IKIAIKAISET PYHÄT KEHÄT
Kehä ilman alkua ja loppua, kivi, oksa tai käpy toisensa vieressä. Ihmiset ovat kautta aikain asettaneet luonnon aineksia ympyrään ja astuneet kehän sisään hiljentymään, kiittämään ja kuulemaan luontoa. Voimakehä, englanniksi myös Medicine Wheel, on yksi tunnetuimmista pyhien kehien nimityksistä. Kuljetaan pikku retki erilaisten voimakehien historiassa ja kurkistetaan voimakehän merkityksiin ja muotoihin, suomalaisia kivikehiä unohtamatta.
Jos olet joskus seissyt luonnon muovaamalla metsäaukiolla ja tuntenut, että juuri tämä paikka kutsuu pysähtymään, tiedät jo jotain siitä, mistä voimakehässä on kyse. Kehä on muoto, joka sekä kokoaa, että rajaa pienen palan maailmaa ja tekee siitä aivan omanlaisen.
Sisältö:
- Kehä – ihmiskunnan vanhin pyhä muoto
- Pohjois-Amerikan voimakehät
- Mitä voimakehä merkitsee?
- Moderni voimakehä ja pyhän kunnioitus
- Kehät Suomessa: Jatulintarhat
- Oman voimakehän rakentaminen
Kehä – ihmiskunnan vanhin pyhä muoto
Kehä on yksi ihmiskunnan vanhimmista pyhistä muodoista. Kivikehiä, uhripaikkoja ja seremoniapaikkoja on rakennettu kehän muotoon eri puolilla maailmaa toisistaan tietämättä – ikään kuin ihmisillä olisi sisäinen tieto siitä, että ympyrä on jollain tavalla pyhä.
Kehällä ei ole alkua eikä loppua. Se sulkee sisäänsä ja pitää turvassa. Se kuvaa elämän kiertokulkua: vuodenaikoja, vuorokauden aikoja, syntymää, kasvua, kuolemaa ja uutta alkua. Aurinko ja kuu kulkevat kaarta pitkin, ja vuosi kiertää aina takaisin lähtöpisteeseensä; vähän muuttuneena, niin kuin mekin.
Kun ihminen astuu kehään, hän astuu tilaan, jossa arki jää hetkeksi ulkopuolelle. Siksi kehä ja piiri on kautta aikojen ollut kokoontumisen, kuuntelemisen ja yhteyden luontainen muoto.
Pohjois-Amerikan voimakehät
Kun puhutaan Medicine Wheelistä, sillä tarkoitetaan usein Pohjois-Amerikan preerioiden alkuperäisiä kivirakennelmia. Niitä tunnetaan yli 70, joista kaikki sijaitsevat pohjoisilla tasangoilla Wyomingista ja Etelä-Dakotasta Kanadan Albertaan ja Saskatchewaniin. Tyypillisesti kehässä on kivikasa keskellä, sitä ympäröi kivien muodostama kehä ja keskuksesta lähtee säteittäin kivirivejä, vähän kuin maahan lasketussa kärrynpyörässä.
Mielenkiintoista on, ettei nimitys ”medicine wheel” ole alkuperäiskansojen oma. Sitä alkoivat käyttää eurooppalaistaustaiset amerikkalaiset 1900-luvun vaihteessa. Jokaisella kansalla onkin omat nimensä ja omat tarinansa pyhille paikoilleen.
Majorville – yhtä vanha kuin Stonehenge
Vanhin tunnettu voimakehä on Majorvillessa Albertassa. Blackfoot-heimo kutsuu sitä nimellä Iniskim Umaapi. Kehä lepää ruohoisella kukkulalla, josta avautuu näkymä preerialle Bow-joen ympärillä. Keskellä on yhdeksän metrin levyinen kivikasa, jota ympäröi 27 metrin kehä, ja niitä yhdistää 28 kivipuolaa.
Arkeologien mukaan paikka on ollut käytössä yhtäjaksoisesti noin 4 500 vuotta. Se tekee siitä yhden maailman vanhimmista hengellisistä monumenteista. Kivikasa on kasvanut kerros kerrokselta kuin sipuli: vanhimmat esineet ovat sisimpänä, uudemmat etäämmällä. Sukupolvi toisensa jälkeen on tuonut kehään oman osansa.
Kauneinta on, että kehä on yhä elävästi pyhä paikka. Sinne jätetään edelleen uhrilahjoja: maarianheinää, salviaa, pajua, kangasta, tupakkaa, rukouksia ja lauluja. Ne pitävät yllä yhteyttä nykyihmisten ja esivanhempien välillä.
