamien lukuisten polkujen läpi kulkemista. Kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa meille, miksi juuri me olemme tänne syntyneet. Yksilöllinen matka toimii opettajanamme, ja vaatii meiltä edetessämme koko ajan enemmän tietoisia ja vastuullisia valintoja. Se kasvattaa meitä tehtävään, jonka oivallamme asteittain.”

Tosi hienosti sanottu.

Sisällys, Unimyytti osa 1

1. Sankareita ja jumalattaria
2. Haltiahenget ja parantajat
3. Menetetty muinaisusko
4. Syvät juuret
5. Myyttinen kansa
6. Kuolleiden kertomaa
7. Naissotureita ja heimokuningattaria
8. Syrjityt suomensukuiset
9. Kansanmurha
10. Kalevalainen emävale
11. Uskonto ja suurvaltapolitiikka
12. Teologinen trauma
13. Mysteerikultit
14. Matrilineaarinen muinaisuus
15. Isoäidit ovat samettikukkia
16. Arkiperinne
17. Rahavallan orjuus
18. Pyhä seksuaalisuus
19. Jõutšenlaiset

”Ymmärtääksemme itseämme ja arvostaaksemme esi-isiemme ja -äitiemme uskomattomia kehitysvaiheita tällä planeetalla, meidän on tärkeää kytkeytyä muinaisuuteen ja olemassaolomme alkulähteelle, sekä löytää syvääkin syvemmät juuremme.

Tiede ja historian tutkiminen auttavat meitä siinä määrättyyn pisteeseen asti, mutta siitä eteenpäin meidän on edettävä todennäköisyyksien ja sisäiseen johdatukseen perustuvien oletusten varassa. Me emme roiku enää kiinni meille annetussa ulkoisessa tiedossa, vaan sukellamme sisäisen tiedon syvyyteen, ja ryhdymme luomaan omaa, henkilökohtaista mytologiaamme.”

* Kirja saatu tekijältä. Tilaa teos tästä suoraan kirjailijalta. Unimyytti, osa 2, Sieluun laskeutumisen matka, sekä voimakortit ilmestyvät kevättalvella 2026.

---

Tilaa artikkelit 🌿

Saattaisit pitää myös