Villivihannekset täynnä kevään kasvuvoimaa – Vuohenputki, nokkonen ja voikukka

ENERGIAA LUONNONKASVEISTA

Äiti Maa antaa ensimmäisen sadon heti lumien sulettua. Esimerkiksi vuohenputket ja nokkoset ovat kevään ensimmäisiä herkkuja, jotka kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa heti tuoreeltaan. Luonnonpakanalle ne merkitsevät kevään energiaa ja kasvuvoimaa myös henkisellä tasolla. Reseptit: Vuohenputkipiirakka ja Voikukkamunakas

Teksti: Katariina Krabbe

Täällä etelässä kaikkialla versoo jo vihreää, ja monet villivihanneksista ja -yrteistä innostuneet ovatkin jo ehtineet koreineen keräämään kevään ensimmäistä satoa talteen. Itse keräsin kevään ensimmäiset vuohenputket vappuaattona jäätävässä tuulessa ja vesisateessa – niin paljon teki mieleni tehdä jo perinteeksi muodostunut vuohenputkipiirakka vappubrunssille. (Resepti seuraa alempana!)

Vuohenputkea kasvaa hyvin yleisesti puutarhoissa ja palstoilla – sitä on kuulemma alun alkaen istutettukin sen takia, että mahdollisimman aikaisin keväällä olisi jotain tuoretta syötävää. Vuohenputki onkin parhaimmillaan keväällä, mahdollisimman nuorena: vielä vaaleanvihreät, kiiltävät, supussa olevat versot ovat tuoreita ja herkullisia, mutta isommat, kokonaan auenneet vuohenputket eivät maistu enää yhtä hyviltä. Myöhemminkin vuohenputkia voi toki poimia, kunhan etsii isompien kasvien alta uusia, tuoreita versoja.  

Monet vihaavat vuohenputkea hankalasti hävitettävänä rikkaruohona, ja totta on, että siitä on vaikea päästä kokonaan eroon, sillä pienikin pala helposti katkeavaa juurakkoa riittää varmistamaan uuden kasvun. Mutta miksi siitä pitäisikään päästä eroon? Kun hyödynnät keväiset versot ruoanlaitossa, pysyy kasvusto kyllä sen verran kurissa, ettei vuohenputkista ole enää isompaa ongelmaa.

Päinvastoin – kun itse aloin systemaattisesti kerätä ja syödä syötäväksi kelpaavia rikkaruohoja, olen alkanut tuntea kiitollisuutta kaikesta siitä runsaudesta, mitä Äiti Maa antaa. Kaikki, mitä yritän kasvattaa ei todellakaan aina tuota satoa, mutta kun hyödyntää rikkaruohoja, sato on aina varma. Eikä palstalta tarvitse ikinä palata tyhjin käsin!

Lisäksi on todella erilainen fiilis kyykistyä ensimmäiseksi alas maahan ja katsella ihan tarkkaan, ruohonjuuritasolta, mitä kaikkea palstalla jo kasvaa, sen sijaan että alkaisi vain kylmästi kääntää maata. Ja kun jokaisen poimittavaksi kelpaavan verson tunnistaa ja valikoi erikseen, pääsee helposti meditatiiviseen tietoisen läsnäolon tilaan. Tällä tavalla uuden puutarhakauden voi aloittaa runsaudesta kiitollisena ja arvostaen sitä kasvuvoimaa, mitä kevään ensimmäiset vihreät sisältävät. Lähellä maata kykkiminen myös maadoittaa tehokkaasti!

Liitän tähän oman versioni vuohenputkipiirakan reseptistä. Perusversio on peräisin Martoilta, mutta täytteen teen hieman eri tavalla ja erilaisin maustein. Reseptiä voi myös helposti muunnella – joukkoon voi laittaa melkein mitä vain maitotuotteita, mitä kaapista löytyy, ja esimerkiksi fetajuustoa voi mainiosti murustella sekaan, jauhot voi vaihtaa tarvittaessa gluteenittomiksi, ja olen testaillut myös vegaanisia versioita, joissa munat ja maitotuotteet on korvattu kaurajogurtilla ja tuorejuuston tyyppisellä vegaanisella levitteellä.

Vuohenputkipiirakka

Pohja:
1 dl perunasosehiutaleita tai 1⁄2 dl perunasosejauhetta  
1 1⁄2 dl vehnäjauhoja
1⁄2 tl leivinjauhetta
50 g voita tai (juoksevaa) margariinia
1 dl vettä

Täyte:
1 1⁄2 – 2 dl hienonnettuja vuohenputkia
2 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
timjamia
mustapippuria
pieni tilkka balsamiviinietikkaa
2 dl kermaa tai kermamaitoa
2 munaa
2 dl juustoraastetta
1⁄2 tl suolaa

• Sekoita perunasosehiutaleet, jauhot ja leivinjauhe. Nypi joukkoon pehmeä rasva.
• Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan olla hetki kylmässä (perunasosehiutaleet ja veden voi korvata käyttämällä taikinaan noin 100 g valmista perunasosetta.)
• Hienonna sipulit ja vuohenputket.
• Freesaa sipulit ja vuohenputket öljyssä pannulla, mausta balsamico-etikalla, timjamilla, suolalla ja pippurilla
• Levitä jähmeä perunavoitaikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (halk. noin 28 cm).
• Paista 200°C:ssa noin 5 minuuttia.
• Kaada päälle täyte ja jatka kypsentämistä noin 25 minuuttia.

