AVATAAN AJATTARAT JA KARUT METSÄPIRUT
Kansanuskon yöpuoli on perinteentutkija Pasi Klemettisen teos hiisistä, manalaisista ja muista vanhoista pahalaisista, jotka on tahdottu jättää sinne missä ne viihtyivätkin – pimentoon. Kansanuskon yöpuoli kertoo monenlaista tarinaa myös meistä suomalaisista, sellaisina kuin luonnoltamme olemme. Kansasta, joka ei pelännyt ketään tai mitään niin etteikö olisi pannut hanttiin.
Yhteistyössä: Suomalaisen kirjallisuuden seura *
Teksti: Saaga Saarnisola
Kansanuskon yöpuoli on kirja, jossa on mukavantuntuiset kannet ja kammottava sisältö. Näin voisi äkkiseltään kuvitella, mutta yöpuoli-sanan pimeästä kaiusta huolimatta myös kirjan sisältö on oikein mukava ja viihtyisä matka suomalaiseen kansanperinteeseen. Erityisesti siihen vaietumpaan perinteeseen, jossa kammottavat yönmöröt ovat kuuluneet arkipäivään siinä missä päivänsäteetkin.
Lajissaan Kansanuskon yöpuoli on ensimmäinen tietokirja, joka sisältää näin laajalti kansanperinteessämme esiintyvät vihulaiset.
Kaiken kattavan kuoleman lisäksi ihmistä piinaa muun muassa kalman, sairauden, hukkumisen, pimeyden, eksymisen ja eri eläinlajien pelko. Kirjassa käsiteltävät olennot ilmentävät selkeästi näitä vaaroja, kuten vetehinen, metsähinen ja tuonen toukka eli kyykäärme. Vaikuttavat luontokohteet, kuten salamyhkäiseen piilotteluun hyvin soveltuvat synkät korvet, pimeät luolat, vaikeakulkuiset kivikot ja vaaralliset vesistöt, ovat olleet omiaan synnyttämään mielikuvia niiden alkuperäisistä kummallisista asukkaista. Vanhat paikannimet viittaavat yhä näihin myyttisiin olentoihin, kuten tuhannet hiiteen liittyvät vesistöt, mäet ja kalliot.
– Pasi Klemettinen kirjan alkusanoissa
Teoksessa esitellään aakkosjärjestyksessä edeten erilaisia myyttisiä olentoja, kukin omana palasenaan. Kaikki eivät ole olleet kokonaisvaltaisesti pahoja, mutta teemaan liittyen niistä on tarkoituksella kerrottu erityisesti kielteiseksi koettuja piirteitä. Joukossa on eläimiä, vainajia, haltioita, demoneita ja hirviöitä, joista osa on ollut puhtaasti kuvitteellisia ja osa todellisempia. Myös ihminen itse on saattanut vaikuttaa olennon pahalaismaiseen toimintaan, kuten vaikkapa onnea tuova kodinhaltia on voinut äityä talossa riehuvaksi pahaksi hengeksi, jos häntä on kaltoin kohdeltu. Pahalaisten esittelyt ovat miellyttävän napakkaa tekstiä ja lisäksi sivuilla on paikka paikoin mustavalkoista kuvitusta.
Kansanuskon yöpuoli on myös konstikirja
Myyttisten olentojen ja demonihenkien ominaisuuksien, käyttäytymisen ja esiintymisen lisäksi kansien sisään on taltioitu vanhoja tarinoita niiden kohtaamisista sekä tietysti monenlaisia konsteja ja tepposia. Salaisia taikoja, loitsuja, lumouksia ja muita perinteisiä vippaskonsteja joko pahan karkotukseen tahi hyväkseen käyttämiseen. Esimerkki Herhiläisestä:
Vahingoittavaan taikuuteen liittyen ampiaiset voidaan nostaa toisen ihmisen kimppuun, vertauskuvallisesti ampumaan myrkkynuoliaan. Jos näkee jonkun menevän ampaispesän luokse, tulee sanoa hiljaa itsekseen:
Herhiläinen, Hiijen lintu,
ampijainen, ampulintu,
laita jouses ampumaan,
pistimesi pistämään
kohti ihmisen ihova.
Tyly meininki on siis muinoin ollut esimerkiksi amppareiden avustuksella. Eläinmaailman ja olentojen lisäksi on nostettu (eli kutsuttu) mm. vainajien henkiä suoraan hautausmaasta ja käytetty tarvittaessa sekä hyvään että pahaan. Kirjan kerronta on vähän kuin kaurismäkeläinen elokuva – asiat tuntuvat siltä, että ne on pistetty tiskiin juuri sellaisena kuin ne ovat olleet ja juuri siitä syntyy aito ja kiinnostava tunnelma. Teoksesta löytyy kuvaukset, historiaa sekä erilaisia käyttö- ja karkotusohjeita näille pahalaisille:
Ajajainen, Ajattara, Haavruuva, Hattara, Herhiläinen, Hevonen, Hiisi, Hiiteläiset, Horkka, Huu, Hämähäkki, Ihmissusi, Ihtiriekko, Iku-Turso, Jumi, Jättiläiset, Jättiläiskäärmeet, Kalma, Kapeet, Karu, Keijukaiset, Keikkaat, Kiira, Kirkonväki, Kissa, Kivutar, Koira, Korppi, Kouko, Kratti, Kukko, Kuningaskäärme, Kuumet, Kyy, Lehtikelikko, Lentävät käärmeet, Liekkiö, Lohikäärme, Louhi, Lovetar, Manalaiset, Manhot, Mara, Marras, Menninkäiset, Meri- ja järvihirviöt, Meriraukat, Metsähinen, Näkki, Paholainen, Painajainen, Para, Penttahiittiset, Pikku-ukot, Piritys, Piru, Rahkoi, Rajapiru, Rupikonna, Rutto, Sisilisko, Suikas, Suomuhauki, Susi, Syöjätär, Talvikko, Tuonen tytti, Tyhjöset, Vaihdokas, Vedensuikas, Vesihiisi, Vetehinen, Vuorenpeikot ja Yöitkettäjä.
