Artikkelit

Tunturihulluus ei ole pillipiiparin hommaa

Suurtuntureilla juureva sydän pakahtuu. Käsivarren Lapin kärjessä luonto tuntuu ja hämmentää sielun syövereissä saakka. Sisukkaat tunturikoivikot, leppoisat porot, yllättävät sumuverhot, tuulahdukset jotka vievät melkein lentoon, ruskan hehkuvat värit, kivikasvoiset ja korkeat vartijat. Niistä tunturihullu tykkää.

| Kilpisjärvi

Tunturihulluus on semmonen homma, että se ei sovi pillipiipareille. Se nimittäin vie niin lujaa mennessään, ettei kyydissä auta vinkua esteistä tahi hidasteista. Tuntureiden äärelle on päästävä, vähintään ajoittain. Vaikka asumme nykyään komeiden vaara- ja järvimaisemien keskellä (ja myös arvostamme niitä paljon), se ei vaan riitä. Melkein kuin suonissa virtaava veri vetäisi tuntureita kohti, vaikken tiedäkään mistä päin juureni ovat peräisin. Tosi-pohjoisessa ollessa intuitio laulaa ja suorastaan sirkuttaa olevansa kotona, joten minkäs sen vetovoimalle voi.

Entäpä sitten, kun tunturihullu pääsee suurtuntureiden syleilyyn..? No haltioituu ihan irti päästään, kuten arvata saattaa.

| Kilpisjärvi

Suomen korkeimmat tunturit

Kuva täältä. CC BY-SA 3.0
Kaikki Suomen korkeimmat, yli tuhannen metrin korkeuksiin kipuavat tunturit sijaitsevat Enontekiön pohjoispuolella Käsivarren Lapissa (suuntaa antava listaus korkeimmista huipuista). Käsivarren kärjessä majailee koskettavan arktisluontoinen Kilpisjärvi, joka on yksi Enontekiön kylistä. Kilpisjärven läheisyydessä sijaitsee myös Suomen maanteiden korkein kohta, Muotkatakka, joka on 565,8 metrin korkeudella merenpinnasta. Suurtuntureiden alue kuuluu Skandeihin, eli Kölivuoristoon.

Kilpisjärvi on kolmen valtakunnan rajalla; Suomen, Ruotsin ja Norjan. Vain joidenkin kymmenien kilometrien päässä Norjan puolella maisemat muuttuvat melko radikaalisti Suomen Lappiin verrattuna (tuoreita kuvia Pohjois-Norjasta täällä). Huimat vuoristot ja vuonojen turkoosina säihkyvä Jäämeren vesi on kaunis yhdistelmä, mutta itsellä se ei niin puhuttele. Ei resonoi, eikä soi. Ehkä vuoristomaisemia on maailmalla tullut nähtyä sen verran riittävästi, että ne näyttävät jo kaikki samalta.

Saana | Kilpisjärvi

Saana (1029 mmpy)

Käsivarren kärjessä sen sijaan luonto tuntuu ja hämmentää sielun syövereissä saakka. Jo Käsivarrentiellä Kilpisjärveä lähestyttäessä tulee epätodellinen fiilis; miten ihmeessä täällä voi näyttää tältä? Ollaanko satumaassa, tai edes Suomessa, mitäh..? Suurtuntureiden ensikohtaamista ei oikein voi sanoilla kuvailla. Olen aiemmin käynyt käsivarressa vain pikkasen alempana, Hettassa, enkä olisi osannut kuvitella miten paljon maailma muuttuu noin lyhyellä matkalla.

Iso ilo myös, ettei Kilpisjärven huudeille ole syntynyt laskettelukeskuksia tai suurta mökkikaupunkia. Autenttisuus on säilynyt ja se ihastuttaa kovasti. Ei sydän itke verta, kuten joissain toisissa paikoissa.

| Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

Karu meininki

Suurtuntureilla olosuhteet ovat arktisen ankarat ympäri vuodenkierron. Vuoden keskilämpötila on muutaman asteen pakkasen puolella. Kilpisjärvellä onkin Suomen pisin talvi ja vahvin lumipeite. Suurin mitattu lumen syvyys on 190cm ja kovimpina talvikuukausina mittari käyskentelee neljättä kymppiä miinusta. Säätilat voivat myös vaihdella silmänräpäyksessä.