Vuohenputkia voi käyttää myös sellaisenaan salaateissa, mutta yhtä hyvin voit lisätä niitä vaikka wokkeihin tai pastakastikkeisiin, sillä ne kestävät kuumennustakin. Vuohenputkia voi pakastaa sellaisenaan. Vuohenputkia voi kuivatakin, mutta joka paikkaan laitettavaan viherjauheeseen ei kuitenkaan kannata vuohenputkia sekoittaa niiden voimakkaan maun takia – makuun kyllästyy nopeasti, jos kaikki alkaa maistua samalta. Siksi viherjauheeseen kannattaa valita vain neutraalimman makuisia kasveja.

Nuoria nokkosia voi kerätä paljain käsin

Jo nyt olen vuohenputkien lisäksi kerännyt myös nokkosenversoja. Kevään ensimmäiset nokkoset voi hyvin kerätä paljain käsin, kun vain rohkeasti tarttuu niihin – polte on vielä niin pientä, ettei se juuri haittaa, ja samalla pääsee kiinni nokkosen tulienergiaan. Versoina nokkosetkin ovat parhaimmillaan, ja ne voi syödä kokonaan, kunhan ne pikaisesti ryöppää ensin. Pitkin kesää nokkosista voi aina kerätä tuoreimpia latvalehtiä, mutta aina uusiakin versoja tulee sinne, mistä olet nokkosia aiemmin niittänyt.

Nokkonen on niin ravinnepitoinen kasvi, että sitä kannattaa käyttää monipuolisesti ja säilöä myös talven varalle. Perinteisten nokkoslettujen lisäksi sitä voi käyttää kaikkeen muuhunkin, mihin muuten käytettäisiin pinaattia – vaikkapa intialaiseen palak paneeriin.

Yleensä alan pakastaa nokkosia talven varalle siinä vaiheessa, kun en enää kerkeä syödä sitä samassa tahdissa kuin kerään. Nokkosten keitinvedelläkin on hyötykäyttöä – joko tuoreeltaan hiushuuhteena tai muutaman päivän seisomisen jälkeen taimille ja huonekasveille laimennettuna lannoitteeksi. Jos hiuksesi ovat vaaleat, kannattaa nokkosta hiushuuhteena kuitenkin välttää, ellet halua hiuksiisi vihertävää sävyä. Osan nokkosista kuivaan, sillä kuivattua nokkosta voi kätevästi lisätä viherjauheena melkein mihin vain.

Syksyllä nokkosesta voi vielä kerätä erittäin ravitsevat siemenetkin talteen. Niitä voi käyttää mainiosti vaikka smoothieissa (ja lemmentaioissa), mutta kannattaa muistaa, että niiden ylenmääräinen käyttö saattaa edistää myös parrankasvua!

Voikukat ovat kuin pieniä aurinkoja

Voikukista voi hyödyntää koko kasvin: aikaisin keväällä, ennen kukintaa, tai sitten taas myöhään syksyllä, on paras aika kerätä voikukan juurta, jolla on maksan toimintaa tukevia ominaisuuksia. Nuoret lehdet ovat mainioita salaateissa, ja nuput voi paistaa voissa tai säilöä ”kapriksiksi”. Paras osa voikukista on kuitenkin kukka: voikukkien kukinta-aikaan heitän terälehtiä esimerkiksi currykastikkeeseen. Joka vuosi teen lisäksi ainakin kerran voikukkien kukinta-aikaan aurinkoisen voikukkamunakkaan, jonka reseptin sain villiyrttiekspertti Henriette Kressiltä vuosia sitten osallistuessani hänen villiyrttikurssilleen.

Voikukkien kannattaa antaa olla jonkin aikaa varjossa ne kerättyäsi, jotta niissä usein olevat pienet mustat ötökät saavat mahdollisuuden poistua paikalta. Voit myös huuhdella kukat väljässä vedessä.

Aurinkoinen voikukkamunakas

voita pannulle
2–3 dl tuoreita voikukan kukkia vihreine osineen
sitruunasta puristettua mehua
yrttisuolaa

Munakasseos
3 kananmunaa
1 rkl vettä
1/2 tl merisuolaa

• Kuumenna pannu, lisää voi ja lado voikukat pannulle nätisti, vieri viereen keltainen osa alaspäin. Purista pisara tai pari sitruunamehua jokaisen kukan vihreän kannan päälle, sillä sitruunamehu taittaa vihreiden osien kitkeryyden. Lisää yrttisuolaa.
• Tee munakasseos: sekoita ainekset ja kaada ne voikukkien päälle. Lisää voikukan kukkia jos munakkaaseen uhkaa jäädä kukattomia kohtia.
• Laita kansi munakkaan päälle ja anna tekeytyä 15 minuuttia miedolla lämmöllä. Kumoa munakas lautaselle.

Ohje: Henriette Kress

---

Katariina Krabbe on toimittaja, folkloristi (FM), itkuvirsiohjaaja ja luonnonuskova. Ensimmäiset kokeilunsa noituuden parissa hän teki vuonna 1998 tehdessään pro gradu -tutkielmaa uuspakanallisesta noituudesta. Kymmenen vuotta sitten hän astui samanistiselle polulle, joka on nykyään erottamaton osa hänen eklektistä noituuttaan. Katariina toimii myös Lehto – Suomen luonnonuskontojen yhdistys ry:n puheenjohtajana sekä opettajana Suomen Noitaopistossa. Katariinan kuva: Inka Hell

---

Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿

Saattaisit pitää myös