Artikkelit

Virtaavan veden kutsu

Vesi on ikiaikainen voimanlähde ja ikuisesti muuttuva elementti. Virtaavana sen energian voi kokea erityisen voimakkaana, kuin sielun pohjilla saakka. Ison kosken laidalla ihminen tuntee itsensä pieneksi ja voi nöyrästi antautua elämälle ja sen pyörteille. Kaikki virtaa ja muuttuu, joka ikinen hetki. Ja koska virtaava vesi on täynnä yllättäviä käänteitä, sen äärellä voi kohdata myös vaikkapa väkevän noitalinnun.

Kiutaköngäs, Kuusamo

Minä rakastan vesiputouksia. Lujalla volyymilla virtaavassa vedessä on jotain erityisen alkuvoimaista ja elävää. Koski on kuin itse elämän vertauskuva; sen virtausta ja muutosta ei voi pysäyttää. Jos kuvittelee pysyvänsä tiukasti paikoillaan, tulva tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jos putous padotaan, se yrittää virrata siitä huolimatta. Vähän kuin tunteiden tukkiminen väkisin, niiden alkuperäinen voima tulvii yli äyräiden heti kun siihen ilmaantuu pienikin rako. Virta myös tasoittuu ja rauhoittuu, kun se on päässyt vapaaksi ja omaan voimaansa.

Kiutaköngäs, Kuusamo

Virtaus

‚ÄĚJoskus asiat virtaavat el√§m√§√§si pyyt√§m√§tt√§,
tuntuu kuin tuulikin laulaisi nimeäsi,
vaikket ymmärrä miksi.

Joskus virta laittaa elämäsi uusiksi kysymättä lupaa
eikä se vastaa sinulle,
vaikka kuinka huutaisit.

Ainut mistä voit olla varma,
on veden kiertokulku, ja että jossain kohtaa
kaikki kyll√§ yhdistyy.‚ÄĚ

Susanna Jussila

Kiutaköngäs, Kuusamo

Ison kosken jytinä ja ryske (kuvassa Kuusamon Kiutaköngäs) on sanoilla kuvaamattoman koskettavaa. Ravisuttavaakin. Virtaavan veden ääressä unohtuu melko taatusti kaikki maalliset ja turhanpäiväiset murheet. Voi nähdä liikkeen tuoman ilon ja selkeyden, kun se huuhtoo kuonat mennessään. Mieleen virtaa luonnonvoiman kautta ihan uusia juttuja ja ajatukset kirkastuvat kuin taikaiskusta. Ainakin itse tykkään käydä vesiputouksilla erityisesti silloin kun stressin ja kiireen tuntuma iskee. Voi sanoa, että tehokkain laastari löytyy aina luonnosta.

Kiutaköngäs, Kuusamo

Ei liene sattumaa, että niin monet laittavat virtaavia vesiaiheita myös kodin pihapiiriin. Veden liike on rauhoittavaa ja rentouttavaa katseltavaa. Hetken perästä se saattaa herättää myös oman luovuuden. Se ei jää esteisiin tai hidasteisiin jurnuttamaan, kun vesielementti toimii oivana esimerkkinä sulavasta eteenpäin kulkemisesta.

Kiutaköngäs, Kuusamo

Komeiden vesiputousten koskenhaltijat ovat varmasti syystäkin ylpeitä ja tarkkoja omista paikoistaan. Lähtökohtaisesti kaikki vedenhaltijat ovat olleet arvaamattomia; joskus suosiollisia, joskus pahoja ja pelottavia. Suopea vedenhaltija antoi yllin kyllin kalaa, kun taas vihastunut haltija saattoi viedä kalastajan tai uimarin mennessään.

