Tähtitaivaan kuvioiden kaava on katsojan silmässä – Astrolabi taivasten verkon kuvastimena

TAIVAANKANNEN KAAVAN AVAAMINEN

Tähtitaivaan kuvioiden verkkoa on astronomian historiassa jäsennetty ja opiskeltu monenlaisten työkalujen avulla. Näistä yksi on astrolabi, jo antiikissa tunnettu laite, jonka nimi kirjaimellisesti viittaa tähtien sieppaamiseen. Käyttäjälleen astrolabi antoi paljon sekä maantieteellistä että ajanlaskuun ja tähtitaivaaseen liittyvää tietoa. Samalla laitteen historia kertoo tutkivan katseen luonteesta, syvästä halusta nähdä kaava osan ja kokonaisuuden suhteessa.

Teksti: Katariina Kärkelä

Lähellään olevan näkee mielellään myös kaukana. Ihmisen tulkitsevalle katseelle on luonnollista ja välttämätöntäkin lähestyä kaukaista ja vierasta jo entuudestaan tutuksi käyneen avulla: uutta kieltä opiskeleva hahmottaa rakenteet oppimiaan jäsentämisen tapoja soveltaen, hyväksi havaitun kaavan avulla koetetaan saada selvyys vieraasta ilmiöstä, kunnes ymmärrys on kyllin pitkälle ehtinyt voidakseen kehittää juuri käsillä olevan asian tutkimiseen parhaiten soveltuvat tavat.

Tutun avulla ymmärrystä kohti kurottuvaan katsomisen tapaan kuuluu myös taipumus erottaa kuvioita sielläkin, missä niitä ei objektiivisesti ajatellen ole: tästä tyypillisen ja ihmisen historiassa poikkeuksellisen pitkäikäisen esimerkin tarjoavat tähtitaivaan kuviot. Taivaankannen valopisteet muodostuvat tulkitsevan tarkkailijan silmissä esittäviksi kuvioiksi, yhdistävät viivat piirtyvät tähtien välille ilman, että minkäänlaista läheisyyteen tai muuhun fysikaaliseen ominaisuuteen palautettavissa olevaa yhteyttä voidaan osoittaa. Tähdistöt ovat olemassa vain katsojalleen: hänen käännyttyään poispäin kirjokansi palaa epäyhtenäisten valojen täplittämäksi verkoksi, kudelmaksi vailla merkitystä.

Kartanpiirtäjä oman katseensa orjana

Kartanpiirtäjä jäljentää maailman kuvalliseen muotoon perustaen työnsä aiempien kartanlaatijoiden esimerkkiin sekä niihin maantieteellisiin ja matemaattisiin tietoihin, jotka hänen käytettävissään kuluvana aikakautena ovat. Kuitenkin hän kutakin seutua hahmotellessaan alati arvioi myös omaa paikkaansa sen osana.

Tämä jatkuva, usein tiedostamaton arviointi tapahtuu riippumatta siitä, onko piirtäjä ryhtynyt laatimaan karttaa maankamarasta vai taivaankannesta: läheinen, kirkas ja helposti erottuva piirtyy esiin selkeänä ja yksityiskohtaisena, vaaleiksi ja varjoisiksi jäävät alueet, jotka hukkuvat utuun joko tiedon tai katseen rajojen tullessa vastaan. Jotakin jää aina vieraaksi ja tavoittamattomiin, eikä ole tavatonta nähdä taivaan kartalla samaa kuin kartanpiirtäjien maata esittävissä töissä.

Teoksen Astrolabes in Medieval Cultures johdannossa Silke Ackermann kirjoittaa, että keskiaikaisiin karttoihin on usein liitetty virheellisen käsityksen mukaan yleisessä käytössä ollut fraasi hic sunt dracones, täällä ovat lohikäärmeet. Vaikka ilmaisu ei tosiasiassa ole ollut kartoissa tavanomainen, kuten Ackerman toteaa, se on levinnyt laajalle ja voimakkaasti assosioitunut outoon, vieraaseen ja vaaralliseen: kartassa se yleisen käsityksen mukaan on merkinnyt kohtaa, jossa karttaan piirretty maailma päättyy ja tyhjät, valkeiksi jääneet kohdat alkavat. (Ackerman 2019, 3˗4.)

Tiedon rajat ovat tulleet vastaan, tästä eteenpäin on lupa odottaa mitä tahansa – jopa lohikäärmeitä.

Astrolabi, varhaisen tähtitieteen taidonnäyte

Hindulaisen filosofian kosminen Indran verkko ja sen arkiset mutta kauneudessaan huumaavat maanpäälliset sisarukset, hämähäkinverkot (ks. taannoinen kirjoitus hämähäkistä kohtalon ja kaikkeuden kutoja), löytävät tähdistöistä vastinparinsa.

Hämähäkinseitin ja siitä johdettujen mielikuvien, analogioiden ja metaforien on taivasten tarkkailun historiassa katsottu soveltuvan myös kaukaisen ja käsittämättömän hahmottamiseen: tästä todistuksena on astrolabi, varhaisen tähtitieteen taidonnäyte, jolla on pitkät, verkkometaforaan palaavat juuret. Jo antiikin astronomian apuna käytetty astrolabi liittyy erityisesti islamilaiseen tähtitieteeseen ja oppineisuuteen, ja 700-luvun Lähi-idässä laitteen ominaisuuksia hiottiin entistä pidemmälle.

Kehittyneempien astrolabien avulla oli mahdollista muun muassa selvittää taivaankappaleiden asema kulloisenakin ajankohtana, määrittää kellonaika sekä auringonlaskun ja -nousun hetket, selvittää halutun sijaintipaikan leveyspiiri ja löytää tietyn maantieteellisen paikan oikea suunta; viimeisestä oli suuri hyöty esimerkiksi Mekan rukoussuuntaa etsivälle muslimille. (Sütcü & Kindtler-Nielsen 2021.)

