Pohjantähti – merenkulkijan ja runoilijan pakeneva kiintopiste

TÄHDISTÄ KIRKKAIN

Pohjantähdellä on vakiintunut asema merenkulun, kirjallisuuden ja symboliikan kiintopisteenä ja oikean suunnan osoittajana. Pohjantähteen tehdään sekä suoria että epäsuoria viittauksia niin runouden kuin navigoinninkin historiassa, ja sen asemaan taivaalla on luotettu silloinkin, kun tähteä itseään ei ole näkynyt. Silti Pohjantähdenkin vakaus on pitkällä aikavälillä illuusio, katsojastaan riippuvainen: Pohjantähti vastaa kiintopisteen kaipuuseen vain väliaikaisesti.

Teksti: Katariina Kärkelä

“Bright star, would I were stedfast as thou art—”
Tällaisen toiveen esittää aikakautensa runoudelle tyypillistä kaihoa osoittava puhuja englantilaisen John Keatsin (1795–1821) voimakkaan maisemallisessa, miltei tuhlailevan kuvakielisessä runossa. Huudahduksensa jälkeen puhuja siirtyy pohtimaan tähden asemaa taivaan kiintopisteenä, luonnon unettomana erakkona, joka loisteliaassa yksinäisyydessään tarkkailee liikkuvia vesiä, lumen peittämiä vuoria ja nummia ja itse pysyy alati muuttumattomana.

Suomeksi kenties vakaaksi, lujaksi tai järkkymättömäksi parhaiten kääntyvä sana stedfast (nyk. steadfast) toistuu myös myöhempänä runossa, kun puhuja liittää saman vakauden tuntemaansa rakkauteen. Hieman samanlaisia polkuja uurtaa esiin aiemmassa kirjallisuushistoriassa William Shakespearen sadaskuudestoista sonetti, ”Let me not to the marriage of true minds”: siinä uskollisten mielten luja rakkaus rinnastuu vaeltelevia aluksia ohjaavaan tähteen, joka ikuisesti paikoilleen kiinnittyneenä tarkkailee myrskyjä muttei milloinkaan anna niiden ravistaa itseään.

Sen paremmin Keats kuin Shakespearekaan ei suoraan nimeä taivasten merkkipaalua, mutta ainakin merenkulussa on yksi tähti ohjannut tiensä kadottanutta kulkijaa toisia enemmän: Pienen karhun tähdistössä sijaitseva Polaris, Pohjantähti.

Pohjantähti merenkulkijan tiennäyttäjänä

Sekä populaarikulttuuri että alkuperältään historialliset mutta myöhemmin romantisoidut kertomukset merenkulusta ovat levittäneet laajalle käsityksen siitä, että Pohjantähdellä on ainutlaatuinen asema navigoinnin kiintopisteenä. Ajatus ei suinkaan ole tuulesta temmattu, ja vaikkapa keskiaikaista arabialasta merenkulun taitoa käsittelevät kirjoitukset usein mainitsevat Pohjantähden esitellessään historiallisia navigointimenetelmiä.

Intian valtamerellä purjehtineista arabeista kuuluisimpiin lukeutuu 1400-luvulla elänyt ja kartantekijänäkin historiaan jäänyt Ibn Mājid, joka käytti leveysasteen määrityksessään apuna noin seitsemääkymmentä eri tähteä tai niiden yhdistelmää. Näitä kaikkia ei kuitenkaan pidetty välttämättöminä reitin löytämiselle ja sijainnin arvioinnille: tarpeellisten tähtien ja tähtiyhdistelmien määrä supistettiin viiteentoista, ja leveysasteen löytämisen kannalta tärkeimpänä ja ensisijaisena pidettiin Pohjantähteä.

Muut tähdet otettiin apuun silloin, kun Pohjantähteä ei syystä tai toisesta näkynyt, ja kunkin merkkinä olevan tähden korkeus suhteutettiin Pohjantähden tiedossa olevaan korkeuteen – Pohjantähti siis vaikutti taustalla silloinkin, kun katse ei sitä tavoittanut. (Clark 1993, 360.)

Etenkään kirjallisuuden ja mytologian maailmassa johtotähden paikka ei kuitenkaan ole varattu yksin Pohjantähdelle, sillä esimerkiksi suomalaisille hyvin tutussa ja rakkaassa Zachris Topeliuksen sadussa Koivu ja tähti (Björken och stjärnan) kaksi sotaa pakoon lähtenyttä lasta etsii tietään kotiin oppaanaan muistikuva pihan koivusta, jonka oksien lomasta loistaa kirkas iltatähti. Sekä puu että tähti erottuvat kaikista kaltaisistaan, eivätkä lapset voi niistä erehtyä.

Kevään vaaleanvihreiden lehtien läpi tuikkiva tähti on sillä hetkellä vaalean taivaan ainoa: ”[d]et var redan så sommarljust, att blott den enda stjärnan syntes på himmelens hvalf, ty hon var den största och klaraste bland dem alla” (Björken och stjärnan, 237). Matalalla puiden oksien tasalla kuulaalla alkukesän taivaalla loistava tähti ei tarkalleen ottaen kuvauksensa perusteella välttämättä vastaa tähteä lainkaan – todennäköisemmin lasten tiennäyttäjänä toimii sekä aamu- että iltatähtenä tunnettu planeetta Venus, joka selkeästi erottuu hämärtyvissä kesäilloissakin.

