Luonnonpakanan vuodenkierto: Luonnonpakanan syntymä – Mistä kaikki sai alkunsa?

ELÄMÄNVOIMAN LÄHTEILLÄ

Mitä on luonnonpakanuus? Se on syvempää yhteyttä luontoon ja luonnon elementteihin. Se on vähän kuin porkkanan maan alla oleva osa – se kannattelee siitä huolimatta mitä maan pinnalla tapahtuu. Luonnonpakanuus on jotain sellaista, joka ilmentyy tuntemalla, ei niinkään sanomalla. Mistä kaikki siis sai alkunsa ja miltä se tuntui? Teksti on lainaus Luonnonpakanan vuodenkierto -teoksen alkusanoista.

Luonnonpakanan syntymä

”Taru ei koskaan valittanut että sillä olis ollut tylsää tai kysellyt mitä tehtäis. Se paineli metsässä, pelloilla, ojilla ja niityillä, hoiti luonnoneläimiä ja puuhasteli omia keksintöjään. Taru touhusi innoissaan vaikka pihapuussa.” – Äiti

Minä olin tuo tarinan Taru. Vaikka moni asia on muuttunut nimeä myöten, olen edelleen se sama tyyppi, joka istui puunoksalla ja kuunteli silmät loistaen tuulen suhinaa vaahteran lehdillä. Metsä ja luonto olivat minulle sekä turvasatama, että tasapainon ja elämänilon lähde jo ihan pienenä. Koin ettei luontoyhteys ollut jotain jota olisin etsinyt ja löytänyt, vaan olin perillä pelkästään olemalla olemassa, osana luontoa.

Jo lapsuuden kotimetsissä kommunikoin luonnonvoimien, luonnonhenkien ja luonnossa asuvien eläinten kanssa, vaikken sitä vielä silloin ymmärtänyt ’kommunikoinniksi’. Luonnossa ollessa tunsin myös pyyteetöntä läsnäoloa ja rauhaa, joka on jäänyt sydämen alueelle opasteeksi kuin muistijälki.

Luonnossa koen ennen kaikkea olevani osa isompaa kokonaisuutta, jossa jokainen palanen on parhain ja arvokkain juuri sellaisena kuin siinä hetkessä on. Ikään kuin osa palapeliä, jonka kaikki erilaiset osat ovat yhtä tärkeitä kuin kokonainen kuvakin.

Yhteys ja tuo ”tietoisuus” on aina ollut jotain hyvin luonnollista, osa minua. Vaikka lapsuudessa lähipiirini uskonto demonisoi niin henkisluontoiset asiat kuin yksilön omat ajatuksetkin, en silloinkaan osannut pitää itseäni viallisena tai vääränlaisena – tai pikemminkin en koskaan suostunut pitämään. Siten opin jo varhain, että tällä retkellä tarvitaan sekä sisäistä voimaa, että loogista luovuutta ja opin intuitiivisesti lataamaan energiaani luonnon kautta.

Maa, ilma, tuli ja vesi

Luonnon elementit ovat kulkeneet vierelläni eri vahvuisina koko elämän. Ihan ”sattumalta” kunkin elementin sanoma on kutsunut ja puhutellut sen ajan, jonka olen juuri silloin tarvinnut. Elementit pysyivät rinnallani jopa niinä vuosina, kun elämän sisältö koostui enimmäkseen uraputkesta ja melko pinnallisista touhuista, jotka tulivat tyhjän puoleisiksi havaittua.

Oli esimerkiksi pitkä ajanjakso, kun läheisin ja keskustelevin elementti oli meren valtava voima, vapaus ja laajuus, jolloin tunsin olevani eniten elossa lähinnä silloin kun köydet irtosivat laiturista, tai silloin kun tein aihepiiriin liittyviä vapaaehtoistöitä.

Meri- ja vesielementissä seurasi vielä vuosien vakituinen asuminen saaressa ilman kiinteää tieyhteyttä. Sittemmin mieheni vakava sairastuminen laittoi monet asiat erilaiseen järjestykseen, ja lopulta jätimme eteläisen Suomen ja läksimme kaksin kohti suurempaa luontohenkisyyttä ja korpimaita. Into pinkeänä täysin tuntemattomaan – ainoana juurena suomalaisen luonnon olemassaolo.

Tänä päivänä puhuttelevimpia ovat maa ja maadoittuminen, puut, metsät, kalliot ja vaarat. Kaverina kulkee kunnioitettava tulen taika, joka on laajentanut sisäisen voimani lahjoja kutsuvilla tavoilla. Olen aikoinani matkustanut melko paljon myös ulkomailla, mutta mihinkään en ole tahtonut jäädä, koska pohjoisen kolkkamme luonto ja pontevat elementit on mun juttu.

Luonnollinen näkökulma

Henkilökohtaista yksinkertaistamista olen harrastanut jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Luonto on ollut prosessissa vahvasti mukana; sekä ohjauksen ja inspiraation muodossa, että hoitaen niin elämän tuulissa kuin isommissakin taisteluissa.

Joskus on kuljettu pitkiä matkoja mustassa aukossa ilman laskuvarjoa, jolloin silloinkin on kantanut luonnon kautta ladattu sisäinen näkökulma, joka on kuin pohjolan luonnon sisu: karaistettu, mutta lopulta riemastuu pelkästä elossa olemisesta.

Luonto on parantanut myös tähän hieman sieluttomaan maailmaan kuulumattomuuteni fiiliksiä: Kun ei kuulu mihinkään, voi mennä minne vaan, tehdä mitä vaan ja kuulua kaikkialle. Se on vapautta pulppuava voimavara, josta voi ammentaa toisillekin. En ainakaan tietääkseni ole koskaan sairastanut depressiota tai vuodenajoista johtuvaa masennusta, joilta kansantaudeilta säästymistä saan mahdollisesti ainakin osittain kiittää voimakasta luontoyhteyttä. Olen toki haavoittunut kuten meistä jokainen, mutta se taas kuuluu inhimilliseen ihmisenä olemiseen.

Samaan tapaan kuin luonnossa, asiat voivat olla sellaisenaankin luonnollisella tavalla. Sitä kautta ja pitkän matkan jälkeen syntyi kutsumus sanoittaa luonnonpakanuuden sisäistä näkökulmaa ja sanomaa, tuota elämänvoimaa, joka on kulkenut punaisena lankanani jo lapsuuden kotimetsästä lähtien. Jakaa sitä, mitä en aiemmin osannut sanoiksi muuntaa.

Ensin tuli Luonnonpakanan manifesti, sitten Luonnonpakanan vuodenkierto. Omaksi voimaksi, elämäniloksi ja luovuuden lähteeksi myös sinulle.

– Saaga Saarnisola, Luonnonpakanan vuodenkierto, Lukijalle / Luonnonpakanan syntymä (2. painos, Kolmas Silmä Publications 2023). Teos julkaistu ensimmäisen kerran 01/2020.

---

E-kirjaa voi ostaa esimerkiksi Kolmas Silmä Puodista: Luonnonpakanan vuodenkierto – kahdeksan elävää vuodenaikaa

---

Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿

Saattaisit pitää myös