”Vahvan tarinaperinteen mukaan vedenhaltija saattaa joskus vaatia itselleen ihmisuhrin, tai voi olla ik√§√§n kuin kohtalon m√§√§r√§√§m√§√§, ett√§ tietty henkil√∂ tulee kuolemaan vedess√§. T√§t√§ ilment√§√§ aika joutuu, muttei miest√§ kuulu -tarinaperinne. Tarinoiden mukaan j√§rvest√§ tai muusta vesist√∂st√§ kuuluu toistuvasti tuo mainittu huuto, mutta kukaan ei ymm√§rr√§, mit√§ tai ket√§ se tarkoittaa. Lopulta joku kyl√§l√§inen hukkuu veteen. Joskus k√§y niin, ett√§ vaaraa osataan varoa, mutta kohtalon valitsema ihminen kuitenkin kasvojaan pestess√§√§n saa kohtauksen ja hukkuu tai jopa tukehtuu juodessaan vett√§ lasista.” – Suomalaisen kansanuskon sanakirja (Pulkkinen & Lindfors, Gaudeamus 2016)

Kiutaköngäs, Kuusamo

Veden voimien kanssa ei siis ole leikkimistä. Parasta on käyttäytyä kunnioittavasti sekä luontoa että luonnonhenkiä kohtaan.

Koskikara

Pohjoisemmassa Suomessa voi koskella kohdata myös ihastuttavan Koskikaran. Sitä on kansanperinteissä pidetty erittäin väkevänä noitalintuna, joka on saanut voimansa nimenomaan koskesta. Ihmekös tuo, että omatkin kohtaamiset Cinclus cincluksen kanssa ovat jääneet voimakkaina mieleen.

p.s. Katso myös suomenvesiputoukset.fi РTietolähde Suomen luonnontilaisista vesiputouksista

allekirjoitus

Laitetaanko mets√§npeittoon vai narikkaan?

Eksynyt ja sumuinen fiilis? Ok, joskus on. Jos t√§t√§ ilmenee mets√§ss√§, sit√§ on muinoin voitu pit√§√§ lumottuna tilana, ”mets√§npeittona”, johon esimerkiksi ihminen saattoi joutua. Muun maailman tavoittamattomuus ilman ulkopuolelta tulevia vaatimuksia voi kuulostaa jopa onnekkaalta, mutta onko mets√§npeiton lumouksellinen tyhjyys kuitenkaan tarkoittanut jotain seesteist√§ ja ihanaa, vai jotain ihan muuta..?

Tupasvillapelto

Sammalpeitto

Metsänpeitto. Pelkkänä sanana maisteltuna se tuo päähäni mielikuvan metsän peitosta. Pehmeästä ja samettisesta, osin lyhyt- ja osin pitkänukkaisesta torkkupeitosta, joka koostuu erilaisista sammalista, mustikan- ja puolukanvarvuista, kukkivista suopursuista ja tupasvilloista. Se suojaa puiden juuria ja tarjoaa kasvien lisäksi mehevät asuinsijat myös tuhansille ja tuhansille eliöyksilöille. Siellä ne hengailevat ja pelaavat Marjapussia kommuuneissaan. Turvallisen peiton alla, joka voi päältäpäin olla jonkun eläimen kämpän kynnysmatto.

Metsänpeitto

Metsän päiväpeitto sopii aina kausisisustukseen, sillä se vaihtaa värejä, kuoseja ja yksityiskohtia vuodenaikojen, valon ja säätilojen mukaan.

Yksinkertainen juhlamekko

Entisaikaan metsänpeitolla on ollut hieman toisenlainen merkitys kuin minun peitto-mielikuvitukseni, sillä se on tarkoittanut eräänlaista lumousta (tai tavallaan kirousta):

”Mets√§npeitto on vaarallinen tila, johon ihminen tai el√§in saattoi joutua esimerkiksi mets√§nhaltijan j√§lki√§ seuratessaan ja eksyess√§√§n mets√§√§n. T√§ll√∂in ihminen menetti kommunikaatioyhteyden t√§m√§npuoleiseen, huudot eiv√§t kuuluneet puolin tai toisin eiv√§tk√§ kanssaihmiset voineet n√§hd√§ kadonnutta. Lehm√§ ei kuullut huhuilua, vaikka olisi ollut aivan vieress√§kin. Ohikulkijoiden mielest√§ mets√§npeitossa oleva lehm√§ tai ihminen saattoi n√§ytt√§√§ kivelt√§ tai kannolta eik√§ n√§in ollut tunnistettavissa kadonneeksi.” [..]

