Kurki, kuolleiden sielujen kuljettaja ja oikeuden vartija

KURKI MYTOLOGIOISSA

Maailman mytologioissa kurki on onnen, pitkän iän ja viisauden symboli, vainajan kumppani matkalla tuonpuoleiseen, taivaankannen uljas kannattelija. Kurjelle annetut ominaisuudet ovat pitkälti hyviä ja arvossa pidettyjä, mutta linnussa on myös omanlaisensa vierauden tuntu. Kurki suosii soistuneita erämaita, tienoita, joita usein hallitsee melankolian ja jopa piilevän uhan ilmapiiri. Kevään tulosta ja elpyvästä luonnosta kertova kurki muistuttaa samalla myös kuolevaisuudesta.

Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen,
Pääskyselle pienimmälle:
”Oonko mie varastanunna
Köyhän miehen kylvöksestä? –
Taian mie ilmanki eleä
Köyhän miehen kylvöksettä;
Lennän synkkähän salohon,
Siellä riivin rikkahia,
Katkon kaurahalmehia,
Tahi syön marjoja metsästä,
Kaivan suolta karpaloita.”

– Lintujen keräjät

Teksti: Katariina Kärkelä

Melankolinen muuttaja ja mytologinen taivaankannen tukipilari. On helppo ymmärtää, miksi Kantelettareen kuuluvassa runossa ”Lintujen keräjät” juuri ”[k]urki lintujen kuningas / [i]tse istui tuomariksi”. Kurjen harmaanvaalea hahmo on kunnioitusta herättävän suuri ja vakava, sen ääni voimakas ja tunnistettava.

Lujuudessaan ja ryhdikkyydessään kurjen on sanottu kannattelevan koko taivaankantta, uskomus, johon myös edelleen sanastostamme löytyvä rakennustermi kurkihirsi palautuu (”Jumalten ja vainajien linnut”, 2012). Lintu on yhtä aikaa hyvin kaunis ja aavistuksen vieraannuttava: samoihin aikoihin vuotuisen muuttoliikkeensä käynnistävään joutseneen verrattuna kurki ei välttämättä herätä aivan samanlaista liikutusta tai tuntua kodikkuudesta.

Kysymys laajenee koskemaan muuttolintuja yleisemminkin, ja esiin nousee paikkauskollisuuden ja syvän juurtumisen ongelma. Omanlaisensa, melko filosofinenkin pulma on, kumpi muuttoliikkeistä lopulta suuntautuu kohti kotia. Ovatko Suomessa kesänsä viettävät kurjet ja joutsenet kotona vai vieraisilla? Suomalaisen kansanperinteen ilmaus lintukoto vihjaa jälkimmäistä: talveksi etelään tai Linnunrataa pitkin taivaan ääreen matkustavat linnut jättävät syksyn tullen väliaikaisen asuinsijansa palatakseen paikkaan, johon todella kuuluvat.

Kurki, soiden ja salojen vakava valtias

Kurjen toisinaan herättämää vierauden tuntua ei voi erottaa sen elinympäristöstä. Vaikka kurki nykyään viihtyy myös lahtien ja järvien ruovikkoisessa ympäristössä, sen alkuperäiset asuinsijat ovat soistunutta erämaata. Suo itsessään on ympäristönä sekä kiehtova että levottomaksi tekevä: arkistotutkija Liisa Lehdon (2014) mukaan suota määrittää liminaalisuus, se on luonteeltaan rajamaailma, joka ei ole yksin elävien eikä kuolleiden.

Suolla on tarjottavanaan monia vaalittuja antimia, kuten lakkoja, karpaloita ja suomalaisen taruperinteen aarnivalkeiden merkitsemiä haudattuja aarteita, mutta samalla suohon liittyy voimakas vaaran, kuoleman, pelon ja vastustamattoman houkutuksen tuntu. Suo ei ole puhtaasti osa tämän- eikä tuonpuoleista; liioin se ei ole selvästi veden eikä maan tilaa vaan asettuu niiden välimaastoon tavalla, joka hälventää rajoja kiinteän ja pettävän välillä.

