OLEMASSAOLON SEITIN MYYTTI
Kutomisen ja kehräämisen metaforia tunnetaan lukuisilla kielialueilla ja monessa kertomusperinteessä. Osa ilmaisuista on löytänyt tiensä arkikieleen ja samalla häivyttänyt unohduksiin historiallisen alkuperänsä: elämänlangasta puhuminen ei välttämättä enää johda ajatuksia antiikin Kohtalottariin, joiden kehruutyöstä jokaisen kuolevaisen elinkaari riippui. Luonnossa taruston kutojien työtä jatkavat hämähäkit, hyljeksityt hyötyeläimet, joiden luomissa verkoissa elävät rinnan sekä myyttien että matematiikan kauneus.
Teksti: Katariina Kärkelä
Viileän kesäyön jälkeensä jättämät kasteet ja udut ohjaavat katseen hämähäkinseitteihin, joiden solmukohdissa pisarat kimmeltävät. Hämähäkkien kudelmat, tekijänsä riistanpyydyksiksi punomat, ovat kiehtovia huolimatta siitä, että joissakuissa ne aiheuttavat vilunväristyksiä – herättäväthän hämähäkin suunnitelmallinen, terävästä älystä kertova toiminta ja suuri symmetrian taju monissa ihmetystä, jopa levottomuutta.
Uutterien kutojien myyttisessä taustassa merkitysten verkostot kietovat otteeseensa niin kohtalon, kaikkeuden kuin matematiikankin kysymyksiä. Modernin ajan katsojalle seitti on osoitus luonnon matemaattisuudesta, siitä, että osan ja kokonaisuuden kehästä pääsevät osallisiksi myös ne, joilta tieteen kieli ja kaavat ovat suljetut.
Hämähäkki, hyljeksitty hyötyeläin
Hämähäkki kuuluu eläinkunnan kavahdetuimpiin edustajiin: hämähäkkieläimiin kohdistuva araknofobia on yksi määräkohteisten pelkojen yleisimmistä, ja selityksiä irrationaaliselle kammolle on etsitty niin hämähäkkien suuresta mukautumiskyvystä, ulkonäöstä kuin terävästä älykkyydestäkin. Kuitenkin hämähäkki on taktisena saalistajataiturina tavattoman tärkeä ja hyödyllinen eläin, jota ilman tuholaishyönteisten määrä kasvaisi hallitsemattomasti. (Nousiainen 2020.)
Suomessa elävät lajit ovat ihmiselle vaarattomia, mutta evoluution pitkä historia on opettanut kavahtamaan hämähäkin hahmoa yhtä kaikki. Huomattavaa on, että hämähäkkejä arastelevakin voi arvostavasti katsoa niiden suurta kudonnan taitoa. Seitti on paitsi suunnitelmallisen metsästäjän saaliilleen punoma ansa myös symmetrian ja luonnon matemaattisuuden ilmentymä kauneimmillaan, luomus, jonka nerokkuudesta kehrääjä itse on tietämätön.
Kutojat myyttien verkostossa
Antiikin Kreikan ja Rooman tarusto tuntee kiehtovia esimerkkejä myyttisistä kutojista. Arakhne, kuolevainen nainen, haastoi kudonnan taidossa kilpaan viisauden ja käsityön jumalattaren Minervan. Arakhnen mittavat taidot olivat sekä työssä itsessään että sen lopputuloksessa: siinä, missä kirjonnan ja kudonnan tuotteet olivat loistavat ja ihmeelliset, oli yhtä lailla ilo katsoa myös Arakhnen kätten vilkasta työtä niiden valmistuksessa.
Ylpeydessään Arakhne kuitenkin sai Minervan vihastumaan, ja kudontakilvan päätteeksi jumalatar muutti vastustajansa hämähäkiksi. (Bulfinch 1993, 132–135.) Muodonmuutoksensa myötä Arakhne antoi paitsi selityksen hämähäkkien suvun myyttisestä alkuperästä myös nimen, jolla eläimet luonnontieteessä yhä tunnetaan.