Bighorn – kehä vuoren laella
Tunnetuin voimakehä sijaitsee Wyomingissa Bighorn-vuoristossa, lähes 3 000 metrin korkeudessa. Vaaleista kalkkikivistä ladotun kehän halkaisija on noin 24 metriä, ja keskuksesta säteilee 28 kivipuolaa. Tutkijat arvioivat että se olisi rakennettu noin 300–800 vuotta sitten, mutta ympäröivää vuoristoa lienee käytetty pyhiin tarkoituksiin jo tuhansia vuosia.
Bighorn on edelleen monien heimojen seremoniapaikka. Vierailijoita pyydetään kunnioittamaan sen luonnetta, ja alue voidaan myös sulkea yleisöltä yksityisten seremonioiden ajaksi.
Tähtien kalenteri?
1970-luvulla aurinkofyysikko John Eddy esitti, että kehien kivirivit osoittavat esimerkiksi kesäpäivänseisauksen auringonnousuun ja tiettyihin kirkkaisiin tähtiin. Ajatus kehästä muinaisena observatoriona on kiehtova. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet osan linjauksista, joten kysymys on yhä avoin. Ehkä se kertoo jotain olennaista: kaikkia kehän salaisuuksia ei tarvitse selittää.
Mitä voimakehä merkitsee?
Voimakehää eli ”pyhää vannetta” (Sacred Hoop) ovat käyttäneet jo sukupolvien ajan monet Pohjois-Amerikan kansat esimerkiksi terveyteen ja parantamiseen. Se voi olla maahan rakennettu kivikehä, mutta myös maalaus, esine tai opetuksellinen kuva. Olennaista ei ole muoto vaan se, mitä kehä kantaa:
Neljä suuntaa: Kehän perustana ovat neljä ilmansuuntaa: itä, etelä, länsi ja pohjoinen. Eri kansat tulkitsevat niitä eri tavoin, eikä yhtä oikeaa versiota ole. Suunnat voivat kuitenkin kuvata esimerkiksi:
- elämänvaiheita – syntymä, nuoruus, aikuisuus, vanhuus
- vuodenaikoja – kevät, kesä, syksy, talvi
- ihmisen ulottuvuuksia – henkisyys, tunne, ajatus ja keho
- luonnon elementtejä – tuli, ilma, vesi ja maa
- eläimiä ja pyhiä kasveja, jotka vaihtelevat perinteestä riippuen
Kiertokulku ja keskus: Kehässä liikutaan yleensä myötäpäivään, auringon kulkusuuntaan. Näin ihminen asettuu samaan rytmiin luonnon kanssa – auringon nousun ja laskun sekä vuodenaikojen vaihtelun kanssa.
Keskusta on kehän sydän. Siinä kohtaavat kaikki suunnat, ja monissa opetuksissa se kuvaa yhteyttä Äiti Maahan, Isä Taivaaseen ja kaiken läpäisevään henkeen.
Kaiken yhteys: Opetusten yksityiskohdat voivat vaihdella, mutta niiden ydin on sama: kaikki on yhteydessä kaikkeen. Ihminen ei seiso luonnon ulkopuolella vaan sen keskellä. Kun yksi osa horjuu, se tuntuu koko kehässä – ja kun yksi osa eheytyy, se ravitsee kokonaisuutta.
Moderni voimakehä ja pyhän kunnioitus
Monelle tuttu kuva voimakehästä on ympyrä jaettuna neljään värilliseen lohkoon, mutta tämä symboliikka on yllättävän nuorta. Mallin esitteli 1970-luvun alussa kirjailija Charles Storm teoksessaan Seven Arrows. Myöhemmin new age -opettaja Sun Bear laajensi ajatusta ja yhdisteli siihen aineksia monista eri perinteistä. Voimakehästä tuli 1980-luvulla suosittu länsimaisessa henkisyydessä.
Kaikki eivät ottaneet tätä ilolla vastaan. Monet alkuperäiskansojen perinteiset parantajat ja aktivistit arvostelivat sitä, että pyhiä opetuksia irrotettiin yhteydestään, sekoitettiin keskenään ja opetettiin kursseina. Kritiikin mukaan, yleistetty ”intiaanikehä” on osin syrjäyttänyt eri kansojen omat, ainutlaatuiset suulliset perinteet.
Tämä on hyvä muistaa: Kunnioittaminen ei tarkoita, ettei kehästä saisi innoittua. Se tarkoittaa rehellisyyttä: emme esitä omaa harjoitustamme muinaisena alkuperäiskansojen viisautena, emmekä väitä tuntevamme opetuksia, joita ei ole meille annettu. Voimme ottaa vastaan kehän yleisinhimillisen viestin – yhteyden, kiertokulun ja kiitollisuuden – ja rakentaa oman suhteemme siihen omasta luonnosta ja kulttuurista käsin.