Saman ristiriidan voi katsoa ulottuvan suon asukkaisiin, kurki niiden joukossa. Monissa uskomusperinteissä myös kurjen osa on asettua maailmojen väliin: esimerkiksi kiinalaisessa mytologiassa ja edelleen kuvataiteessa kurki esiintyy kuolleiden sielujen kuljettajana (Williams 2006, 119).

Mytologioiden ja legendojen lintu: pitkäikäisyyden, viisauden ja hyvän onnen symboli

Kurki vie ajatukset kuolemaan ja autioille salomaille, mutta Japanissa lintua on vaalittu hyvän onnen symbolina: tämä näkyy erityisesti perinteisessä origamitaiteessa. Myös muissa Kaukoidän kulttuureissa kurkisymboli esiintyy laajasti, ja esimerkiksi vanhoissa kiinalaisissa legendoissa kurjen saama kunnioitus on rinta rinnan myyttiseen feeniks-lintuun kohdistuvan ihailun kanssa.

C.A.S. Williamsin mukaan (2006, 118–119) kurkeen liittyvät monet yliluonnolliset ominaisuudet: sitä pidetään kuolemattomien taivaallisena ratsuna, jonka elinikä kurottuu yli vuosisatojen. Kiinalaisessa perinteessä kurkia sanotaan olevan neljänlaisia, valkoisia, keltaisia, sinisiä ja mustia, joista viimeksi mainitut elävät kaikkein pisimpään; kurki onkin sekä tarustossa että kuvataiteessa usein pitkäikäisyyden ja viisauden symboli. Ei liene ihme, että tavaksi on vakiintunut antaa kurjen kuva syntymäpäivälahjaksi vanhukselle hyvän terveyden ja monien jäljellä olevien elinvuosien toivotuksena (Wang & Zhang 2017, 1088).

Kurki seuraa suojattiaan myös vaiheeseen, jossa pitkäkin elinkaari on viimein tullut päätökseensä: teoksessaan Chinese Symbolism and Art Motifs Williams (2006, 119) kirjoittaa, että hautajaismenoissa on toisinaan tapana asettaa arkun keskelle kuvio siipensä levittäneestä ja jalkansa ilmaan nostaneesta kurjesta, joka on valmiina kuljettamaan poistuneen sielun selässään kohti lännen satamia.

Visuaalisessa taiteessa jaettua ilmaisun kohdetta kuvaavat symbolit saattavat esiintyä yhdessä: tästä Williams käyttää esimerkkinä kiinalaisessa taiteessa yleistä tapaa asettaa kurki yhtä lailla pitkää ikää edustavan männyn alle. Toinen kurjen rinnalle usein sijoitettu pitkäikäisyyden kuva on kilpikonna, joka löytyy monen palatsin tai temppelin tapaisen vanhan rakennuksen edustalta. (Williams 2006, 119; Wang & Zhang 2017, 1088.)

Oikeuden vartijat ja kuolleiden kumppanit

Mitä tulee alussa siteerattuun runoon ”Lintujen keräjät”, on kurjen osaksi tullut johtajan ja oikeuden toteutumisen vartijan asema. Oikeutta kurki – joskin epäsuorasti – jakaa myös kreikkalaiseen perinteeseen kuuluvassa kertomuksessa Ibykos-runoilijan kuolemasta. Tarun mukaan matkaa taittava Ibykos sattui huomaamaan samaan suuntaan lentävän kurkiparven ja piti sitä hyvänä enteenä. Vähän ajan kuluttua epäonninen runoilija kuitenkin sai kimppuunsa kaksi ryöväriä ja haavoittui kuolettavasti.