Metsänpeiton portilla

”Mets√§npeittoon joutuessaan ihminen koki ja aisti ymp√§rill√§√§n olevan mets√§n eri tavoin kuin normaalisti. Tilaa on kuvattu niin, ett√§ tuolloin mets√§ vaikenee eiv√§tk√§ linnutkaan en√§√§ laula. Ihminen kokee mets√§n olevan h√§neen tyytym√§t√∂n ja muuttuneen nurinkuriseksi. Oikean on kuvattu muuttuvan vasemmaksi ja p√§invastoin, kuten tuonpuoleisessa yleens√§kin. Mets√§npeitossa oleva ei tunnista mets√§√§ samaksi, ei l√∂yd√§ k√§ytt√§mi√§√§n polkuja eik√§ tunnista tuttuja maamerkkej√§. Mets√§ on k√§√§ntynyt ihmist√§ vastaan ja muuttunut tummaksi, oudoksi ja vihamieliseksi. T√§ss√§ tilassa ihminen kokee olevansa eksyksiss√§, vaikka j√§rjell√§ ymm√§rt√§√§kin, ettei n√§in ole. Tunteet saattavat vaihdella paniikista huumaantumiseen ja joka tapauksessa tunteeseen siit√§, ett√§ jotain todella erikoista on meneill√§√§n.” [..]

”Ihminen saattoi joutua mets√§npeittoon k√§ytt√§ydytty√§√§n mets√§ss√§ v√§√§rin tai vaikkapa loukattuaan maahista. Koska mets√§npeitossa oleva oli tuonpuoleisessa, piti ihmisen toimia k√§√§nteisesti siit√§ vapautuakseen.” [..]

– Suomalaisen kansanuskon sanakirja (Pulkkinen & Lindfors, Gaudeamus 2016)

Metsän huoneet

Eksyksissä

Tukka pystyssä himmeässä ympäristössä?

Tottahan mets√§npeittotilaan voi vajota viel√§ t√§n√§kin p√§iv√§n√§. Joskus mets√§ss√§ (tai el√§m√§ss√§) retkeilless√§ saattaa yht¬ī√§kki√§ tulla outo fiilis. Varmuus ja suunta katoaa – aika pys√§htyy – ymp√§rist√∂ hiljenee – ajatus sumenee.

Silloin on syytä tarkistaa, onko esimerkiksi syönyt tai juonut riittävästi, kulkenut liian pitkän matkan lepäämättä, roudannut kantamuksia pitkälti putkeen tai tuliko väärät varusteet messiin. Vai onko murheet vahingossa väärässä paikassa, eikä siellä metsän sisäänkäynnin (tai oman ulko-oven) narikassa, jonne huolet piti jättää. Voi olla aika pysähtyä sekä fyysisesti että henkisesti ja tunnistaa sumun aiheuttaja. Katso myös ylösalaiselle puolelle, koska metsänpeitto. Toimita mitä tarpeesi pyytää ja jatka matkaa.

Luonto on ystävä, joka voi vaikkapa yrittää kertoa, että nyt on ylimääräinen suorittaminen tai kontrollointi ovelasti ottanut vallankahvasta kiinni. Kiitos luonnolle viisaudesta.

allekirjoitus

Monta kukka-mukillista hyvinvointia

Luonnonmukainen pihapiiri on sydänalaa ihastuttava, mutta monilla meistä on silti esimerkiksi ihmisen loihtima nurmikko. Samettinen pihanurmikko voi olla nätti, mutta sitä ei kuitenkaan tarvitse jatkuvasti jyystää. Eikä kannatakaan, sillä ihan tavallinen, hieman hoitamaton nurmikko antaa värikkäitä lahjoja ja yllättävää taikuutta.