Tunturikoivikoiden sisukkuutta ja eläimistön selviytymiskykyä ei voi kuin ihmetellä ja ihailla. Myös ihmisillä lienee hippasen haasteita jo ihan päivittäisen elämisen kanssa. Siitä ei varmasti tiedä mitään ellei ole kokenut.

| Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

Saana | Kilpisjärvi

Saanan jylhät kivikasvot

”Saanatunturi on saanut nimens√§ ulkomuotonsa mukaan, saamen kielen k√§√§p√§sient√§ tarkoittavasta sanasta. Saanatunturille on pyhyyden tuntua luonut paitsi sen poikkeuksellinen k√§√§p√§√§ tai nurinkurista venett√§ muistuttava muoto my√∂s tunturin jylhyytt√§ korostava sijainti j√§rven rannalla. Saanan rinteill√§ voi lis√§ksi n√§hd√§ kolmekin kivikasvoista jumalaa. Helpoimmin ihmiskasvoja muistuttavan kivisen luonnonmuodostelman voi n√§hd√§ Kilpisj√§rven leirint√§alueen parkkipaikalta. Kolmine kasvoineen tunturi on vartioinut aluettaan kaikkiin ilmansuuntiin.”

– Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, Gaudeamus 2016

| Kilpisjärvi

| Kilpisjärvi

Mikä tuntureissa loppujen lopuksi viehättää? Itse tykkään, että se sama voima, joka on Pohjolan luonnossa kaikkialla, se vain näyttäytyy eri paikoissa eri tavoin. Vaihtelevat säätilat, selkeästi erottuvat vuodenajat ja niiden värit, luonnoneläinten touhut, erilaiset luonnon tuottamat äänet. Maa, ilma, tuli ja vesi. Hiljaisuuskin on ääni, jota voi kuunnella ja tarkkailla. Tunturissa ääni on kumiseva, avara ja juureva, vaikka korva olisi ikään kuin mykkä.

| Kilpisjärvi

Kaikki kuvat Kilpisjärveltä. Lisää viime viikkoisia otoksiani täällä. Tänään 25.9. Saanatunturille onkin jo tullut lunta.

Linkkivinkkejä Käsivarren Lappiin:
Yle.fi Katoava Pohjola: Suurtunturien erämää
Luontoon.fi Käsivarren erämaa-alue
Luontoon.fi Mallan luonnonpuisto
Tosilappi.fi Enontekiö РKilpisjärvi РHetta
Tunturi-Lapin luontokeskus Hetta
Kilpisjärven luontokeskus Kilpisjärvi
Kilpisjarvi.org Tervetuloa Kilpisjärvelle

allekirjoitus

Yhteys omaan luontoosi: Pohjolan voimael√§imet

Maaretta Tukiaisen ja Markus Freyn uutuuskirja ja voimakortit puhuttelee luonnoneläinten viesteillä: Kuka siivekäs muistuttaa intuition voimasta? Kenelle on annettu uusiutumisen kyky? Kuka osaa parhaiten avata elämän solmut? Entä mitä ihmettä sudenkorennot pyysivät minulta ja miten se tähän liittyy..?

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Yhteistyössä: Tuuma-kustannus *

Pid√§n ajattelumallista, jossa yksil√∂lliset ominaisuudet ovat vahvuuksia ja voimavaroja, ilman ett√§ niit√§ arvotetaan jollain muulla tavalla. N√§m√§ ”voimat” taas ovat ty√∂kaluja, joita otetaan pakista erilaisten tilanteiden tullen. Joskus tarvitaan eniten kest√§vyytt√§ tai ongelmanratkaisukyky√§, joskus leikkisyytt√§ tai huolettomuutta ja niin edelleen. Minusta jokaisella meist√§ on laaja ty√∂kalupakki jo luonnostaan. Esimerkiksi luonto voi auttaa ottamaan niit√§ k√§ytt√∂√∂n, jos ne ovat p√§√§sseet p√∂lyttym√§√§n tai ruostumaan. T√§llainen ajatus minulla nousi n√§iden koskettavien uutuuksien kokonaisuudesta, joka voisi olla kuin ”ty√∂kalujen teroitusv√§lineet”, jotka ottaa oman pakkinsa kyytiin.

Pohjolan voimaeläimet -kirja:

”Pohjolan voimael√§imet on tietokirjailija Maaretta Tukiaisen ja graafinen suunnittelija Markus Freyn uudelleentulkinta muinaisten suomalaisten el√§imiin liittyvist√§ uskomuksista. Tunteisiin vetoavien tarinoiden sek√§ mystiikkaa ja voimaa henkivien kuvitusten kautta Pohjolan myyttinen maailma her√§√§ erityislaatuisella tavalla henkiin. Kirjan luettuasi n√§et el√§imet ja itsesi uusin silmin.”

Pohjolan voimaeläinkortit:

”El√§imiin liittyv√§ tieto on paketoitu 40 korttiin arjen inspiraatioksi. Kustakin el√§imest√§ on kortissa nimi, kyseisen el√§imen voima ja min√§muodossa oleva voimalause. Korttien avulla voi tutkia itsess√§√§n piilevi√§ eri puolia.”