Pohjantähti kiintopisteen kaipuun symbolina

Navigoinnista puhuttaessa yhteenkään kiintopisteeseen, Pohjantähteenkään, ei tule nojautua liikaa, vaan myös muiden merkkien tuntemus on tarpeen. Uudenlaisia sävyjä tähden seuraaminen saa, kun huomioidaan ilmaisun nopeasti herättämät metaforiset ja symboliset merkitykset. Tästä erinomaisena esimerkkinä on jo alussa siteerattu Keatsin runo, jossa kaipuun kohteena on tähden edustama pysyvyys. Merkittävää on, että kiintopistettä haetaan oman itsen ulkopuolelta: se on jotakin, johon haluaa nojautua muttei samastua.

Keatsin runon haikea puhuja toteaa tähteen viitatessaan, että tahtoisi olla yhtä vakaa muttei kuitenkaan riippua säteilevässä yksinäisyydessä pakotettuna katsomaan maailman liikkeitä alituisen unettomuuden valveessa. Keatsin ajatus tähden ikuisesta, aaltoja, lumivaippoja ja vuoristoja tarkkaavasta katseesta on kiinnostava ja korostaa tähden irrallisuutta. Se, mikä muille on kiintopiste ja osoitus pysyvyydestä, on todellisuudessa kaikesta muusta irrallaan. Katsojilleen Pohjantähti on tukipilari, opas ja turvallisuuden tunteen tuoja; itselleen se vain on.

Katoavat kiintotähdet

Taivaankannelta kiintopistettä etsivä ei välttämättä tule ajatelleeksi, että tutun ja turvallisen tuntuinen ja luotettavasti omalta paikaltaan löytyvä tuike on lähempänä virvatulta kuin majakan ohjaavaa valoa. Taivaankappaleen akselin pyörimisliikkeen heitto aiheuttaa sen, että taivaannavan paikka vähitellen muuttuu: Maan akseli tekee pitkän aikavälin kuluessa vaappuvaa, epävakaasti pyörivää hyrrää muistuttavaa liikettä, mistä syystä myös napatähtiä on astronomian historiassa ollut enemmän kuin yksi.

Prekession nimellä tähtitieteessä tunnetun ilmiön vuoksi napatähden paikkaa ovat vuorollaan pitäneet useat sirkumpolaariset tähdet: esimerkiksi kreikkalaisen matemaatikon Eukleideen Phaenomena-teoksessa mainituksi napatähdeksi on myöhemmin määritetty CO Camelopardalis. Toisaalta taas Egyptin pyramidien rakentamisen aikaan pohjoinen napatähti on ollut Thuban (a Dra), ja modernilla ajalla taivaannaulan paikkaa pitää meille tuttu Polaris (a UMi). (Mozaffari 2024, 23, 25.) Yksittäiselle tähtitaivaan tarkkailijalle muutos tuskin on merkityksellinen, sillä vaapunnasta aiheutuvaan täyteen kierrokseen kuluu noin 25 772 vuotta.

Prekessioilmiö saa kyseenalaistamaan sekä kiintopisteen löytämisen mahdollisuuden että sen tarpeellisuuden. Kenties tässäkin asiassa voi hyötyä aikaperspektiivin tarkastelusta: kukin kiintotähti palvelee aikansa, kunnes akselin liike siirtyy jälleen lähemmäs toista valopistettä. Ikuisuus ei ole yksittäisen olion tai yksilön asia vaan koskee sitä, mikä on yleistä. Tällainen ajatus löytyy ainakin platonilaisen ideaopin taustalta, ja sen ydinlanka kulkee jossakin muodossaan läpi koko länsimaisen ajattelun historian.

Seuraavaa kiintopistettä odotellessaan voi elokuun puolivälin tienoilla nauttia Perseidien meteoriparven huikaisevasta kauneudesta, väliaikaisesta ja katoavasta.

Viitattu kirjallisuus

• Clark, Alfred 1993: “Medieval Arab navigation on the Indian Ocean: Latitude Determinations.” Journal of the American Oriental Society. Vol. 113, No. 3. 360–373.
• Keats, John 1838: “Bright star, would I were stedfast as thou art”. Poetry Foundation. https://www.poetryfoundation.org/poems/44468/bright-star-would-i-were-stedfast-as-thou-art. Viitattu 26.7.2024.
• Mozaffari, S. Mohammad 2024: “Ancient and Medieval North Pole Stars: A Review and New Identifications.” Journal of the American Oriental Society. Vol. 144, iss. 1. 23–40.
• Topelius, Zachris 1906: Björken och stjärnan. Teoksessa Läsning för barn I. G. W. Edlunds förlagsaktiebolag Helsingfors. 231–241.

---

Katariina Kärkelä on J.R.R. Tolkienin fiktiosta väitellyt kirjallisuudentutkija, kirjailija ja kirjoittaja. Rakkaus filosofiaan on vuotanut hänen akateemisesta työstään myös mytologisista juurista ammentavaan luovaan kirjoittamiseen, jossa luonnon mystiikka on hallitsevana elementtinä. Syys- ja talviaikaan Katariina harrastaa tähtitaivaan havainnointia, ja avaruuden ilmiöistä löytyvät myös monet aiheet hänen teksteihinsä.

---

Tilaa artikkelit 🌿

Saattaisit pitää myös