Ovikranssi

Kun ruohomaton antaa kasvaa vähän pidemmäksi, se tuottaa non-stoppina myös villikukkia, joita voi hyödyntää monin eri tavoin. Vaikkapa ovikranssiin voi vaihtaa tuoreet antimet joka kerta ennen nurmikon leikkuuta. Miten monta erilaista kaunistusta ulko-ovi saakaan kesän aikana! Näin ei tule myöskään katkottua luonnonkukkia ns. turhaan. Kranssin väkertäminen ja näpertäminen taas saattaa tuottaa meditatiivista tekemisen iloa. Vähän maadoittumistakin siinä sivussa, kasvien ja maaperän kosketuksen kautta.

Ja aina kun kranssi lakastuu, muistuttaa se elämän kiertokulusta, joka sekin on pohjimmiltaan kaunista. Auttaa pysymään olennaisessa kiinni.

Untitled

Kauneimpia luonnonkukat ovat kuitenkin siell√§ miss√§ niiden kuuluukin olla, eli maassa. Niiden ”touhuja” on my√∂s hauska panna merkille; illalla menn√§√§n supussa nukkumaan ja aamulla koko maailma on taas auki. Kukat ottavat t√§st√§ hetkest√§ kaiken irti. Milloin tahansa voi iske√§ viikate, ruohonleikkuri, y√∂pakkanen tai rajuilma, mutta pelko ei heilauta el√§m√§n herkkyytt√§ tai t√§ytt√§ potentiaalia mill√§√§n tavalla. Luonnon olevaisten filosofia on varsin kunnioitettavaa ja pyrkimyksen arvoista.

Kun nurmikkoa ei leikata liian lyhyeksi, se auttaa myös siilejä selviytymään:

Siili syömässä

Hyönteiset viihtyvät pidemmässä heinikossa ja niin siileille riittää enemmän ravintoa. Samalla nurmikko säästyy auringon polttamilta.

Luonnonkukat ovat perinteinen osa juhannustaikoja, mutta miksi et kokeilisi vastaavia taikoja my√∂s vaikkapa t√§ysikuun ja uuden kuun aikoihin? Uusi kuu on sis√§√§np√§in k√§√§ntymisen ja intentioiden aikaa ja t√§ysikuu taas otollisempi ajankohta toivoa jotakin ulkopuolelta tulevaa saapuvaksi. T√§ysikuun loisteella ladattu energia on my√∂s voimakkaampaa ja ”valoisampaa”.

Koko maailma auki

Yleensä huonekasveille jutellaan, mutta mikään ei estä puhumasta luonnonkukille. Kukat vastaanottavat kaikki sanat sellaisena kuin ne annetaan, ne sekä iloitsevat että myötäelävät yhdessä sinun kanssasi. Muistathan myös huomioida ja kiittää terapiasta.

Ota iloisesta tai huojentavasta tovista vielä valokuva ja tulosta se seinälle. Muistikuvankin voima voi auttaa esimerkiksi talven pimeinä hetkinä.

Luontoäidin timantit

Joka aamu uudet timantit. Ei hullumpaa.

Jos ruohonleikkuuprojektista jää kukkia yli, käytä syötävät kukat ruoanlaitossa tai leipomisessa. Kuivata tai pistä pakkaseen. Tee hivelevä ja tuoksuva jalkakylpy. Laita hiuskoristeeksi ihan tavalliselle kauppareissulle. Tee seppele ja mene se päässä töihin. Taivaan tuuletkaan ei ole rajana.

Lopuksi vielä arkipäivän taikuutta: Ei tarvitse olla mitenkään valaistunut tai ydinfysiikkaa lukenut, jotta ymmärtää vetovoiman lain. Joskus on tottakai ihan paikallaan olla vattuuntunut, mutta tarpeen tullen on ok taikoa pienellä ilolla lisää iloa. Ilo nimittäin kertaantuu yllättävän helposti ja leviää ties kuinka pitkälle, edistäen täten hyvinvointia monesta suunnasta. Se voi lähteä liitoon ja poikimaan niinkin pienestä kuin muutamasta luonnonkukasta, jotka on pelastettu ruohonleikkurin tieltä.

Iloa mukissa

Mukillinen iloa maljakossa ilahduttaa aina, ihan itsestään.

allekirjoitus