Tuuma-kustannus 09/2018

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Kirja ja kortit ovat erilliset, mutta tukevat saumattomasti toisiaan.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Kirjan pääosissa ovat luonnoneläimet oman identiteetin vahvistajana. Niiden lisäksi teoksessa on mukavasti tietoa myös Pohjolan myyteistä ja mytologioista ylipäätään.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Korttien mukana tulee selkeät ja yksinkertaiset ohjeet sekä vinkkejä, kuinka niitä voi käyttää. Joko oman elämän tukena, tai ammattilaiskäytössä ryhmien kanssa tai yksilöohjauksessa.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Tanakassa kirjassa on kustakin voimaeläimestä minä-muotoinen kurkistus eläimen kuvitteelliseen ajatusmaailmaan, pähkinänkuorellinen tietoa eläimen ominaisuuksista ja elintavoista, ja vielä tietopaketti kuhunkin luonnoneläimeen liittyvistä kansanuskomuksista ja myyttisistä merkityksistä.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Ankerias kertoo:

”Sellainen kameleontti!”
Muistan tuon lauseen yh√§. Ne tarkoittivat sill√§ minua – sit√§, miten monta eri vaihetta olin k√§ynyt l√§pi, miten v√§rini ja muotoni olivat muuttuneet, miten olin asunut eri paikoissa eri puolilla maailmaa ja miten kaikin tavoin monenlainen olin. Siit√§, miten ne sen sanoivat, saattoi p√§√§tell√§, ettei se tosiaankaan ollut hyv√§ asia. ”Mik√§ se oikein luulee olevansa?”

Olin kuullut sen ennenkin. Tällaisia sanoja viljelivät ne, jotka elivät ennakoitavaa, takuuvarmasti samanlaista elämää kuin olivat edellisenäkin päivänä eläneet. Niiden maailmassa sellainen kuin minä olin uhka. Minä muistutin siitä, että voisi valita toisin. Jos jonain päivänä tunnistaisi sisällään roihuavan kaipuun Karibian pohjoispuoleiselle merelle, voisi lähteä. Voisi aivan hyvin tehdä niin. Tai jos tahtoisi vaihtaa värinsä keltaisesta hopeiseksi, senkin voisi tehdä. Noin vain ilman draamaa.

Sellainen pelottaa. Se herättää ajatuksen: mitä jos minä oikeasti haluankin jotain muuta kuin tätä, minkä keskellä olen uinut jo vuosia tai koko elämäni? Ei helvetti.

”Takink√§√§nt√§j√§!”
Juuri se minä olen. Vaihdan suuntaa, kun haluan. Olen eri mieltä, jos tahdon. Voin olla sitä tai tätä. Ihan sama, mitä sanot. Tällainen minä olen.

Рtaiteellinen tulkinta ankeriaan sisäisestä kokemusmaailmasta, kirjassa Pohjolan voimaeläimet

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Hyönteisetkin ovat varsin mielenkiintoisia olentoja. Esimerkiksi sudenkorento valoa vasten kiiluvine siipineen on herkkä, vahva, mestarillinen ja kaunis. Tiesitkö muuten, että osa korentolajeista elää vain yhden päivän tai ei sitäkään? Sen yhden päivän aikana ne huristavat tutkimassa maisemia, etsivät puolison, rakentavat kodin, perustavat perheen ja illan tullen siirtyvät manan majoille. Onnellisena hetkestä ja hetkessä, ilman murheen häivääkään.

Siit√§ voi ihminenkin ihan hyvin ottaa ohjenuoran p√§tk√§n ja ajatella (lopulta aika lyhytt√§) el√§m√§√§ns√§ ‚ÄĚyhten√§ p√§iv√§n√§‚ÄĚ. Mit√§ tuona p√§iv√§n√§ kannattaa tehd√§ tai kelailla?

Sudenkorennot

Sudenkorennot olivat vahvasti l√§sn√§, kun luin voimael√§inkirjaa pihapiirimme tulistelupaikan kivipaaseilla istuskellen. Ainakin t√§√§ll√§ meill√§ p√§in niit√§ p√∂rr√§√§ juuri nyt runsaasti, kuin minikokoisia helikoptereita etsint√§partiossa. Kuvatessani samassa paikassa voimael√§inkortteja, sudenkorennot hakeutuivat ihan l√§helleni parkkiin, parhaimmillaan nelj√§ tyyppi√§ yht√§ aikaa. Tuli tunne, kuin ne olisivat sanoneet ‚ÄĚkuvaa meit√§! kirjoita meist√§!‚ÄĚ.

No tottahan toki. Kiitin, että saatiin tavata heidän elinaikanaan ja tein työtä käskettyä.