Astrolabi taivasten verkon kuvastimena

Astrolabeja on monenlaisia, mutta perusrakenteeltaan ja toimintaperiaatteeltaan ne ovat pääpiirteittäin samanlaisia. Astrolabi koostuu useimmiten neljästä päällekkäisestä, yhteisen akselin ympäri kiertyvästä metallilevystä, joita liikuttelemalla laite kohdistetaan esittämään taivaankansi sellaisena kuin se haluttuna ajankohtana katsojalle ilmenee. Koska havainnointiin väistämättä vaikuttaa tarkkailijan sijainti, käytettiin astrolabeissa myös havainnointipaikan mukaan vaihdettavia levyjä mahdollisimman tarkan vastaavuuden saavuttamiseksi.

Yksi astrolabin laatoista, tavallisesti messingistä valmistettu ja viisareista rakentuva kehikko, on saanut nimekseen arabiankielisen, hämähäkkiä merkitsevän sanan al ankabut. (Tieteen termipankki: astrolabi; Sütcü & Kindtler-Nielsen 2021.) Levy toden totta muistuttaa seittiä väkäsineen ja tyhjiksi jäävine kohtineen, joiden läpi alla oleva laatta osittain näkyy. Al ankabut esittää yksinkertaisen taivaankartan, ja toisinaan siitä käytetään myös nimitystä star-net, tähtiverkko (”The Parts of an Astrolabe”, n.d.).

Astrolabin osasten saamat nimet luonnollisesti palautuvat visuaalisiin analogioihin, siihen, mitä esineet ulkoasultaan muistuttavat. Kuitenkin nimet voivat kertoa jotakin myös laitteen valmistajan tai käyttäjän suhtautumisesta tutkittavana olevaan kohteeseen: tarkkailijoiden esittämät kysymykset ja heidän kiinnostuksensa kohteet voivat olla monet ja toisistaan eroavat, mutta yhtä kaikki taustalla on halu jäsentää, tehdä ymmärrettäväksi, tuoda kaukainen lähelle ja sovittaa vieras osaksi tuttua maailmaa kunakin aikakautena käytettävissä olevin keinoin.

Katsoja tulkitsevan kutojan osassa

Edellisessä rinnastuksessa hämähäkinseitin erottaa tähdistöstä yhdyslinkkien puute jälkimmäisessä. Seitin solmukohdat ja niissä kimmeltävät kastepisarat ovat vahvojen rihmojen ja jännitteen yhteen sitomat, mutta tähdistön osaset ovat toisistaan fyysisesti riippumattomat. Silti niitä tulee katsoneeksi aivan kuin tähtikarttojen näyttämät juovat olisivat todelliset: yötaivasta tutkaileva katsoja täydentää näkemänsä yhdistävillä säikeillä, kutoo tulkinnassaan merkitykselliseksi kokonaisuudeksi sen, joka muutoin jäisi sattumanvaraiseksi.

Inhimillinen halu olettaa Indran verkon metaforan kauniisti esittämä osan ja kokonaisuuden alituinen, symbioottinen vuorovaikutus ja pyrkimys nähdä tuttu ja läheinen myös siinä, mikä jää kauas, on voimakkuudessaan jopa liikuttava: alkujaan hahmotonta yötaivasta ovat kutsutut kansoittamaan monet ihmisen tuntemat mutta myös hänen kuvittelemansa olennot karhuista, linnuista ja merenelävistä aina Pegasokseen ja lohikäärmeeseen asti.

Taivaalle ihminen on sijoittanut myös itsensä, nähnyt paikan kirjokannella sekä palkintona että rangaistuksena: tästä todistavat esimerkiksi Kassiopeian, Andromedan, Ajomiehen ja Perseuksen tähdistöt ja niiden taustalla olevat myytit. Kreikan kielen tähtien joukkoon asettamista merkitsevä verbi καταστερίζω kuvaa hyvin paitsi erästä antiikin mytologian toistuvaa tarinaelementtiä myös havainnoijan suhdetta tarkastelukohteeseen. Monen muun ilmiön tavoin myös tähtitaivaan tapauksessa sekä kauneus että kaava ovat katsojan silmässä.

Viitattu kirjallisuus

• Ackerman, Silke 2019: “Hic Sunt Dracones – Astrolabe Research Revisited.” Teoksessa Asrolabes in Medieval Cultures. Ed. Rodríguez-Arribas, Josefina, Charles Burnett, Silke Ackermann, and Ryan Szpiech. Brill. Leiden & Boston.
• Sütcü, Emrah & Bue Kindtler-Nielsen 2021: ”Astrolabi helpotti elämää.” Sivustolla Historia.net. Viitattu 24.8.2023.
• ”The Parts of an Astrolabe.” n.d. University of Cambridge, Whipple Museum of the History of Science. Viitattu 25.8.2023.
• Tieteen termipankki 25.8.2023: Tähtitiede: astrolabi.

---

Katariina Kärkelä on J.R.R. Tolkienin fiktiosta väitellyt kirjallisuudentutkija, kirjailija ja kirjoittaja. Rakkaus filosofiaan on vuotanut hänen akateemisesta työstään myös mytologisista juurista ammentavaan luovaan kirjoittamiseen, jossa luonnon mystiikka on hallitsevana elementtinä. Syys- ja talviaikaan Katariina harrastaa tähtitaivaan havainnointia, ja avaruuden ilmiöistä löytyvät myös monet aiheet hänen teksteihinsä.

---

Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿

Saattaisit pitää myös