Kehruuseen ja langan käsittelyyn liittyvät läheisesti myös Klotho, Lakhesis ja Atropos, kolme Kohtalotarta, jotka kehräsivät ja lopulta oikean hetken tullen katkaisivat kunkin ihmisen elämänlangan (Bulfinch 1993, 10). Myös Kohtalotarten tapauksessa huomio liian herkästi kiinnittyy pelottavana ja kaihdettavana pidettyyn, työn viimeisessä vaiheessa tapahtuvaan elinkaaren katkaisuun: katveeseen jää, että Kohtalottaret riistävät kuolevaiselta vain sen, minkä alkujaan ovat kehruussaan hänelle lahjoittaneet.
Kaikkeuden kutojat
Fyysikkona ja tekoälyn tutkijana uransa aloittaneen ja sittemmin sivilisaatioiden historialliseen ja sosiaaliseen analyysiin sekä uskontoihin paneutuneen Rajiv Malhotran (2016) mukaan hindulaisuuden elävä henki kiteytyy Indran verkon metaforassa, joka on laajentunut myös buddhalaisuuden periaatteeksi ja vähitellen vuotanut osaksi länsimaista ajattelua. Hindulaisen perinteen Veda-kirjallisuudessa Indra-jumalan verkko on kosmologian kuva, käsitys universumista yhteyksien ja keskinäisten riippuvuuksien seittinä, jossa jokainen jäsen on yhtä aikaa sekä kokonaisuuden ilmentymä että tuosta kokonaisuudesta erottamaton.
Atharva Vedasta löytyvässä kuvauksessa Indran verkko on ääretön ja kaikkiin suuntiin levittyvä, ja jokaista rihmaston solmukohtaa koristaa helmi tai jalokivi. Kukin näistä jalokivistä heijastaa kaikkia muita kiviä heijastuen niistä vastavuoroisesti myös itse: jokainen kaikkeuden oleva käsittää itseensä koko universumin. Verkon ulkopuolelle ei jää mitään, eikä toisista riippumatonta olemassaolon tilaa ole. (Malhotra 2016.)
Hämähäkinseitissä kimaltavat kastepisarat, lasimaisessa pinnassaan toisiaan heijastavat, ovat mikrotason muistutus Indran äärettömästä verkosta. Samalla ne puhuttelevat syvästi modernia, tieteelliseen maailmankuvaan kasvanutta ja sen omakseen ottanutta ihmistä.
Monelta matemaattisesti lahjattomalta, myös tämän tekstin kirjoittajalta, luonnontieteen ja fysiikan maailma on suljettu, mikä helposti saa aikaan tunteen vajavaisuudesta, siitä, että on jäänyt osattomaksi jostakin hienosta. Seittien symmetria ja verkoissa näkyvä osan ja kokonaisuuden vuorovaikutus, rihmojen hiljainen värähtely, ovat kuitenkin kaunis, lohdullinen muistutus siitä, että meistä jokainen ilmentää omassa hahmossaan matematiikkaa huolimatta siitä, ettei sen lainalaisuuksia välttämättä ymmärrä.
Viitattu kirjallisuus
- Bulfinch, Thomas 1993 (1867): The Golden Age of Myth and Legend. Ware, Hertfordshire. Wordsworth Reference.
- Malhotra, Rajiv 2016: “The Vedic metaphor of Indra’s Net.” Pragyata: A Journal of Indic Ideas. https://pragyata.com/the-vedic-metaphor-of-indras-net/. Viitattu 21.6.2023.
- Nousiainen, Lasse 2020: ”Hämähäkki on peto, joka paketoi uhrinsa – miksi pelkäämme näitä pieniä hyödyllisiä saalistajia?” Yle. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/09/17/hamahakki-on-peto-joka-paketoi-uhrinsa-miksi-pelkaamme-naita-pienia-hyodyllisia. Viitattu 27.6.2023.
Katariina Kärkelä on J.R.R. Tolkienin fiktiosta väitellyt kirjallisuudentutkija, kirjailija ja kirjoittaja. Rakkaus filosofiaan on vuotanut hänen akateemisesta työstään myös mytologisista juurista ammentavaan luovaan kirjoittamiseen, jossa luonnon mystiikka on hallitsevana elementtinä. Syys- ja talviaikaan Katariina harrastaa tähtitaivaan havainnointia, ja avaruuden ilmiöistä löytyvät myös monet aiheet hänen teksteihinsä.
Kolmassilma.net Toimitus
Luonnonpakanan verkkolehti on artikkeleita luonnonmystiikasta kiinnostuneille omien polkujen kulkijoille.
Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿
Haluatko automaagisen ilmoituksen uusista jutuista? Ole hyvä.