Menehtymäisillään oleva Ibykos huusi apua, mutta ketään ei tullut: Ibykoksen hätään vastasivat ainoastaan taivaan kurjet karkealla äänellään, ja niinpä runoilija kutsui linnut veriteon todistajiksi. Ruumiin löydyttyä vainajan kohtaloa pidettiin mysteerinä erääseen teatteriesitykseen saakka. Katsomossa sattumalta istunut ryöväri näki samojen kurkien ylittävän Korintin taivaan, ja hän huudahti toverilleen nimittäen lintuja Ibykoksen kurjiksi. Näin ryöväri vahingossa paljasti tekonsa muulle teatteriyleisölle, ja kurjet toimivat kuin toimivatkin Ibykoksen sanattomina puolestapuhujina. (Bulfinch 1993, 246–249.)

Kurki on yhtä aikaa uljas ja vakaa, melankolinen ja kaunis, tuttu ja vieras. Huolimatta kuolemaan ja tuonpuoleiseen liittyvistä myyttisistä uskomuksista ja mielleyhtymistä kurki on myös tässä ominaisuudessaan ennen kaikkea hyvä ja arvostettu symbolinen lähettiläs.

Kurki ei estä Ibykoksen surmaa mutta myöhemmin tuo hänelle oikeutta; pitkäikäisyyden kuvanakaan se ei jatka ihmisen elinkaarta loputtomiin mutta tarjoaa apunsa lähtemällä vainajan oppaaksi seuraavaan maailmaan; muuttolintuna se edustaa yhtä aikaa lähtemistä ja paluuta, vuodenkierron kumpaistakin taitekohtaa. Näissä uskomuksissa kurjen ja ihmisen suhdetta näyttää määrittävän ennen kaikkea luotettavuus, ominaisuus, joka hahmoltaan vakaaseen ja lujaan lintuun on helppo liittää: pitkää ikää tuova lintu ei kuolemankaan hetkellä hylkää kumppaniaan vaan pysyttelee tämän rinnalla myös matkalla kohti tuonpuoleista.

Viitattu kirjallisuus

• Bulfinch, Thomas 1993 (1867): The Golden Age of Myth and Legend. Ware, Hertfordshire. Wordsworth Reference.
• Lehto, Liisa 2014: “Suon kutsu.” Sivustolla Vähäisiä lisiä. Kirjoituksia kulttuurista, tutkimuksesta ja kulttuuriperinnöstä. Viitattu 25.4.2023. http://neba.finlit.fi/blogi/suon-kutsu/.
• Lönnrot, Elias (koonnut) 2004 (1840): ”Lintujen keräjät.” Teoksessa Kanteletar. Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä. Project Gutenberg. https://www.gutenberg.org/cache/epub/7078/pg7078.html.
• Wang Fade & Minglan Zhan 2017: “Different Associations of Animal Words in English and Chinese and the Relevant Translation Strategies.” Theory and Practice in Language Studies, Vol. 7, No. 11. DOI: http://dx.doi.org/10.17507/tpls.0711.17. 1085–1090.
• Williams, Charles Alfred Speed 2006: Chinese Symbolism and Art Motifs Fourth Revised Edition: A Comprehensive Handbook on Symbolism in Chinese Art Through the Ages. Tokio, Rutland & Singapore. Tuttle Publishing.
• “Jumalten ja vainajien linnut.” 2012. Taivaannaula. Viitattu 25.4.2023. https://www.taivaannaula.org/2012/11/16/jumalten-ja-vainajien-linnut/.

---

Katariina Kärkelä on J.R.R. Tolkienin fiktiosta väitellyt kirjallisuudentutkija, kirjailija ja kirjoittaja. Rakkaus filosofiaan on vuotanut hänen akateemisesta työstään myös mytologisista juurista ammentavaan luovaan kirjoittamiseen, jossa luonnon mystiikka on hallitsevana elementtinä. Syys- ja talviaikaan Katariina harrastaa tähtitaivaan havainnointia, ja avaruuden ilmiöistä löytyvät myös monet aiheet hänen teksteihinsä.

---

Tilaa ja lue ilmaiseksi 🌿

Saattaisit pitää myös