Kehät Suomessa: Jatulintarhat
Pyhiä kivikehiä ei tarvitse etsiä valtameren takaa. Suomen rannikoilla ja saaristossa on tiettävästi noin 200 jatulintarhaa – kivistä ladottuja labyrinttejä, joissa mutkitteleva polku johtaa kehän reunalta keskelle. Nimi tulee jatuleista, jättiläisistä, joiden uskottiin muinoin asuneen pohjolassa. Ruotsinkielisillä alueilla niitä kutsutaan nimellä jungfrudans, neidontanssi.
Kukaan ei tiedä varmuudella, miksi jatulintarhoja rakennettiin. Kansanperinne kertoo nuorison leikeistä ja kalastajista, jotka latoivat kiviä tyyntä säätä odotellessa. Tutkijat ovat arvelleet niiden olleen suojausmagiaa, kalaonnen tavoittelua, rituaalisten tanssien paikkoja tai aurinkoriittien näyttämöitä. Perämeren pohjukassa on yli kahdenkymmenen labyrintin keskittymä, joka on mahdollisesti maailman tihein.
Jatulintarha ei ole suoranaisesti voimakehä, mutta ne puhuvat samaa kieltä. Molemmissa kivet on aseteltu ympyrään käsin, ja molemmissa kulku kohti keskustaa on matka – ulkoinen ja sisäinen. Kivilabyrintteja rakennetaan toki edelleenkin, eli perinne elää.
Oman voimakehän rakentaminen
Jossain sisällämme on tieto siitä, että olemme osa luontoa, emme siitä erillisiä. Oma voimakehä on yksi tapa tehdä tuo tieto näkyväksi: pieni pyhä paikka omalla pihalla, mökkirannassa tai lähimetsässä. Paikka, jonka luot omin käsin luonnon omista aineksista.
Oma voimakehä ei ole minkään perinteen kopio. Se on elävä paikka, joka rakentuu neljästä ilmansuunnasta, neljästä elementistä ja keskustasta, mutta ennen kaikkea omasta yhteydestäsi luontoon.
Mitä Voimakehä sitten voi antaa? Rauhoitetun paikan, jonne vetäytyä arjen keskeltä. Maadoittumista ja sisäistä vakautta, sillä kehä auttaa palaamaan kehoon ja tähän hetkeen. Elävän yhteyden luontoon, ei ajatuksena vaan kokemuksena. Luontohenkisen harjoituksen, joka kantaa viikosta ja vuodenajasta toiseen.
Et tarvitse mitään ostettua tai aikaisempaa kokemusta. Yksi kiireetön iltapäivä ja avoin mieli riittää. Jo kehän rakentaminen itsessään on harjoitus: jokainen kivi, käpy ja oksa, jonka asetat paikalleen, on askel lähemmäs omaa luontoasi.
Haluatko ohjeet ja inspiraatiota oman voimakehän luomiseen? Olemme Luontohenki-akatemiassa koonneet maksuttoman oppaan, joka kulkee kanssasi jokaisen askeleen, aina paikan tunnustelusta kehän rakentamiseen ja käytön aloittamiseen.
Oppaasta löydät vinkkejä:
- miten löydät kehällesi oikean paikan
- neljä ilmansuuntaa, niiden elementit ja miten löydät omat symbolisi
- kehän keskusta ja lahja äitimaalle
- tervehdysrituaali, jonka voit toistaa aina kehään palatessasi
- tapoja pitää kehä elävänä vuodenajasta toiseen
Saat oppaan lahjaksi, kun tilaat Luontohenki-akatemian ilmaisen Heimokirjeen, joka on tarkoitettu luontoperäisen henkisyyden ystäville. Luonto muistaa sinut, vaikka sinä olisit hetkeksi unohtanut luonnon.
🌀 Tilaa Heimokirje ja lataa Voimakehän opas Luontohenki-akatemian etusivulta »
Lähteet
- Brumley, John H.: Medicine Wheels. The Canadian Encyclopedia.
- Majorville Cairn and Medicine Wheel (Iniskim Umaapi). Canada’s Historic Places.
- Medicine Wheel/Medicine Mountain. WyoHistory.org.
- 1997 – Bighorn Medicine Wheel. Wyoming State Historic Preservation Office.
- The Medicine Wheel and the Four Directions. Native Voices, U.S. National Library of Medicine.
- Teaching by the Medicine Wheel. Education Canada.
- Medicine wheel (symbol). EBSCO Research Starters.
- Spiritual Hucksterism: The Rise of the Plastic Medicine Men. Cultural Survival Quarterly.
- Medicine wheel. Wikipedia.
- Jatulintarha. Arkeologisen kulttuuriperinnön opas, Museovirasto.
- Jatulintarhat. Tornionlaakson museo.
- Jatulintarhojen käyttötarkoituksesta on eri teorioita. Uudenkaupungin Sanomat.
- Rakenna oma Voimakehä – opas pyhän paikan luomiseen luontoon tai omalle pihalle. Luontohenki-akatemia.