Sudenkorennot

Vaikka elämä on lyhyt, se voi olla onnellinen ja täysi sellaisena kuin se on.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

Jos katsoo luontoa ja luonnoneläimiä toisesta vinkkelistä, voi nähdä myös itsensä uusin silmin. Mitä tarvitsetkin, saatat löytää luonnosta oivalluksen siihen.

Pohjolan voimaeläimet -kirjaa sekä Pohjolan voimaeläinkortit -pakkaa voi ostaa pohjolanvoimaelaimet.fi -sivustolta, Tuuma-kustannuksen kotisivuilta tai muista kirjakaupoista.

Pohjolan Voimaeläimet ja Pohjolan Voimaeläinkortit

* Kirja ja kortit saatu kustantajalta

Kts myös: Kirjan sisällys ja Kirjan esipuhe (tuumakustannus.fi)

allekirjoitus

Sateenkaaren tällä puolen

Kuka olen ja mitä olen tullut tänne tekemään? Yksi minun elämäni tarkoituksista on jo joitakin vuosia ollut luontoäidin ja luontoyhteyden puolesta puhuminen ja toimiminen. Sanomani ei välttämättä aukea samalla avaimella kuin tavanomaiset ovet, mutta se tavoittaa eri kanavia ja muotoja pitkin juuri ne ketkä sen on tarkoituskin tavoittaa.

Aarrekartta

Yhtenä syyskesäisenä lauantaipäivänä suljin kaikki henkilökohtaiset sometilini. Tuosta vaan poks, ilman ilmoituksia, suunnittelua tai erityistä syytä. Kovin Tarumaista, pistää yhtäkkiä luukku kiinni ja jatkaa matkaa, sen kummemmin takertumatta. Koska vapaus, joka on omissa käsissä.

Suhteeni someen on aina ollut vähän ristiriitainen. Joinain hetkinä olen tykännyt sydämeni pohjasta ja toisinaan on tehnyt mieli oksentaa hiekkalaatikkoon. Välillä olin kokonaan poissa, joskus pari viikkoa, joskus pari vuotta. Kerkesin kokeilla myös lukuisia erilaisia toimintamalleja, asenteita, ilmaisutapoja, tulokulmia, näkökulmia ja herraties mitä. En kuitenkaan koskaan löytänyt sitä tärkeintä ja oleellisinta: The Pointtia olla somessa. Sitä lisäarvoa, jonka some tuottaisi juuri minun elämääni. Mitä ja erityisesti miksi minun pitäisi tarvita jotakin? Irrallisia kivoja seikkoja toki on, mutta minusta merkitsevintä on kokonaisuus. Ottaako, antaako, kuinka paljon ja miksi ihmeessä.

Pensaissa kasvaa pieniä aurinkoja

Pensaissa kasvaa pieniä aurinkoja

Samalla kaavalla voi suhtautua melkein mihin tahansa, vaikkapa niinkin diipistä shitistä kuin elämän tarkoituksesta lähtien: Kuka olen ja mitä olen tullut tänne tekemään? Vastauksesta riippumatta elämä voi laittaa toimittamaan samaan aikaan monia muitakin asioita, mutta jos pitää kokonaisuudesta kiinni, se kuitenkin kuljettaa. Matkan varrella on myös hedelmällistä pudottaa kyydistä se mitä kokonaisuus ei enää tarvitse.

Elokuun Sirkka

Sirkka-kausi oli lyhyt mutta äänekäs

Yksi minun el√§m√§ni tarkoituksista on jo joitakin vuosia ollut luonto√§idin ja luontoyhteyden puolesta puhuminen ja toimiminen. √Ąiti Maan, tai mill√§ termeill√§ kaiken luontoper√§isen (ja olemassa olemisellemme elint√§rke√§n) tahtookin ilmaista, sill√§ ei ole v√§li√§. Teen asioita esimerkiksi kyseisen tarkoituksen eteen, juuri minulle ominaisilla ja inspiroivilla tavoilla. Sanomani ei v√§ltt√§m√§tt√§ aukea samalla avaimella kuin tavanomaiset ovet, mutta se tavoittaa eri kanavia ja muotoja pitkin juuri ne ketk√§ sen on tarkoituskin tavoittaa. Perimm√§inen tarkoitus matkustaa ensimm√§isess√§ vaunussa, sivuseikat korkeintaan resiinalla per√§ss√§. Win-win-win, joka ruokkii koko ajan kokonaisuutta, ihan joka p√§iv√§.

Elokuun täyteläinen valo

Valoisia ruusuja juuri sinulle

Mitä off-nappia sinä voisit painaa, vaikka jo tänään? Mihin oleellisempaan voisit käyttää vapauttamasi energian tai ajan?

allekirjoitus