Horkan karkotus
Lainaus horkkaosastolta
Tautidemonista [Horkasta] päästään eroon monin eri konstein: 1) Horkka kyyditään hevosella toiseen taloon muiden riesaksi, näin kulkutauti etenee paikasta ja ihmisestä toiseen. 2) Potilas asetetaan selälleen ruumislaudalle, jolla vainaja on aiemmin maannut. Sen jälkeen hänet työnnetään laudalla takaperin kuumaan uuniin, jolloin horkka pakenee ihmiskehosta. Ruumislaudan sanotaan ylipäätään olevan paikka, jota horkkakin karttaa. 3) Horkassa oleva potilas saadaan pelästymään terveeksi siten, että potilas viedään saunan lauteille ja hänen päälleen heitetään ämpärillinen kylmää vettä. 4) Olkia laitetaan kuopan reunalle, ja ne sytytetään tuleen, minkä jälkeen potilas viskataan yllättäen palavien olkien läpi kuoppaan. 5) Vilutauti katsoo parhaaksi poistua, kun sairasta lyödään elävällä käärmeellä selkään.
Kansanuskon yöpuolelta löytyi suomalaisuuden luonto
Mielestäni kirjan tarinoiden rivien välissä pilkahtaa myhäilyttävällä tavalla suomalaisen omintakeinen luonto. Vaikka pahojen asioiden toivotaan tapahtuvan mielummin jollekin muulle kuin itselle, ollaan silti tosipaikan tullen vilpittömästi valmiita auttamaan vaikka sitä keljua naapuria. Ihan jo pelkästään kertomalla näitä tarinoita, miten harmin aiheuttaja hoidellaan. Näen melkein sieluni silmin, kuinka on koettu voimallista soturihenkeä, kun on yhteistuumin kukistettu jokin pahalainen niin että siitä päästiin. Eli vaikka olisi peljätty jotakin, se ei estänyt toimimasta. Sitähän sisu ja rohkeus kai pohjimmiltaan on, toimimista jostain huolimatta, ja toisinaan juuri siksi.
Merkille pantavana yksityiskohtana vielä, että tarinoissa mainitaan monissa yhteyksissä noita tai tietäjä. Mokomat ovat tehneet taikojaan pahat mielessä, millloin minkäkin taikavälineiden, muuntautumis- ja loitsintakykyjen avulla. Tämäkin oli hymyilyttävää antia. Koska aihepiiri on wanhat uskomukset, niin tottahan noitia on pelonsekaisen arvostuksen lisäksi pahoinakin pidetty (ja osa varmasti myös ollut sitä). Kaikkinensa kansanuskon pimeälläkin puolella on pätenyt se, että minkä on yleisesti uskottu olevan todellista, on luonut todellisuuden, riippumatta siitä ovatko tapahtumat, olennot tai uhat olleet todellisia.
Teoksen sisältö oli juuri niin monipuolinen ja kattava kuin oli odotuskin. 10 pistettä myös hienolle kansikuvalle sekä kansien erityisen samettiselle käsituntumalle.
Kansanuskon yöpuolen takakansi:
Millaisia olentoja ovat karu ja kiira? Onko Suomessa ollut jättiläisiä ja lohikäärmeitä? Kuinka horkasta pääsee eroon?
Kansanuskon yöpuoli nostaa päivänvaloon suomalaisen perinteen ja kansanuskon pimentoon jääneet olennot, joita pidettiin pahoina, inhottavina tai kammottavina. Synkkään joukkoon lukeutuu niin demoneita ja hirviöitä kuin eläimiä ja vainajia. Tavallisesti niitä tuli karttaa kuin ruttoa, mutta joskus pahalaisten apuun turvauduttiin.
Perinteentutkija Pasi Klemettinen on selvittänyt, miten ja mistä hiidet, manalaiset ja muut myyttiset olennot ovat tulleet pohjoisen havumetsän kansan riesaksi. Kirja sisältää runsaasti vanhoja taikoja, loitsuja ja myyttejä Suomenlahden ulkosaaristosta Pohjoiselle jäämerelle.
Kansanuskon yöpuoli — Hiidet, manalaiset ja muut demonit. Klemettinen, Pasi. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 07/2022. Kovakantinen kirja, sivumäärä 320.
Teosta voi ostaa kirjakaupoista tai tilata SKS:n omasta verkkokaupasta. Kansanuskon yöpuolen sisällysluetteloa voi kurkata tästä.
* Kirja saatu kustantajalta.
Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿
Haluatko automaagisen ilmoituksen uusista jutuista? Ole hyvä.
